The Erlenmeyer Flask

1x23c

”Trust… no one.”

1×23 The Erlenmeyer Flask
Käsikirjoitus: Chris Carter
Ohjaus: R.W. Goodwin
Ensiesitys: 13.5.1994
Tag line: Trust No One

Ensimmäisen kauden päätösjakso The Erlenmeyer Flask keräsi kauden parhaimmat katsojaluvut. Eikä ihme, sillä kyseessä on koko kauden paras jakso. Jaksoa kirjoittaessa Carter ei tosin edes tiennyt, palaako sarja syksyllä ruutuun. Siksi Carter onkin uskaltanut ottaa suuria riskejä. Ensimmäistä kertaa sarja tuntuu hyödyntävän koko potentiaalinsa ja näyttävän mihin siitä oikein on. The X-Files tekee ensimmäisen kerran kunnon pesäeron kauhusarjan ja scifisarjan välille, eikä se todellakaan ole enää mikään Uhrilampaat. Tässä suuressa salaliitossa ja trust no one –ilmapiirissä on sarjan ydin, ei tappajakoneissa, kuolleissa kostajissa tai ihmissusissa, joita tähän mennessä on nähty.

1x23a

”OK, Mulder, but I’m warning you… if this is monkey pee, you’re on your own.”

The Erlenmeyer Flaskin ohjasi R.W. Goodwin, joka sittemmin ohjasinkin kaikki viiden ensimmäisen kauden finaalijaksot. Mulder ja Scully ovat jaksossa Syväkurkun mukaan lähempänä Totuutta kuin koskaan. Kuinka monesti tuo vielä kuullaankaan sarjan aikana… Mulder saa Syväkurkulta hämärän vihjeen, mutta Scullyn mielestä Mulderin toimii typerästi ja naiivisti sen uskoessaan. Sitten seuraa pelkkiä yllätyksiä: klooneja, avaruusolennon DNA:ta, avaruusolennon sikiö, kaikki tuo vihdoinkin Mulderin ja Scullyn edessä ja käsin kosketeltavissa. Hetki, jolloin Mulder astuu Pandora (tietysti) Streetillä hybriditankkeja sisältävään huoneeseen, on ainakin minulle ensimmäisen kerran hetki, jolloin sarja on tavoittanut ”sen jonkin”, ja antanut väläyksen tulevasta suuruudesta. Se on suoranainen ilmestyksen hetki.

1x23xa

Pandoran lippaassa

Mikä tekee The Erlenmeyer Flaskista erityisen hienon, on se, että kerrankin Scullyn on pakko tunnustaa Mulderin olevan oikeassa. Jälkeenpäin katsottuna Scullyn tunnustus on hämmentävä, koska samanlaista tunnustusta ei sarjassa seuraa moniin vuosiin. Kun Mulder vielä lopuksi kidnapataan, tapausta joutuukin tutkimaan yksinäinen Scully. Carter tuntuu halunneen päättää kauden — ja mahdollisesti koko sarjan — Mulderin voittoon.

Scullylle lyödään jaksossa eteen kolmannen emäsparin sisältävä DNA, toiselta planeetalta peräisin oleva mikrobi, ihmiskokeet ja lopulta avaruusolion sikiö. Sama nainen, joka pilotissa uskoi tieteen selittävän kaiken, on nyt keskellä absurdia scifidraamaa, jossa liikaa tietävät eliminoidaan kyselemättä. Ihmisten kuollessa ympäriltä Scully näkee omin silmin, miten vaaralliseksi uskominen voi käydä. Kohtaus, jossa Scully ja loppunsa kohtaava Syväkurkku vaihtavat Mulderin avaruusolennon sikiöön öisellä sillalla, on klassikko.

1x23f

Pentagonin omat X-Arkistot

Carterilla on ehkä kauden aikana ollut ongelmia kirjoittaa kelvollista MOTW-jaksoa, mutta on myönnettävä, että nyt kauden loppuessa ja uuden kauden alkaessa miehen visio sarjansa kehityssuunnasta on pettämätön. Morgan&Wong olivat suunnitelleet mahdollisella toisella kaudella tutkivansa lisää Syväkurkun taustoja, mutta Carterpa päättää tappaa miehen ja tämän päälle vielä sulkea X-Arkiston. Tehokas ratkaisu jätti aikoinaan katsojat miettimään, miten sarja voi tästä jatkua.

1x23g

Kätkettyjä totuuksia

Itse asiassa kausi päättyy täsmälleen siihen mistä alkoikin. Tarina on kulkenut ympyrän. X-Arkisto suljetaan eikä sinne kätkettyjä tarinoita voida enää kertoa. CSM hautaa jälleen kerran todisteen satojen muiden joukkoon Pentagonin käytävillä. Mutta pilotin ja päätösjakson välillä maailma on muuttunut kovaksi, suorastaan brutaaliksi, ja paluuta entiseen ei enää ole.

1x23b

Mulder oudon äärellä

The Erlenmeyer Flask on äärimmäisen palkitseva jakso. Ensimmäinen kausi on ollut kokonaisuudessa hyvin epätasainen ja haahuileva. Viimeisellä ratkaisevalla hetkellä sarja pystyy lunastamaan odotukset ja antamaan jotain suurta. On helppo todeta, ettei nykyajan TV-maailmassa nähtäisi enää tällaista kasvutarinaa kuin Salaiset kansiot, joka sai rauhassa kehittyä ja etsiä ääntään ensimmäisen vuoden ajan. On harmi, että sarjoille ei enää anneta samanlaista mahdollisuutta kasvaa, vaan ne lopetetaan muutaman huonoja katsojalukuja keränneen jakson jälkeen.

1x23xd

Ei mikään loppu

Viime vuosilta tulee mieleen eräs toinen sarja, joka onnistui myös huonoista katsojaluvuista huolimatta kasvamaan ja kehittymään omanlaisekseen: Fringe. Yhtä lailla epätasaisen ykköskauden päätteeksi Fringe veti kauden viimeisessä jaksossa esiin yllätyksen, joka muutti koko sarjan perustan. The Erlenmeyer Flaskissa on tuota samaa tunnelmaa. Se on kuin palkinto kaikille niille katsojille, jotka ovat pysyneet mukana kyydissä 23 jakson hapuilun ajan, ja lupaus suuresta tulevaisuudesta.

Kauden päätösjakso päättyy pilotin tapaan Mulderin ja Scullyn väliseen puhelinkeskusteluun. Kun Mulder soittaa Scullylle keskellä yötä kertoakseen X-Arkiston sulkemisesta ja vannoo jatkavansa ”as long as the truth is out there”, päättyy pessimistinen jakso hitusen toiveikkaisiin tunnelmiin. Kyllä, tämä sarja kertoo avaruusolennoista ja salaliitoista, mutta vielä enemmän se kertoo Mulderista ja Scullysta. Toinen on uskoja ja toinen skeptikko, mutta yhdessä he yrittävät saada selvyyttä ympäröivään salaisuuksien verkkoon. Ja se tarina on vasta alkamassa.


Scully: I should know by now to trust your instincts.
Mulder: Why? Nobody else does.


X-Fakta: Tämä on ensimmäinen kerta, kun intron lopussa näkyvä tag line The Truth Is Out There on vaihdettu toiseen tag lineen Trust No One. Kaiken kaikkiaan tag line on vaihdettu 20  jaksossa jos mukaan luetaan My Struggle II, jonka tag line oli vaihdettu ainoastaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa esitetyssä versiossa.