One Son

6x12c

Theirs was the dawn of Armageddon.”

6×12 One Son
Käsikirjoitus: Chris Carter ja Frank Spotnitz
Ohjaus: Rob Bowman
Ensiesitys: 14.2.1999
Tag line: The Truth Is Out There

Tuomiopäivä on koittanut. Taistelu on jo hävitty. One Sonin paras piirre on loputon pessimistisyys. Mulder ja Scully myöhästyivät. Mulder on vihdoin selvittänyt totuuden, mutta ei tiedä, mitä tehdä sillä. Mulder ”voitti” Syndikaatin, mutta se se ei ollut todellinen voitto. Syndikaatti olisi tuhoutunut itsestään ilman Mulderiakin. Totuus on, että ainoa tapa pelastaa rakkaat on ollut vain luovuttaa. Mulder istuu jaksossa lysähtäneenä miettien, että mitään ei ole enää tehtävissä ennen perikadon aamunkoittoa.

6x12l

Häviäjä

Antautuminen tapahtuu jaksossa jo teaserissa, kun vuoteen 1973 sijoittuvassa takaumassa Syndikaatti tapaa ensimmäistä kertaa avaruusolennot, ja Tupakkamies asettaa käärityn Yhdysvaltojen lipun valloittajien eteen antautumisen merkiksi. Alun perin Two Fathers / One Sonin piti rakentua nimenomaan takaumien varaan, mutta koska William B. Davisia, Peter Donatia ja Veronica Cartwrightia ei sen aikaisella osaamisella saatu nuorennettua uskottavasti, takaumia on vain muutamia.

6x12m

Salaisuudet paljastuvat

Toimii One Son silti tällaisenakin. Mulder on jahdannut totuutta jo lähes vuosikymmenen, ja nyt Tupakkamies yksinkertaisesti vain kertoo sen hänelle. Näiden kahden miehen suhde on ollut aina The X-Filesin ydinelementtejä. Mahdollisuus, että Tupakkamies on Mulderin isä, on siinä suhteessa melkeinpä vähiten kiinnostavin asia. Monet kerrat he ovat kohdanneet, mutta kumpikaan ei ole saanut aikaiseksi tapettua toista. Mulderille CSM on kaiken pahan ruumiillistuma, mutta CSM ihailee Mulderia, josta on tullut Bill Mulderin kaltainen. Edes Tupakkamiehen oikea poika ei pysty täyttämään Mulderin saappaita.

6x12j

Äiti ja poika

Kuten edellisessä jaksossa, miehistä ei ole tarinassa mihinkään, vaikka jaksot on nimetty heidän mukaansa. Tupakkamies osoittautuu pelkuriksi, Spender on valmis uhraamaan kenet tahansa jotta saisi vain äitinsä pelastettua, ja ponneton Mulder antaa Fowleyn manipuloida itseään.

6x12f

Puhdistus

Naiset ovatkin oikeasti Two Fathersin ja One Sonin kantava voima. Kun Mulder on piittaamaton, Scully alkaa itse selvitellä salaliittoa. Cassandra Spender haluaisi uhrautua, jotta avaruusolentojen saapuminen estyisi. Diana Fowley puolestaan on One Sonissa Tupakkamiestäkin aktiivisempi pahis. Ainoa, joka on täysin salaliiton jalkoihin jäänyt, on Marita Covarrubias, josta on tullut yksi lukemattomista ihmisuhreista Syndikaatin rikoslistalla.

6x12i

Marita

One Son osoittaa Diana Fowleyn hahmon ongelmallisuuden. Hänellä ei ole oikeastaan muuta tarkoitusta kuin aiheuttaa pahaa verta Mulderin ja Scullyn välille. Se tuo jaksoon väistämättä halvan saippuaoopperan tuntua. Mulder näyttää herkkäuskoiselta alapäänsä vietävissä olevalta ja Scully näyttää mustasukkaiselta vaimolta, vaikka hänen epäilyksensä todisteisiin pohjautuvatkin. Chris Carter ei vain tiedä, kuinka kirjoittaisi Mulderin ja Scullyn lähenevän suhteen. Hän osaa kirjoittaa romanttisen suhteen vain siten, että ilmassa leijuu kolmiodraaman tuntu. Tämän voi todeta niin Fowley-jaksoista kuin jopa I Want to Believe -elokuvasta. Sen sijaan, että MSR vain leijailisi huomaamatta taustalla, Carter vääntää siitä saippuaopperan, josta eivät pidä shipperit ja vielä vähemmän noromot. No, vaikka Fowley ei hahmona täysin onnistunutkaan, ainakin hän sai nimensä X-Arkiston kellaritoimiston oveen. Scully ei koskaan pysty samaan saavutukseen.

Onneksi Rob Bowmanin ohjaus on niin näyttävää, että päällimmäisenä One Sonista jää mieleen sen visuaalisuus. Avaruusolentojen saapuminen muistuttaa suuresti Kolmannen asteen yhteyttä.  Vielä paremmaksi Bowman pistää kohtauksessa, jossa kapinalliset saapuvat ja polttavat Syndikaatin hengiltä.

6x12q

Loppu

Syndikaatin kuolema ei kuitenkaan ole niin lopullinen loppu kuin jakso antaa ymmärtää. Se on pelkkä pseudoloppu. Muutaman miehen kuolema ei todellisuudessa hetkauta juonta suuntaan eikä toiseen. Pääpiru Tupakkamieskin selviää jaksosta hengissä. Jaksoja heikentää suureti se, että Mulderilla ja Scullylla ei ole oikeastaan mitään vaikutusta lopputulokseen. Syndikaatin loppu on kuitenkin myyttinen ja eeppinen. Koko jättimäinen salaliitto hajoaa saumoistaan ja luhistuu omaan mahdottomuuteensa. Siinä on jotain runollista.

6x12o

Hybridi

William B. Davis saa kerrankin näytellä Tupakkamiehen monia puolia. CSM samaan aikaan varma tekemistään valinnoistaan ja liian pelkuri elämään niiden kanssa. Mulderille hän kertoo, kuinka kannatti perheenjäsenten luovuttamista salaliiton takuuksi, mutta entistä vaimoaan hän ei pysty tappamaan, vaikka se estäisi avaruusolentojen tulon.

Tupakkamiehen viimeinen teko, oman pojan ampuminen, ei kuitenkaan tee sellaista vaikutusta kuin pitäisi. Kyseessä on hahmon kannalta merkittävä hetki, jonka pitäisi osoittaa CSM:n säälimättömyys petturuutta kohtaan. Spenderin kuolema (kukaan ei koskaan oikeasti kuole The X-Filesissa) jää kuitenkin vain jakson alaviitteeksi, koska Spender ei koskaan saanut kehittyä hahmona niin paljon, että katsojat olisivat häntä kaipaamaan jääneet. Ja juuri kun Spender oli käymässä mielenkiintoiseksi, hän joutuu oman isänsä luotien kohteeksi.

6x12r

Spenderin täyskäännös

One Sonin pitäisi suoraviivaistaa The X-Filesin mytologia, mutta se kärsii samoista ongelmista kuin mytologia yleensä. Ongelmallista on myös se, että Mulder ja Scully jäävät suhteellisen passiivisiksi jaksoissa. Jakson lopussa X-Arkisto vain ojennetaan tarjottimella takaisin Mulderille ja Scullylle. On aika palata sarjan status quoon.


”The future is here, and all bets are off.”


X-Fakta: One Sonin käsikirjoituksessa käytiin alun perin suihkukohtauksen aikana seuraava keskustelu:

            Scully: My, my.
            Mulder: Right back at ya, Red.