Gethsemane

4x24c

Mulder: After all I’ve seen and experienced, I refuse to believe that it’s not true.
Scully: Because it’s easier to believe the lie, isn’t it?

4×24 Gethsemane
Käsikirjoitus: Chris Carter
Ohjaus: R.W. Goodwin
Ensiesitys: 18.5.1997
Tag line: Believe the Lie

Gethsemanessa eletään viimeisiä hetkiään ennen ristiinnaulitsemista. Vaikka kauden ajan Scully oli kuoleman portilla, kausi huipentui jälleen kerran Mulderin kuolemaan.

4x24m.png

Kyyneleitä Mulderin puolesta

Chris Carter rakastaa tietynlaista ympyränmuotoista tarinankerrontaa. Gethsemane on paitsi rakenteeltaan ympyrä — tarina nähdään nykyhetkeen sijoittuvien teaserin ja loppukohtauksen välissä takaumina — se palaa myös sarjan alkuun. Neljä vuotta aiemmin osastopäällikkö Blevins antoi agentti Scullylle tehtäväksi todistaa Mulderin työ katteettomaksi, ja nyt on Scullyn aika antaa loppuraportti työstään X-Arkistossa. Takaumina näytetään, kuinka Mulder on vihdoinkin saamassa todistettua avaruusolentojen olemassaolon, löytänyt Graalin maljansa ja saanut Totuutensa.

4x24f

Loppuraportin aika

Gethsemane käyttää samaa cliffhangeria  ja samaa lupausta käsinkosketeltavista todisteista kuin Anasazi: Anasazissa Mulder sai käsiinsä salaliiton todistavat asiakirjat, Gethsemanessa hänen syliinsä tipahtaa Kanadan vuorilta löytynyt avaruusolennon jäätynyt ruumis. Paljon muuta yhteistä Anasazilla ja Gethsemanella ei olekaan. Gethsemanen tahti on suorastaan verkkainen ja tunnepitoisempi. Paino ei ole niinkään toiminnassa vaan syyllisyyden tunteissa, jota Mulder ja Scully käyvät läpi omista syistään. Kumpikin on pettänyt jokaisen läheisensä jollakin tavalla. Harvoin jakson nimi yhtä kuvaava kuin Gethsemanessa, jossa päähenkilöt kuvainnollisesti vetäytyvät sydänyöllä viettämään viimeisiä hetkiään kärsien ja surien ennen kavallusta ja ristiinnaulitsemista.

4x24e

Menetetty totuus

Gethsemane on käännekohta koko The X-Filesissa, koska se väittää kaiken tähän asti nähdyn olleen pelkkää valhetta. Avaruusolentoja ei ole, Mulderin työ on pohjautunut valheelle, ja Scully petti lopulta Mulderin ja suoritti tehtävänsä Blevinsin käskyläisenä. Jakson aikana Mulderin innostus Totuuden löytämisestä vaihtuu epätoivoon kun selviää, että alusta asti kaikki on ollut valhetta.

4x24d

Totuuden aika

Sarjan motto ”totuus on tuolla jossain” on aina kuvannut Mulderin ja Scullyn etsintäretken henkeä. Totuus on olemassa, ja se on jotain, jota voi melkein pitää kädessä. Vähitellen The X-Files antaa Totuudelle jopa uskonnollisia ominaisuuksia. Totuus on jotain turmeltumatonta ja puhdasta. Jotain, joka voi vapauttaa kaikesta pahasta. Gethsemanessa Totuus on yhtäkkiä turmeltunut.

4x24b

Vihdoin!

Mulderista ei ole saatu kovin sympaattista kuvaa sitten Memento Morin, eikä sitä tapahdu tässäkään jaksossa. Memento Morin jälkeen kumpikin päähenkilö on myös kieltäytynyt käsittelemästä Scullyn sairautta. Mulder ei pysähdy Scullyn vuoksi ennen kuin totuus päin sanotaan hänelle päin naamaa: Scully sai syövän Mulderin takia. Mulderia itseään on käytetty hyväksi hallituksen valheidenkerronnassa, mutta Scully joutuu maksamaan pelinappulan roolista hengellään.

4x24a

Minne totuus viekään

Edellisen jakson Demonsin epäilyt Mulderin epävakaasta mielentilasta ruokkivat Gethsemanen sanomaa. Silti Gethsemane toimii uskottavan ja epäuskottavan rajalla: katsojien pitäisi uskoa, että Mulder menettää uskonsa ja masentuu muutamassa tunnissa niin, että ampuisi itsensä. Samoin katsojien pitäisi jakson alussa uskoa, että Scully pettäisi Mulderin FBI:n johtajien edessä. Nämä ovat tyypillisiä Chris Carter –juonenkäänteitä, shokkitapahtumia vain shokin vuoksi. Tietysti silloin, kun Scullyn pitäisi olla kuolemassa, kuolleeksi julistetaankin Mulder.

20151028202600973

Kohti kuolemaa

Gethsemane vie sarjan takaisin sen peruslähteelle myös siinäkin, että kyse on Mulderin halusta uskoa ja Scullyn taipumuksesta epäillä. Mutta päähenkilöt ovat myös muuttuneet: enää Mulder ei täysin sokeasti usko todisteisiin, vaan toivoo Scullyn antavan asiasta tieteellisen mielipiteensä. The X-Files on MOTW-rakenteensa takia yleisilmeeltään sen verran hajanainen, että se helposti kätkee, kuinka päähahmot ovat oikeasti kasvaneet ja kypsyneet vuosien aikana.

4x24n

Uskoja ja skeptikko

The X-Files menee tulevina vuosina liian pitkälle hyödyntäessään uskonnollista kuvastoa, mutta Gethsemanessa kristinuskon perusteemojen käsittely on vielä hyvin tehty. Vaikka Mulderista maalaillaankin kuvaa ristiinnaulittavana Kristuksena ja Scullylle jää epäilevän Tuomaan ja petollisen Juudaksen rooli, viestiä ei liikaa korosteta.

4x24xb.png

Vastaus jään sisällä

Mulderin ja Scullyn portaikossa käymä keskustelu siitä, miksi Jumalan tai avaruusolentojen olemassaolo pitäisi todistaa, on ehkä merkityksellisimpiä keskusteluja, mitä sarjassa koskaan käydään. Chris Carter on vuosien aikana useaan kertaan todennut, että hänen mielestään The X-Files on sarja Jumalan etsimisestä. Silloin avaruusolentojenkin etsiminen on vain metafora ihmisen halulle löytää jotain suurempaa. Gethsemane on jakso, jossa tämä suuri koko sarjan perusteet muuttava ajatus tuodaan ensimmäistä kertaa suoraan julki. Tulevissa jaksoissa Jumalan ja avaruusolentojen etsinnästä tulee kirjaimellisesti sama asia, mutta Gethsemanessa pelataan vasta vertauskuvallisella tasolla.

Kaiken sen jälkeen, mitä The X-Filesissa on neljän vuoden aikana nähty — hirviöitä, salaliittoja, mutantteja, räjähdyksiä, ufoja — Gethsemane palauttaa sarjan siihen, mitä se alun perin oli: uskojaan ja skeptikkoon pohtimassa, minkä kaikista valheista uskoisivat.


Scully: You already believe, Mulder, what difference will it make? I mean, what, what will proof change for you?
Mulder: If someone could prove to you the existence of God, would it change you?
Scully: Only if it had been disproven.
Mulder: Then you accept the possibility that belief in God is a lie?
Scully: I don’t think about it actually and I don’t think that it can be proven.
Mulder: But what if it could be? Wouldn’t that knowledge be worth seeking? Or is it just easier to go on believing the lie?


X-Fakta: Mulderin ”kuolema” oli toukokuussa 1997 suuri viihdemaailman uutinen huolimatta siitä, että The X-Files -elokuvan kuvaukset olivat jo käynnistyneet. Kuuluisassa New Yorker -lehden sarjakuvassa (9.6.1997) mies on mennyt psykiatrin sohvalle kertomaan traumoistaan, ja psykiatri vastaa hänelle ”I see no problem with a limited period of grief, as long as you keep in mind that agent Fox Mulder was a fictional character”.

NewYorker