Bad Blood

5x12l

Scully: Well, it’s obviously not a vampire.
Mulder: Well, why not?
Scully: Because they don’t exist?
Mulder: Well, that’s one opinion and I respect that.

5×12 Bad Blood
Käsikirjoitus: Vince Gilligan
Ohjaus: Cliff Bole
Ensiesitys: 22.2.1998
Tag line: The Truth Is Out There

Mitä voi sanoa Bad Bloodista? Se on Vince Gilliganin kultakimpale, legendaarinen kauhukomedia. Useat The X-Filesin tekijöistä ovat nimenneet Bad Bloodin lempijaksokseen. Se on myös ainoa jakso, jonka Gillian Anderson ylipäätään muistaa, kuten lukuisista haastatteluista selviää.

5x12s

Vanha ja creepy hautausmaa

Viitoskauden jaksoissa on käsitelty luotua todellisuutta. The Post-Modern Prometheus oli sarjakuvatulkinta tapauksesta, Kill Switch tapahtui virtuaalitodellisuudessa, Unusual Suspectsissa hermokaasu aiheutti harhanäkyjä, Schizogenyssa nuoret kuvittelivat hyväksikäyttönsä, Kitsunegarissa nähtiin näkyjä ja Reduxeissa paljastui, että Mulder oli itsekin saatu uskomaan lavastettuun salaliittoon.

Bad Blood on tälle erinomainen jatke. Mulder ja Scully eivät pääse yksimielisyyteen asioista edes silloin, kun viimeisessä osiossa kerronta siirtyy subjektiivisesta objektiiviseksi. Niinpä Bad Blood on olennaisilta osiltaan tosi vampyyritarina. Se palaa Jose Chung’s From Outer Spacessa esitettyyn ajatukseen, että totuus on yhtä subjektiivista kuin todellisuus, ja tapahtumat ovat aina ihmisen omien havaintojen ja tunteiden värittämiä.

5x12h

Taas rikkomassa FBI:n sääntöjä

Vince Gilliganin mukaan Bad Blood ei kuitenkaan saanut innoitusta Darin Morganilta. Bad Bloodin alkuperäisideana oli tehdä jakso sarjasta Unsolved Mysteries, jossa toiset näyttelijät olisivat esittäneet Mulderia ja Scullya X-Filen uudelleendramatisoinnissa. Lopulta Gilligan seurasi kuitenkin Dick Van Dyke Shown esimerkkiä. Eräässä sarjan jaksossa aviopari Rob ja Laura Petrie (kyllä, Arcadia) kertoo kumpikin versiota käymästään riidasta. Niinpä Gilligan kirjoitti jakson, jossa Mulder ja Scully muistelevat hämärää kohtaamistaan vampyyrien ja väittelevät siitä, mitä Chaneyn pikkukaupungissa oikein tapahtui.

5x12b

Kun tutkimukset ovat menneet todella pieleen

Toisen kauden vampyyrijakso 3 epäonnistui, koska vampyyreista on kirjoitettu jo niin monta tarinaa, että ne ovat muuttuneet huvittaviksi stereotyypeiksi. Bad Blood taas onnistuu juuri siksi, että vampyyrit ovat huvittavia stereotyyppejä. 3:n traagiset kuolemaa pakenevat vampyyrit yrittävät sopeutua normaalielämään ja olla hyviä naapureita, mutta ovat vampyyreina niin surkeita, ettei heillä ole edes kulmahampaita. Jakson erikoistehosteet ovat onnettomia, mikä tehostaa vaikutelmaa entisestään.

5x12j

Surkea vampyyri

Sitä paitsi on oikeastaan ihan sama, mitä paranormaalia ilmiötä jaksossa käsitellään. Tämä on Mulderin ja Scullyn show. Mulderista ja Scullysta itsestään tehdään myös stereotyyppejä, kinasteleva pariskunta, negatiivinen skeptikko ja yltiöpositiivinen uskoja.

Vince Gilliganin huumori on erilaista kuin Darin Morganin. Morgan katsoi henkilöitä ulkopuolisen näkökulmasta, mutta Gilligan katsoo Mulderia ja Scullya nyt toistensa näkökulmista. Mulderin versiossa Scully on äkäinen ja purnaava skeptikko, Scullyn versiossa Mulder on ylipirteä ja käsittämättömiä ajatusharppauksia tekevä friikki (”This means something!”), joka ei edes muista parinsa nimeä. Hauskaa on, kuinka molemmat näkevät kuitenkin itsensä sellaisena, jollaisena haluaisivat toisen näkevän itsensä. Scully haluaa Mulderin näkevän itsensä älykkäänä ja viehättävänä naisena, joka saa pikkukaupungin sheriffin hurmaantuneeksi Mulderin katsoessa mustasukkaisena vieressä. Mulder haluaisi Scullyn näkevän hänet nokkelana ja sankarillisena, mitä rikkoisi kuva asuntovaunun perässä roikkumisesta.

5x12g

Toraisa pariskunta

Kannattaa itse asiassa katsoa tämä jakso DVD:lta ilman tekstejä ja vain keskittyä katsomaan Mulderin ja Scullyn ilmeitä, silmänpyörittelyjä, tuhahduksia, suunliikkeita ja äänenpainonvaihteluja. Duchovny ja Anderson ovat uskomattoman kovassa vedossa tulkitessaan Mulderin ja Scullyn näkemyksiä itsestään ja toisistaan.

5x12f

Mulder kolmantena pyöränä

Bad Bloodin käsikirjoitus on täyttä dynamiittia alusta loppuun, eikä suvantovaiheita ole. On vaikea edes mainita yhtä lempihetkeä, sillä niitä on noin tuhat: äkkilopun saava teaseri, roskiksen potkiminen, solmion suoristus, sulavaliikkeiset suolet, Shaft, Magic Fingers, Dana, ”little legs”, ”I was drugged”, Davey Crockett Motor Court, Mulderin slideshowt… Yhdessä kohtaa mennään tosin liiallisuuksiin: asuntovaunun jahtaaminen menee liikaa slapstickin puolelle, mikä paistaa keskellä muuten niin verbaalista komediaa.

Vaikka Mulder ja Scully piikittelevätkin toisilleen koko jakson ajan, pohjalta paistaa silti hyväsydämisyys. Poikkeavista mielipiteistään huolimatta Mr ja Mrs Spooky ovat aina valmiit auttamaan toisiaan, vaikka purnatenkin. Ja lopussa parivaljakko kuitenkin tukee toisiaan, vaikka yksimielisyyteen ei ole päästy edes siitä, oliko sheriffillä isot kulmahampaat vai ei.


Scully: Whoa, whoa, whoa, whoa! What am I even looking for?
Mulder: I don’t know. 


X-Fakta: Salaisia kansioita ei alun perin kuvattu laajakuvamuodossa, mutta DVD:lla laajakuvaversiot ovat nähtävissä viidennestä kaudesta lähtien. Tästä johtuen jaksoista voi bongata joitakin mokia, kuten näkyviä mikrofoneja tai muuta kuvauskalustoa. Bad Bloodissa voi esimerkiksi nähdä kuvassa käden, joka ojentaa Mulderille vampyyrinseivästyskepin kun Mulder on hajottanut tuolin. How the Ghost Stole Christmasin loppukuvassa pilkottaa mikrofoni, Signs & Wondersissa sivulla kuljeskelee varsin näkyvästi äänimies ja Providencessa roskiksen takana kyykkii ihminen. Hollywood A.D.:ssa kuvaruudun reunassa vilahtaa sekunnin murto-osan ajan kaksi Scullya, Gillian Anderson ja sijaisnäyttelijänsä Arlene Pileggi. Blu-Ray-julkaisussa, jossa myös kaudet 1-4 on muutettu laajakuvamuotoon, nähdään kuvausporukan jäsen Die Hand Die Verletzin luokkahuoneessa, Anasazin punakalliokohtauksissa näkyvät kalliot, joita ei maalattu kohtausta varten punaiseksi ja Piper Marussa näkyy laituria, kun aluksen pitäisi olla keskellä merta.