Alone

20151210223921214.png

8×19 Alone
Käsikirjoitus: Frank Spotnitz
Ohjaus: Frank Spotnitz
Ensiesitys: 6.5.2001
Tag line: The Truth Is Out There

Alone on viimeinen Mulderin ja Scullyn aikakauden MOTW-jakso. Se onkin täytetty pienillä viitteillä menneeseen kahdeksaan vuoteen. Uusi sukupolvi on valtaamassa kellaritoimiston. Mulder on jo lähtenyt FBI:sta jatkaakseen elämässä eteenpäin, ja nyt Scullykin on jäämässä äitiyslomalle. Kumma kyllä, Scullylle lähteminen on paljon vaikeampaa kuin Mulderille.

8x19b

Hyvästit X-Arkistolle

Alonessa vierailee hahmo kaikkien x-philejen kunniaksi, agentti Leyla Harrison. Hän osaa siteerata loputtomiin X-Arkiston tapauksia ja Mulderin ja Scullyn tekemisiä. Harrison on saanut nimensä edesmenneeltä x-philelta, jonka muistoa 1013 halusi kunnioittaa. Ikävä kyllä tämä x-phile on melkoinen bimboblondi, kiitos vaan. Harrison ei lopulta tiedä yhtään mitään, ja totuuden lopulta sokaistuttua hänet Harrison luovuttaa heti ja lähtee X-Arkistosta vapaaehtoisesti. Onko se viesti meille? Harrisonin seuraava esiintyminen tulee olemaan vielä kiistellympi.

8x19h

Pulassa ilman Mulderia

Kaikissa viitteissään vanhoihin jaksoihin Alone muistuttaa, että The X-Files on aina ollut tarina Mulderista ja Scullysta. He olivat osa tarinoita ja elivät niitä. The X-Files oli Mulderin ja Scullyn arkisto, jossa ovat heidän elämänsä käänteet dokumentoituina X-kansioihin.

Kysykää keneltä tahansa parhaita jaksoja, ja todennäköisesti listalla ovat mytologioiden lisäksi sellaiset MOTW:t kuin Beyond the Sea, Clyde Bruckman’s Final Repose, Ice, Pusher tai Paper Hearts. Kaikille niille on yhteistä, että Mulder ja Scully eivät olleet vain tapauksen tutkijoita, tapaukset tapahtuivat heille ja ne muuttivat heitä. Ilman Mulderia ja Scullya kauhutarinat ovat pelkkiä tarinoita, joita voisi olla missä tahansa The X-Filesin kopiosarjassa.

Alonekin sen todistaa: The X-Files ilman Mulderia ja Scullya on The X-Files ilman sydäntä. Ilman Mulderin ja Scullyn sisäistä etsintää ja tarvetta, suorastaan pakkomiellettä tietää Totuus The X-Files on vain joukko tyyppejä poukkoilemassa sokeana naurettavan liskomiehen perässä.

8x19a

Muistoja

Minne Vince Gilligan on kadonnut? Gilligan tarjosi aikaisemmin kauden finaalin lähestyessä MOTW:n, joka kertoi jotain olennaista Mulderista ja Scullysta. Sellaista sisäänpäin katsovaa jaksoa on koko kahdeksas kausi kaivattu. Gilligan osasi katsoa vanhoihin jaksoihin ja kaivaa niistä esille jotakin olennaisempaa kuin Queequegin kaulapannan tai Dreamlandin kolikon.

8x19e

Skinnerkin on paikalla!

Tajuan, että tässä vaiheessa nämä arvostelut ovat menneet Mulderin ja Scullyn suhteen puimiseksi, mutta se johtuu siitä, että koko sarja on mennyt sellaiseksi. Carterilla on ongelma, koska hän ei kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa Mulderia ja Scullya parisuhteessa olevina. Ja syytän myös Empedoclesin ja Alonen kohdalla Carteria, sillä vaikka käsikirjoittajan kohdalla lukee jotain muuta, niin tunnetusti Carter kirjoitti aina jaksojen viimeiset versiot. Carterin näkemys parisuhde-MSR:sta on jostain syystä joko a) väkinäistä draamaa, b) mustasukkaisuusdraamaa tai c) synnytysvalmennusta, kinastelua jostain vessanpöntön kannesta tai muita kliseitä. Ei välimuotoja. Mitä mielikuvituksettomuutta. Moniulotteinen suhde on latistettu kliseeksi. Mulderista ja Scullysta on Arcadian parodiapariskunnan kaltaisia, paitsi ettei tämä ole parodiaa.

8x19g

It seems like old times. You in scrubs, slicing and dicing.”

Alone tekee viisaasti, kun se vie FBI:sta jo lähteneet Mulderin ja Scullyn takaisin työn ääreen. Jos ei osaa kirjoittaa parisuhdetta, niin silloin ei tarvitse kirjoittaa tai näyttää sitä. Riittää, että Mulder ja Scully ovat vain samoissa kohtauksissa ja Duchovnyn ja Andersonin kemia hoitaa lopun. Seitsemännen kauden vahvuus oli juuri siinä, että Duchovny ja Anderson näyttelivät hahmojaan kuin nämä olisivat yhdessä, vaikka käsikirjoitus ei juurikaan huomioinut sitä. Shipperit olivat tyytyväisiä, samoin noromot.

8x19k

Shhh! Deny everything!

On tietysti lievä pettymys, että suuren finaalin lähestyessä Scully äitiyslomailee ja Mulder katselee Oprahia kunnes pikkuvaimo käskee hänet liskomiehen perään. Alonen loppukohtaus, jossa Mulder ja Scully tapaavat x-fiilin on kuitenkin niin lämmöllä näytelty, että siitä on pakko pitää, vaikka irvistelisikin kohtauksen dialogille. Ja on hieno nähdä kerrankin Mulder ja Scully onnellisina ja tyytyväisinä. Kun heitä on kohdeltu kahdeksan vuotta pahemmin kuin Jobia, se on vähintäänkin ansaittua.

8x19n

#platonicactivity


”Then you were frozen and I remember I hugged you until you were not frozen anymore.”


X-Fakta: Alonen alkuperäinen nimi oli A Dream Whose Sleep e.e. cummingsin runon The great advantage of being alive mukaan. Spotnitz, tuo vanha romantikko…

The great advantage of being alive

the great advantage of being alive
(instead of undying)is not so much
that mind no more can disprove than prove
what heart may feel and soul may touch
—the great(my darling)happens to be
that love are in we,that love are in we

and here is a secret they never will share
for whom create is less than have
or one times one than when times where—
that we are in love,that we are in love:
with us they’ve nothing times nothing to do
(for love are in we am in i are in you)

this world (as timorous itsters all
to call their cowardice quite agree)
shall never discover our touch and feel
—for love are in we are in love are in we;
for you are and i am and we are(above
and under all possible worlds)in love

a billion brains may coax undeath
from fancied fact and spaceful time—
no heart can leap,no soul can breathe
but by the sizeless truth of a dream
whose sleep is the sky and the earth and the sea.
For love are in you am in i are in we

e e cummings