Founder’s Mutation

1005f

”All we can do, Scully, is pull the thread. See what unravels.”

10×05 Founder’s Mutation
Käsikirjoitus: James Wong
Ohjaus: James Wong
Ensiesitys: 25.1.2016
Tag line: The Truth Is Out There

Founder’s Mutation on juhlaton paluu X-Arkistoon. Aivan kuin Mulder ja Scully eivät olisi sieltä koskaan poissa olleetkaan. Ei ole suurta kohtausta, jossa Mulder ja Scully palaavat yhdessä kellaritoimistoon viidentoista vuoden jälkeen. Jälleen kerran paluu X-Arkistoon sivuutetaan pelkällä olankohautuksella.

1005k

Scully odottaa jo Mulderia X-Arkistossa

Tälle on kuitenkin syynsä. Founder’s Mutation kuvattiin kauden viidentenä jaksona, mutta lopulta se päätettiin kuitenkin näyttää toisena. Kenties alun perin kauden toiseksi jaksoksi kaavailtu Home Again olisi sisältänyt juhlallisen X-Arkistoon paluukohtauksen, mutta nyt se jouduttiin leikkaamaan pois. Niinpä ainoa merkki Mulderin ja Scullyn ensimmäisestä tapauksesta on todennäköisesti jälkeenpäin lisätty Skinnerin tervetulotoivotus.

1005i

Kuin silloin ennen

Syyksi jaksojen esitysjärjestykselle on kerrottu, että uusi järjestys palvelee paremmin kauden emotionaalista taustatarinaa. Kauden toisena jaksona Founder’s Mutation ei kuitenkaan täysin toimi. Itse asiassa se saa kauden aloitusjakson My Strugglen vaikuttamaan vieläkin päättömämmältä. Missä on Mulderin syvä masennus, joka tuhosi kaiken (no, sama mieshän parani hetkessä aivosyövästä ja nousi kuolleista, joten ei kai tässä ole mitään ihmeellistä…)? Miksi Scully ei vaikuta yhtään haluttomalta työskentelemään X-Arkistossa? Mikä on se kriittinen tilanne, josta Skinner viestitti Mulderille ja Scullylle My Strugglen lopussa? Miksi Mulder ja Scully edes tutkivat tätä tapausta? Ja mitä virkaa on Mulderin ja Scullyn ”suhteen töyssyllä”, kun tämän jakson perusteella suhde on sellainen kuin aina ennenkin. Mulderin repliikki ”You’re never JUST anything to me, Scully” on suorastaan perinteistä perinteisempääkin MSR:a. Founder’s Mutation voisi siltä osin olla suoraan seitsemänneltä kaudelta.

Founder’s Mutation on selvästi tarkoitettu klassiseksi MOTW-jaksoksi. Siihen onkin kirjoitettu kaikki sarjan tutut peruspalikat. Mulder ja Scully hiiviskelevät taskulamppujen kanssa, Scully tekee ruumiinavauksia, Mulder varastelee todisteita kuin nuoruutensa päivinä, ja Mulder ja Scully työskentelevät yhdessä pitkästä aikaa ollen yhdessä lähes kaikissa kohtauksissa. Sitä ei ole tapahtunut sitten Requiemin! Jakson paras puoli on ehdottomasti se, miten Mulderin ja Scullyn hahmot on kirjoitettu. Mulder saa taas väläytellä loistavia agenttitaitojaan ja ratkoa tapauksen vaistonsa pohjalta. Jakson kirjoittanut James Wong ei sekaantunut sarjaan neljännen kauden jälkeen, joten hän muistaa vielä Mulderin ja Scullyn sellaisina kuin he alun perin olivat.

1005g

Taskulamput kehiin!

Outoa kyllä, Founder’s Mutation kärsii osin samoista ongelmista kuin My Struggle. Jakson tahditus on omituinen, kohtaukset loppuvat äkisti ja jakso hyppii paikasta ja kohtauksesta toiseen. Suuri loppuhuipennus jää suorastaan kesken, kun kohtaus leikkautuu FBI-agentteihin. Liekö jaksosta jouduttu leikkaamaan kohtauksia liiallisen pituuden takia vai esitysjärjestyksen muutoksen takia, mutta jakso vain ei toimi niin kuin sen pitäisi. James Wongin jaksoksi Founder’s Mutation on jopa pienoinen pettymys. Wonghan on aikoinaan sarjasta Emmy-ehdokkaana ollut ohjaaja, mutta Founder’s Mutation ei tarjoa mitään uutta, ei käsikirjoituksen tai ohjauksen saralla. Kuinkakohan monen tämän kauden jakson kohdalla joutuu kysymään, että miten ihmeessä silloin, kun käsikirjoittajalla on harvinainen mahdollisuus tehdä näköisensä jakso klassiseen TV-sarjaan, lopputulos on vain keskinkertainen?

1005d

Tätä on kaivattu!

Founder’s Mutation on kuin pastissi tutuista hetkistä. Hieman Demonsia, hieman Aubreyta, hieman Little Green Menia, hieman Chingaa, hieman Conduitia, hieman Per Manumia, hieman Trevoria, hieman Biogenesista, ja päälle hieman Hitchcockin Lintuja. Mutta onneksi se on sentään viihdyttävä pastissi. Tapaus on tarpeeksi puistattava, vaikka jakson pahis, pään sisäisten äänten kautta kommunikoiva Kyle Gilligan, jääkin etäiseksi. Wong on aiemmin kirjoittanut kummajaisista ja traagisista kohtaloista huomattavasti koskettavammin esimerkiksi American Horror Story: Freak Shown jaksossa Orphans. Jotain samanlaista jäin kaipaamaan nytkin.

1005h

Jotain tuttua?

Eniten jakson tarina ja muutama pikkuasia tuovat mieleen yhden ensimmäisen kauden ikimuistoisimmista jaksosta, Even, sekä toisen kauden jakson Red Museumin. Jäin jopa odottamaan, että näihin kahteen jaksoon olisi viitattu jotenkin. Itse asiassa tarinaan olisi tuonut mukavan lisän, jos tarina olisi jotenkin liittynyt Eevoihin ja Aatameihin tai wisconsinlaisiin verrokkiryhmäkokeisiin. Nyt jakso kertoo vain tiedemies Augustus Goldmanista, joka yrittää parantaa lasten vaikeita geneettisiä sairauksia alien-DNA:ta käyttämällä. Mulder vetää teoriaansa mukaan jopa Syndikaatin tekemät hybridisaatiokokeet, mikä saa odottamaan, että aiheeseen palataan vielä kauden aikana — varsinkin, kun tätä jaksoa on mainostettu kauden avausjakson toisena osana.

Founder’s Mutation sivuaa sarjassa usein nähtyjä teemoja raskauspeloista, särkyneestä perheestä ja epätoivoisesta perheonnen tavoittelusta. Epämuodostuneet kummajaislapset on hylätty sairaalaan ilman vanhempiaan. Sikiöitä varastetaan naisten kohduista. Goldman on käyttänyt jopa omaa perhettään geneettisissä kokeissaan, ja toimittanut vaimonsa mielisairaalaan. Jakson pahis yrittää vain löytää siskonsa. Jakson käsittelemiä, sarjan kannalta ajankohtaisia teemoja perheestä, hylätyistä lapsista ja parisuhteista, ei onnistuta täysin yhdistämään niitä siihen, mitä Mulder ja Scully käyvät läpi.

1005hh

Sisko löytyy

Kaikkihan kaipaavat omaa perhettään. Myös Mulder ja Scully, jotka ajautuvat jaksossa pohtimaan, mitä jos he eivät olisi koskaan joutuneet luopumaan Williamista. Totesin jo Williamin kohdalla, että The X-Files mokasi aikoinaan täydellisesti koko William-juonen heti ensihetkestä lähtien. Se, mitä Williamille tapahtui nimikkojaksossa, oli sarjan käsittämättömin virhe. Onkin hyvä, että 14 vuoden jälkeen sarja palaa käsittelemään asiaa edes jollain tavalla ja kysymään, oliko päätös oikea. Samalla kuitenkin taas kerran avataan väsyneesti mahdollisuutta, että William olisikin ollut jonkinlainen tiedemiesten geneettinen manipulaatio.

Mulderin ja Scullyn kuvitelmakohtaukset ovat kuitenkin suorastaan vaatimattomia, jos vertaa niitä vaikkapa Hannibal-sarjassa nähtyihin mielikuvituskohtauksiin. Jakson päättävä Mulderin kuvitelma toimii Scullyn kuvitelmaa paremmin. Ensimmäistä kertaa koko sarjassa Mulder nähdään oikeasti Williamin isänä. Tähän saakka Williamin muisteleminen ja murehtiminen on oikeastaan ollut Scullyn yksinoikeutta, ja Mulderin rooli lapsen isänä on kirjoitettu marginaaliin, melkein yritetty unohtaa. Kun Mulder ja William leikkivät raketilla, se muistuttaa mukavasti Tempus Fugitin ja Maxin teemoista. Isä ja poika siteeraavat yhdessä John F. Kennedyn puhetta kuuhun lentämisestä, ja amerikkalainen perheonni on idyllisimmillään. Kun sen jälkeen nähdään poikansa valokuvaa kädessä pitelevä Mulder istumassa yksin ruokapöydän äärellä vierellään kaksi tyhjää tuolia, on kyseessä jakson murheellisin hetki.

Kun sekä Mulderin ja Scullyn unelmat onnellisesta perhe-elämästä Mulderin ja Scullyn keltaisessa talossa päättyvät tragediaan, mikä saa taas kysymään, eivätkö Mulder ja Scully saa olla koskaan onnellisia, eivätkö edes kuvitelmissaan? Kumpikin päätyy yksinään katsemaan tyhjässä asunnossaan Williamin kuvaa ja on selvää, että kumpikaan ei ole päässyt yli päätöksestä. Ehkä tuska Williamista olisi tarjonnut paremman selityksen sille, mitä Mulderille ja Scullylle tapahtui. Jos William-tarina ei tästä jatku, niin sitä ei edelleenkään ole käsitelty tyydyttävästi. Jos tarina jatkuu, toivottavasti Williamista ei tule uutta Samanthaa, tavoittamatonta MacGuffinia.

Founder’s Mutation jää kaikesta huolimatta emotionaalisesti kaukaiseksi. Jopa My Strugglen huonosti kirjoitetuissa Mulder/Scully –kohtauksissa oli enemmän tunnetta kuin koko Founder’s Mutationissa. Puheäänistä päätellen Duchovny ja Anderson olivat ehkä sairaina jakson kuvauksissa, joten ehkä se selittää osan eleettömyydestä ja nuutuneisuudesta.

1005ff

Cooleja mutta onnettomia

Chris Carter on sanonut Salaisten kansioiden paluun syyksi, että tarinoita oli niin paljon kerrottavana. Founder’s Mutation ei kuitenkaan vaikuta olevan tarina, joka täytyi kertoa. Kun The X-Files oli vielä nuori sarja, sillä oli pakonomainen tarve luoda uutta ja todistaa kykynsä. Founder’s Mutationista puuttuu tuo tietynlainen energia ja todistamisen tarve, ja homma jää vain pakollisten kuvioiden läpikäynniksi.

1005ii

Päin seiniä

Jos jakson teemoihin palataan vielä kauden aikana, selviää Founder’s Mutationin todellinen merkitys. Vielä nyt se on yksi uusi irrallinen pala suuressa kuviossa, ja jättää useita kysymyksiä auki. Onko Scullyn sairaala sekaantunut jotenkin hallituksen juoniin? Kuka on salaperäinen partamies? Miksi vain Mulder kuulee ääniä, ja liittyykö se jotenkin hänen hybridi-DNA:hansa? Jääkö William vain Mulderin ja Scullyn kuvitelmiin?

1005n

Sinäkö se olet, Karen?

Onneksi ensi viikolla, kun Mulder ja Scully kohtaavat ihmishirviön, on vastuuvuorossa Darin Morgan. Tulossa on siis kaikella todennäköisyydellä kauden paras jakso.

1005jj

Nyt nimikylttiä ostamaan!

Ja mikä ihme siinä on, että 23 vuoden jälkeen kellaritoimiston ovessa ei lue vieläkään Scullyn nimeä eikä millään pöydällä ole Scullyn nimikylttiä? Ei voi olla totta!


Scully: Mulder, This is dangerous.
Mulder: When has that ever stopped us before?


X-Fakta: David Duchovny teki jakson kuvauksissa kertomansa mukaan kepposen Gillian Andersonille: “[Anderson] backed our car up into a pole during one scene. The next day I came in and I asked the medic if I could have a neck brace. So when she showed up on set she’d see me sitting there in a neck brace. I wish we’d filmed her reaction, because I think she actually fell down. It was a good moment.” (Channel Guide Magazine, 4.1.2016).