Orison

7x07b

”God is a spectator, Scully. He just reads the box scores.”

7×07 Orison
Käsikirjoitus: Chip Johannessen
Ohjaus: Rob Bowman
Ensiesitys: 9.1.2000
Tag line: The Truth Is Out There

Orisonissa The X-Filesiin palaa yksi sen hyytävimmistä paholaisista, Donnie Pfaster. Vain yksi kuolemafetisti Pfasterin uhreista pääsi karkuun Irresistiblessa, Scully. Kun Pfaster pääsee karkuun vankilasta, ei pitäisi olla vaikea arvata, kuka on seuraava uhri.

7x07f

Vanhaa tuttua etsimässä

Viime kerralla, kun Scully ja Pfaster kohtasivat, Scully oli juuri abduktoitu, ja otollinen uhri jonka mielessä Pfaster saattoi naamioitua paholaiseksi. Pfaster oli tavallinen mies, jonka paholaismaisuus oli pelkkä metafora. Orison yrittää rakentaa Pfasterin ja Scullyn suhteesta samanlaista suhdetta kuin Hannibal Lecterilla ja Clarice Starlingilla, mikä ei yllätä, koska  Scullyn hahmo nimenomaan aikooinaan perustui Clarice Starlingiin (ja tosielämässähän Gillian Anderson päätyy lopulta Hannibal-sarjaan näyttelemään hahmoa, joka on osittain saanut innoitusta Clarice Starlingista). Tämä Hannibalin morsian -aihe vain ei täysin toimi Orisonissa.

7x07e

Oikea piru

Orison kertoo hyvin siitä, mitä The X-Filesista on tullut. Pfasterista on tullut todellinen paholainen, joka lectermaisesti syö tappamiensa naisten sormet. Scullysta on puolestaan tullut Jumalan välikappale, jota myrkkykäärmeetkin välttelevät. Scullya kuvataan armollisena ja anteeksiantavana, ja hänen pyynnöstään Pfaster vältti kuolemantuomion. Itse Jumala on valinnut Scullyn taistelemaan Paholaista vastaan. Tämä kaikki on oikeastaan melko… typerää. The X-Files toimi paremmin silloin, kun Mulder ja Scully olivat tavalisia ihmisiä, jotka olivat sotkeutuneet itseäään suurempaan salaliittoon.

7x07c

Läpiä päässä

Se, että Pfasterista on tehty todellinen paholainen, laimentaa tietysti Irresistiblen muistoa, koska jakson ideana oli, että joskus tavallinen on julmempaa kuin paranormaali. Orison olisikin toiminut paremmin Millennium-sarjassa, josta jakson kirjoittaja Chip Johannessen The X-Filesiin onkin siirtynyt. Orison tukee kuitenkin hyvin seitsemännen kauden keskeistä teema Scullyn silmien avautumisesta. ”Don’t look any further”, soi jatkuvasti laulu, jonka Scully kuulee.

7x07a

Don’t look any further

Uutena tekijänä peliin on tullut Orison-niminen vankilapappi. Tämä auttaa vankeja karkuun vankilasta hypnoottisten kykyjensä avulla uskoen tekevänsä Jumalan työtä. Did you really think you could call up the Devil and ask him to behave? Alkuperäinen käsikirjoitus käsitteli ainoastaan Orisonia, ja Pfaster ympättiin mukaan vasta viime kädessä. Irrallisuus näiden kahden juonen kesken vaivaakin jaksoa jonkin verran. Sen sijaan hypnotisointikohtaukset muistuttavat hieman Kitsunegarista, jonka alun perin piti kertoa Jumalan äänen kuulevasta vangista, joka pääsee selittämättömästi ulos vankilasta. Piiri pieni pyörii.

7x07d

Hautaa kaivamassa

Orisonin loppuratkaisu on saanut paljon kritiikkiä. Siinä Scully ampuu asuntoonsa tunkeutuneen aseettoman Pfasterin. Tapahtuman nähnyt Mulder ja Scully päättävät peitellä asiaa. Ratkaisua on arvosteltu, koska sen on nähty tekevän Mulderista ja Scullysta valehtelijoita ja Scullysta kylmäverisen tappajan. Lyhyen loppukohtauksen, jossa Scully pohtii, mikä sai hänet vetämään liipaisimesta, Jumala vai Paholainen, ei ole nähty olevan riittävä päätös jaksolle.

Kohtaus kuvaa hyvin käsikirjoituksen ongelmallisuutta ja keskeneräisyyttä, sillä loppukohtauksesta olisi helposti saanut vähemmän kiistanalaisen. Orisonissa on kuitenkin useita huonoja käsikirjoitusratkaisuja. Mukaan tuodaan Scullyn murhattu pyhäkoulunopettaja, josta ei ole aiemmin kuultu vihjettäkään. Kaikki henkilöt ovat myös yllättyneitä, että Pfaster jahtaa nimenomaan Scullya, vaikka asian luulisi olevan ilmiselvä. Rob Bowman tekee ohjaajana mitä pystyy. Lopun hyvän ja pahan kirjaimellinen taistelu on sarjan paras action-kohtaus koskaan.

7x07i

Vastustamaton Scully

Orisonin tarina on aivan liian iso 43 minuutin kehykseen. Ja kuten tiedettyä, 1013:n kirjoittajilla on ikävä tapa usein kohdlla Mulderia ja Scullya kuin animaatiohahmoja, jotka seuraavassa jaksossa ovat jälleen palanneet takaisin lähtöruutuun.


Scully: He was evil, Mulder. I’m sure about that, without a doubt. But there’s one thing that I’m not sure of.
Mulder: What’s that?
Scully: Who was at work in me. Or what… what made me… what made me pull the trigger.
Mulder: You mean if it was God?
Scully: I mean… what if it wasn’t?


X-Fakta: Upeaan tappelukohtaukseen on jäänyt yksi sekunnin murto-osan kestävä riskialtis otto: yhdessä vaiheeessa Scullyn pyjaman yläosan nappi on auennut, ja Scullysta nähdään melkein liiankin paljon.

Tajusin juuri, että tiedän tästä sarjasta ihan liikaa…