D.P.O

3x03a

”So, what are we supposed to charge him with, ’assaulting a cellular phone’?”

3×03 D.P.O
Käsikirjoitus: Howard Gordon
Ohjaus: Kim Manners
Ensiesitys: 6.10.1995
Tag line: The Truth Is Out There

Ja seuraavalla viikolla Oklahoman peräkylässä… Idea salamapojasta oli pyörinyt käsikirjoittajien pöydällä jo pidemmän aikaa ennen kuin se saatiin lopulta toteutettua. Valitettavasti D.P.O:lle sattuu epäkiitollinen tehtävä olla ensimmäinen jakso monumentaalisen AnasaziThe Blessing WayPaper Clip –trilogian jälkeen. Kontrasti edelliseen jaksoon on suuri. Ja ainahan mytologioiden jälkeen kysytään, miksi Mulder haluaisi juosta ympäri Amerikkaa outojen ilmestysten perässä eikä tutkia täydellä teholla Suurta Salaliittoa. No, samaahan Scullykin kysyy Mulderilta tässä jaksossa.

3x03c

Ei tämä lehmä ihan yhtä mielenkiintoinen ole kuin avaruusolentohybridit

D.P.O on siis varhainen esimerkki siitä, mikä koituu lopulta The X-Filesille yhdeksi kompastuskiveksi: suuren juonen riippumattomuus MOTW-jaksoista. Juuri kolmannella kaudella mytologiajaksot ja MOTW-jaksot alkavat erottua toisistaan, eikä MOTW:ssa enää juurikaan viitata suureen juoneen, ei, vaikka edellisellä viikolla olisi kuinka listitty Mulderin ja Scullyn lähipiiriä tai nähty ties minkä muotoisia avaruusolentoja. Toinen tuotantokausi oli poikkeus, se oli parhaimmillaan hämmentävän yhtenäinen teos, mutta ongelmat alkavat näkyä hiljakseltaan nyt kolmoskaudella. MOTW-jaksoissa Mulder ja Scully ovat vain agentteja töissä, perinteisen poliisisarjan tapaisesti. Ratkaisu on toisaalta hyvä, toisaalta taas huono. Kyllähän tosielämässäkin ihmiset kohtaavat tragedioita, sairastavat vakavasti ja menettävät läheisiään, mutta silti ilmestyvät aamulla töihin ja hoitavat hommansa. The X-Filesin opetuslapsista esimerkiksi Fringe ratkaisee kuitenkin asian paljon tyylikkäämmin: sen MOTW-jaksoissa oli yleensä jonkinlainen teemallinen tai juonellinen yhteys mytologiajaksoihin.

3x03b

Pieni mies, suuret voimat

D.P.O on itse asissa sitä edeltävien jaksojen antiteesi. Edelliset jaksot kertoivat maailmanlaajuisesta hallitusten salaliitosta kansalaisia vastaan, ja Mulderille annettiin kohtaloksi pelastajan rooli. D.P.O:n tarina on pieni ja intiimi. Nyt ollaan ajauduttu jonnekin Oklahoman laitamaille. Antagonisti on vain alkujaan tavallinen mitätön nuori mies, jonka tekojen vaikuttimina ovat peri-inhimilliset vihan, koston ja rakkauden tunteet. Tappaja Darin Peter Osward on täydellinen mitättömyys ja luuseri, ja hänen paras ystäväkin on nimeltään Zero. Osward ei pysty näkemään omaa onnekkuuttaan tai niitä mahdollisuuksia, joita ihmeellinen kyky hänelle tarjoaisi.

3x03d

Kengän arvoitus

Vaikka D.P.O:ta onkin kirottu antamalla sille huonoin mahdollinen lähetyspaikka, jaksona se ei ole lainkaan hullumpi, kiitos varsinkin silloin vielä tuntemattomien nuorten näyttelijöiden, Giovanni Ribisin ja Jack Blackin. Turhautunut ja hyljeksitty, Vandals-paitaan pukeutuva Darin Peter Osward purkaa raivoaan tappamalla salamaniskuilla vastustajia, varsinkin niitä, jotka yrittävät estää häntä saamasta ihastuttavaa opettajatarta. Elämä on Darinille kuin videopeli, jossa vastustajat ja tielle asettuvat tapetaan. Musiikkivalinnoilla on tärkeä roolinsa tämän tunnelman luomisessa. Darin hallitsee mielellään liikennevaloja nähdäkseen auto-onnettomuuksia, elvyttää voimillaan valitsemansa kolariuhrin eloon, kärventelee kännyköitä ja iskee salamoilla lehmiä kuoliaiksi. Ribisin raivokas esitys teininä, joka vaikuttaa olevan muutaman askeleen päässä koulusurmaajasta, on loistava.

3x03xd.png

Hey man, nice shot!

D.P.O on jopa edellä aikaansa. Se kertoo ihmisistä, joiden mielestä kukaan ei ole tärkeä, jollei hän ole päässyt televisioon. Carter jalostaa tätä teemaa vielä The Post-Modern Prometheuksessa, mutta jo tässä jaksossa niin sanottu neljäs seinä rikotaan, kun kieron lopun kautta Osward lopulta päätyykin televisioon, Chris Carterin tuottaman sarjaan.

3x03e


”April is the cruelest month.”


X-Fakta: Jaksossa esiintyvien Giovanni Ribisin ja Jack Blackin lisäksi Salaisissa kansioissa esiintyy varsinkin kolmannella kaudella runsaasti myöhemmin kuuluisuuteen nousevia näyttelijöitä, kuten esimerkiksi Lucy Liu (Hell Money), Ryan Reynolds (Syzygy), Peter Boyle (Clyde Bruckman’s Final Repose), Willie Garson (The Walk), Jewel Staite (Oubliette), Kevin Zegers (Revelations), Kurtwood Smith (Grotesque), Michael Buble (Piper Maru/Apocrypha) ja B.D. Wong (Hell Money). Tulevia suuria tähtiä on toki esiintynyt myös muilla kausilla. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Seth Greenin, Felicity Huffmanin, Octavia Spencerin, Shia LaBeoufin, Tony Shalhoubin, James Francon, Luke Wilsonin ja Bryan Cranstonin.