Hollywood A.D.

7x18a

”I like the way you guys work – no warrants, no permission, no research. You’re like studio executives with guns.”

7×18 Hollywood A.D.
Käsikirjoitus: David Duchovny
Ohjaus: David Duchovny
Ensiesitys: 30.4.2000
Tag line: The Truth Is Out There

Aikansa ohittaneen TV-sarjan tunnistaa siitä, että se tulee liian itsetietoiseksi. Seitsemännellä kaudella jopa kaksi jaksoa asettaa FBI:n vähiten etsityimmät julkisuuden valokeilaan ja viihdeteollisuuden aiheiksi.

7x18b

Ensi-illassa

Hollywood A.D. –jaksossa Mulderin ja Scullyn tutkimuksista tehdään hömppäelokuva ehtaan Hollywood-tyyliin. The Lazarus Bowl –elokuva tekee parodiaa kaikesta mikä on pyhää The X-Filesissa: tarkkampujazombit ja tupakanpolttajapaavit mellastavat, ja Mulderin ja Scullyn seitsemän vuotta odotettua lemmenhetkeä ei keskeytä mehiläinen vaan Scullyn haikailu Skinnerin isomman taskulampun perään. Katsomossa luomuksensa muokkaamista uuteen muottiin katselee Mulderin ja Scullyn vieressä väkinäisesti hymyillen itse Chris Carter.

7x18d

Vaatimaton taskulamppu

Kaiken kaikkiaan Hollywood A.D. on jakso, jota ei olisi voinut kirjoittaa kukaan muu kuin David Duchovny. Tai ainakaan kukaan muu ei olisi koskaan saanut lupaa kirjoittaa tällaista jaksoa, mutta luultavasti Duchovnylle annettiin erillisvapaus, jotta tämä suostuisi jatkamaan sarjassa. Duchovnylle annettu vapaus ei ole tällä kertaa välttämättä hyväksi. Aiemman perusteella Duchovnyn kirjoittamiskyvyt ovat parhaimmillaan, kun hän osallistuu mytologiajaksojen ideointiin ja kirjoittamiseen. Hollywood A.D.:ssa tutkittava tapaus olisi hyvin kestänyt myös ihan tavallisena x-filena, sivuaahan se aihetta, jota myöhemmin käsiteltiin menestyksellisesti Da Vinci –koodissa.

7x18c

Foster ja Gere

Parhaat hetket ovat niitä, jotka voisivat olla perinteisestä jaksosta: viittaus Scullyn uskonnolliseen taustaan kirkkokohtauksessa tai kohtaus Chuck Burksin kanssa. Niitäkin paremmin onnistuvat Mulderin ja Scullyn väliset kohtaukset, koska Duchovny osaa kirjoittaa heidät paljon inhimillisempinä olentoina kuin esimerkiksi Chris Carter.

7x18g

”Noli me tangere, baby.”

Hollywood A.D. on Duchovnyn kunnianosoitus Hollywoodille ja elokuvan taialle, mutta se sortuu turhaan kikkailuun. Koko ajan on menossa liian paljon kaikenlaista ja jokainen repliikki on viittaus johonkin, mutta vain pinnalisesti eikä samalla tavalla oivaltavaan ja syvälliseen tyyliin kuin Darin Morganin jaksoissa (Duchovny harrastaa samaa jatkuvaa populaarikulttuuriin viittausta myös ensimmäisessä novellissaan Pyhä lehmä). Juoni pysähtyy turhiin kohtauksiin, joiden tarkoitus on parodioida elokuvia aina Kaikki alkoi puhelimesta Painajaiseen ennen joulua. Puhumattakaan näyttelijävalinnoista: Duchovnyn oma vaimo Téa Leoni Scullyna, paras kaveri Garry Shandling Mulderina ja näyttelijäkavereita kaikissa mahdollisissa rooleissa. Haviteltiinpa Oliver Stoneakin alun perin Federmanin rooliin.

7x18k

Kuin peiliin katsoisi

Duchovnylla on kuitenkin hyvä pointti siinä, että kaikesta pitää tehdä Hollywoodin muottiin sopivaa viihteellisempää, kiinnostavampaa ja yksinkertaistettua. Uskonnostakin on tullut pelkkää popkulttuuria, jota myydään Jeesuksen ja Maria Magdaleenan suhteella. Samoin käy elokuvassa Mulderin ja Scullyn suhteelle, eihän yksikään elokuva voi myydä ilman romanssia, ei edes The X-Files -elokuva.

7x18j

Meta-tasolla

Surullista kyllä, kun The X-Files –sarja muutti Vancouverista Hollywoodiin, se todella sai saman käsittelyn kuin The Lazarus Bowslin tarina: se kuorrutettiin romanttisella hömpällä, huonolla huumorilla ja julkkistähdillä.

7x18l

Missä on Mulderin käsi?

Loppukohtauksesta paistaa läpi, kuinka Duchovny on jo tainnut tehdä päätöksen sarjan jättämisestä. Hän/Mulder on huolissaan siitä, kuinka ihmiset tulevat muistamaan hänet ja Scullyn: sellaisinako kuin ne alun perin olivat, vai viihteellistettyinä versioina.

7x18m

Suuret tähdet

Hollywood A.D:ssa pistää silmiin sijaisnäyttelijöiden tökerö käyttö jo teaserista alkaen. Liekö tämä tahallista tai ei, mutta omalla tavallaan on ironista, kun loppukohtauksessakin Duchovnyn sijaisnäyttelijää ja Andersonin sijaisnäyttelijä, joka todellisuudessa on Skinneria näyttelevän Mitch Pileggin vaimo, vitsailevat rakkaudestaan Skinneriin ja suuntaavat käsi kädessä kohti Hollywoodin yötä.

Ja sitten nämä Millenniumin zombit viettävät yönsä syöden, juoden, tanssien ja rakastellen.


Mulder: No, no, it’s just beginning. Hoffman and O’Fallon were these complicated, flawed, beautiful people and now they’ll just be remembered as jokes because of this movie. The character based on O’Fallon is listed in the credits as ”Cigarette-Smoking Pontiff.” How silly is that?
Scully: Pretty silly.
Mulder: Yeah, what about us? How are we going to be remembered now ’cause of this movie?
Scully: Well, hopefully, the movie will tank.
Mulder: What about all the dead people who are forever silent and can’t tell their stories anymore? They’re all going to have to rely on Hollywood to show the future how we lived and it’ll all become… oversimplified and trivialized and Cigarette-Smoking Pontificized and become as plastic and meaningless as this stupid plastic Lazarus Bowl.
Scully: I think the dead are beyond caring what people think about them. Hopefully we can adopt the same attitude. You do know that there aren’t real dead people out there, right? That this is a movie set?
Mulder: The dead are everywhere, Scully. 


X-Fakta: Myytinmurtajien jaksossa Cable Snaps käsiteltiin myyttiä siitä, että saviastiaan voisi tallentua sanoja samaan tapaan kuin musiikkia vinyylilevylle. Jaksossa näytettiin pätkiä Hollywood A.D.:sta myytin esittelyn aikana. Myytti kumottiin.