Grotesque

3x14e

Scully: “Well, did you actually see it? Mulder, maybe you’re seeing what you want to see.”
Mulder: “What makes you think I’d want to see that?”

3×14 Grotesque
Käsikirjoitus: Howard Gordon
Ohjaus: Kim Manners
Ensiesitys: 2.2.1996
Tag line: The Truth Is Out There

War of the Coprophagesin ja Syzygyn jälkeen palataan vakavampiin tunnelmiin. Grotesque on sarjan synkimpiä jaksoja ja suorastaan painajaismainen. Kun Scully astuu paholaiskuvilla verhoiltuun Mulderin asuntoon, ja kamera pyörii ympyrää, ollaan sananmukaisesti paholaisen ympäröimänä. Paholaisen kuvia on lattioissa ja seinissä ja groteskit gargoylet vartioivat katoilla. Diakoneesta heijastuu verta Mulderin ja Scullyn kasvoille.

3x14a

Verta!

Jakson idea siitä, että tunteakseen taiteilijan on katsottava taiteeseen, ei ehkä ole kaikkein omaperäisimpiä juonia. Millennium-sarjaa osaltaan inspiroineessa jaksossa jahdataan demonia, joka asettuu asumaan ihmiseen ja tekee tästä sarjamurhaajan. Irresistiblen tavoin Grotesque esittää ajatuksen, että ehkä todellinen pahuus ei olekaan paranormaalia, vaan ihmisessä asuva piirre. Grotesquen demoni tosin on tarttuva: se etsii ihmisuhrinsa ja asettuu asumaan häneen.

3x14h

Pimeässä

Grotesque on hyvin howardgordonmainen jakso. Gordon käsittelee usein jaksoissaan sitä, mikä ajaa ihmisen kohti pimeyttä. Usein se on kauna, viha tai kostonhimo, mutta yhtä usein myös onneton rakkaus. Grotesque on itse asiassa kuin hiotumpi versio Gordonin Lazaruksesta. Kun vuonna 1994 FOX kielsi, että rikollisen henki ei saisi asettua Mulderin ruumiiseen, Gordon saa vihdoinkin Grotesquessa mennä pidemmälle.

3x14c

Sinisen sävyjä

Joskus tuntuu, että sarja on kokonaan unohtanut Mulderin koulutuksen ja taustan. Grotesque on yksi niistä harvoista jaksoista, jossa käytetään hyväksi Mulderin kykyjä ilmiömäisenä profiloijana. Ihmisen pahuutta ja rikoksia profiloiva Mulder vajoaa nopeasti yhä syvemmälle pimeyteen. Vain muutama jaksoa Revelationsin jälkeen esitettynä Grotesque on paljon puhuva. Jumala puhuu Scullylle ja paholainen Mulderille. Scully ei sentään suhtaudu pilkallisesti Mulderin näkyihin. Siinäkin vaiheessa, kun Mulderia epäillään sarjamurhaajaksi, Scully yrittää pelastaa Mulderin.

3x14d

Syvällistä taidetta

Mulderin leikki paholaisen kanssa on lähes yksi sarjan kantavista teemoista. Jo The Calusarissa paholaisen sanottiin tuntevan Mulder, koska Mulder katsoi paholaista silmiin. Varsinkin myöhempinä vuosina The X-Files perustuu paljon ajatukselle, että Mulderia vedetään aina kohti pimeää kun Scully hakeutuu kohti valoa. Vaikka Mulderin totuudenetsintä esitetään sarjan alussa idealistisena ja valaisevana, vuosien myötä se alkaa vertautua entistä enemmän pimeään pakkomielteeseen, joka niittää tuhoa kaikkialla Mulderin ympärillä.

3x14i

Pahan kasvot

Grotesque flirttailee ajatuksella, että Mulderista on tullut pahan riivaama, vaikka lopussa paljastuukin, että epäilyt ovat huomattavan liioiteltuja. Ajatus siitä, että ymmärtääkseen taiteilijaa on tunnettava tämän taide, ajaa Mulderia yhä syvemmälle ja syvemmälle. Vaikka jokainen katsoja tietää, ettei TV-sarjan päähenkilö voi noin vain napsahtaa sarjamurhaajaksi, Grotesque onnistuu melkein myymään ajatuksen.

3x14b

Kapinoiva opetuslapsi

Grotesque on kauttaaltaan tunnelmallinen, hyvin rakennettu MOTW. Mark Snown upeat musiikit siivittävät synkkiä tunnelmia. Jakson sinertävä valaistus on taidokas, ja valoisia kohtauksia jaksosta ei löydy ollenkaan.

3x14f

Pahuus väijyy

Kuten Irresistible, Grotesque on kuin jonkinlainen pilotti Millennium-sarjalle. Aikoinaan niin The X-Files kuin Millennium joutuivat jatkuvasti taistelemaan sensorien kanssa siitä, kuinka ne saisivat esittää hirviömäisiä murhaajia parhaaseen TV:n katseluaikaan. Ilman sitä taistelua ei olisi vaikkapa Criminal Mindsia tai Hannibalia.


”We work in the dark. We do what we can to battle the evil that would otherwise destroy us.But if a man’s character is his fate, it’s not a choice but a calling. Sometimes the weight of this burden causes us to falter. From the fragile fortress of our mind. Allowing the monster without to turn within. We are left alone staring into the abyss. Into the laughing face of madness.”


X-Fakta: John Mostowta esittävällä Levani Outchaneichvilla on ilmeisesti niin vaikea sukunimi, ettei sitä ole edes yritetty kirjoittaa alkuteksteihin.