Triangle

6x03e

”It’s okay. The war’s over. Let them take you to Germany. They make nice cars.”

6×03 Triangle
Käsikirjoitus: Chris Carter
Ohjaus: Chris Carter
Ensiesitys: 22.11.1998
Tag line: Die Wahrheit ist irgendwo da draußen

Vuotuisessa taidonnäytteessään ja Emmyn kalastelussaan Chris Carter vie katsojat tällä kertaa kuvainnollisesti sateenkaaren tuolle puolen ja keskelle historian jännittäviä käänteitä. Ohjauksellisesti Carter tekee kunniaan Alfred Hitchcockin elokuvalle Köysi (1948). Tämä elokuva muistetaan siitä, että se kuvattiin kuin koko elokuva olisi yhtä pitkää otosta. Carter yrittää Trianglessa lähes samaa temppua.

6x03a

Lady Garland uppoamassa ja Mulder myös

Triangle jakautuu teaserin lisäksi neljään pätkään, jotka on kuvattu yhdellä otoksella, tai ainakin leikattu näyttämään siltä. Todellisuudessa eri ottoja on jaksossa 24. Lisäksi Triangle on koko sarjan ainoa jakso, joka alun perin esitettiin laajakuvamuodossa. Triangle on The X-Filesin viimeinen todellinen kokeilujakso, ja oikeastaan viimeinen ”suuri” MOTW-jakso, joka ehkä mainitaan jaksojen TOP-listoilla.

6x03p

Laajakuvaa

Trianglessa Mulder tekee tekee aikahypyn etsiessään Bermudan kolmiossa kadonnutta Queen Anne –laivaa. Laivalle Mulder päätyykin, tosin vuoteen 1939, keskelle toista maailmansotaa. Ihmemaa Ozin idean mukaisesti Mulder kohtaa tuntemiensa ihmisten kaksoisolentoja, esimerkiksi natsikomentaja CSM:n, tämän käskyläisen Spenderin, kaksoisagentti Skinnerin ja viehättävän tiedustelupalvelun agentin Scullyn. Carterin tyylille ominaisesti kaksoisolennot ovat melko stereotyyppisiä, mutta heidän osansa vuonna 1939 heijastelee silti nykyhetken tilannetta.

6x03l

Tuttuja vuodesta 1939

Amerikkalaisille Ihmemaa Oz (1939) on klassikkojen klassikko ja rakastettu satu. Elokuva ei oikeastaan ole niin outo valinta The X-Filesin innoitukseksi kuin voisi olettaa, vertautuuhan Dorothyn tekemä pitkä matka Mulderin matkaan kohti totuutta. Elokuvan lopussa paljastuu, että taianomainen Ozin velho onkin pelkkä huijari, tavallinen ihminen, mutta Dorothy tajuaa, että hänellä on koko ajan ollut itsellään se, mitä tavoitteli. Se ei ole kovin kaukana Existencesta tai The Truthista.

6x03u

Takaisin Kansasissa

Emmy-komitea ei Carterin luomusta arvostanut, eikä myöntänyt miehelle edes ehdokkuuksia. Eipä se ole oikeastaan ihmekään. Trianglen alku on haparoiva ja liian moni kohtaus on niin huonosti valaistu, ettei ruudussa näy pitkiin aikoihin kuin pelkkää pimeää. Ärtymystä kasvattaa myös kuvan huono laatu ja heijastukset. Laivakohtausten kuvaaminen oikealla laivalla, Long Beachin rannalle ankkuroidulla RMS Queen Marylla, on varmastikin rajoittanut kuvausmahdollisuuksia. Juonen kanssa on jouduttu tekemään kompromisseja, ja jakso sisältää lähinnä juoksentelua ja kävelyä paikasta toiseen. Carterin tavaramerkiksi noussut joukkotappelu/vihainen väkijoukko on taas läsnä loppuhuipennuksessa.

6x03b

Lainavaatteissa

Mutta joskus jakso on enemmän kuin osiensa summa. Heikkouksistaan huolimatta Triangle oli aikoinaan minulle se jakso, joka todella sytytti. Olin vielä torstaiaamunakin tärinöissäni tästä jaksosta. Enää Triangle ei samanlaista reaktiota synnytä, mutta kiehtoo se silti.

6x03h

Adrenaliini-Scully

Sillä silloin kun Triangle ottaa tulta alleen, se tekee sen komeasti. Triangle on eskapismia parhaimmillaan. Paras kohtaus ei tapahdu vuodessa 1939 vaan nykyajassa. Pitkä 12-minuuttinen kohtaus, jossa Scully juoksentelee ympäri FBI:n käytäviä, on taidonnäyte. Se on vaatinut kaikilta tekijöiltä sekunnin tarkkaa työskentelyä ja pitkää harjoittelua. Joka kerta. kun hissinovet aukeavat, on Scullya vastassa erilainen lavaste. Avustajien voi melkein kuulla juoksevan ympäriinsä ja siirtelevän seiniä Scullyn pyöriessä hississä.

6x03o

Juoksentelua jazzin tahtiin

Samoin parhaita hetkiä on loppupuolen kohtaus, jossa Mulder ja Scully kiertelevät laivalla kumpikin omassa todellisuudessaan swingin tahdissa kuvaruudun jakautuessa kahtia. Tässä osiossa Triangle oikeasti hyödyntää laajakuvan mahdollisuuksia mise en scène -kohtauksellaan.

6x03c

”I suggest you take your Nazi paws off me before you get one in the kisser.”

Jossain loputtomien käytäväkuvien ja pimeiden kuvaruutujen keskellä on kuitenkin sydäntä lämmittävä tarina Mulderin ja Scullyn/”Scullyn” luottamuksesta toisiinsa. Mulderin on vakuutettava 1939-Scullylle, että hänen on käännettävä laiva takaisin ja muutettava historiaa.

6x03s

Kaiken varalta

Shipperit saavat vihdoinkin haluamansa – no melkein, sillä teknisesti Mulder suutelee Scullyn kaksoisolentoa ja toiseksi kohtaus on taas huonosti valaistu ettei mitään näe. Carter ei tietenkään halua antaa mitään ilmaiseksi, joten vastapainoksi Mulderin ja ”Scullyn” suudelmasta pimeässä on myös nähtävä Scullyn suutelevan Skinneria kirkkaassa valaistuksessa.

6x03x

Rakkautta ilmassa?

Kun jakson lopussa Mulder jopa lääkehuuruissaan möläyttää ”I love you” Scullylle, ei voi enää erehtyä Carterin omaksumasta uudesta linjasta: tietoisesta kiusoittelusta ja sarjan romanttisen potentiaalin hyödyntämisestä. The X-Files -elokuva oli jo näyttänyt, mikä suurta yleisöä todellisuudessa eniten kiinnosti. Nyt Carter aloittaa tietoisen kiusoittelun ja kysyy TV-sarjojen klassisen kysymyksen: ”will they / won’t they?” Jakson rakkaudenjulistus on kuitenkin niin herttaisesti näytelty, että se lämmittää sydäntä.

6x03y

Torjuttu mutta onnellinen

Hömppäähän Triangle on, mutta kaikista kuudennen kauden valitettavan monista hömppäjaksoista Triangle on se kunnianhimoisin ja tyylikkäin.


Mulder: Hey, Scully.
Scully: Yes?
Mulder: I love you.
Scully: Oh, brother.


X-Fakta: Vaikka joskus toisin väitetään, jakson loppupuolella kuultava swing-kappale ei ole Mark Snown säveltämä, vaan se on Dick Walterin kappale Hot Liquorice. Sama kappale kuullaan myös esimerkiksi elokuvissa Harry Potter ja Azkabanin vanki sekä Kaunis mieli.