Mulder and Scully Meet the Were-Monster

1003r

”Maybe he was a nudist. Took a midnight hike in the nude, got attacked by a wolf or a lion or a bear, maybe all at the same time. That’s how I’d like to go out.”

10×03 Mulder and Scully Meet the Were-Monster
Käsikirjoitus: Darin Morgan
Ohjaus: Darin Morgan
Ensiesitys: 1.2.2016
Tag line: The Truth Is Out There

Kymmenennen kauden ensimmäinen jakso My Struggle oli vain väline, jolla The X-Filesin henkiinherätys palautettiin vanhaan status quoon sekä Mulder ja Scully takaisin X-Arkistoon. Jakso ei täysin vakuuttavasti vastannut siihen kysymykseen, miksi Mulder ja Scully oikeastaan haluaisivat palata kaikkien näiden vuosien jälkeen FBI:hin, joka on käytännössä tuhonnut heidän elämänsä. Innoton Founder’s Mutation ei myöskään tuonut asiaan lisää valoa, vaan Mulder ja Scully melkein unissakävelivät jakson läpi. Tekemisen ilo on hommasta puuttunut sitten Je Souhaiten tai Requiemin ”let’s go waste some money” -kohtauksen.

1003c

Hohto ja kaikki muukin on riisuttu X-Arkistosta

Kuka sen ilon sitten X-Arkistoon vihdoin palauttaakaan? Koko sarjan kyynisin kirjoittaja Darin Morgan. Mulder and Scully Meet the Were-Monster on tyypillistäkin tyypillisempi Darin Morgan –jakso, paitsi, että Morgan on vanhentuessaan kyynistynyt entisestäänkin. Jos kaikki edelliset Darin Morganin The X-Filesiin ja Millenniumiin kirjoittamat jaksot epävirallinen Morgan-jakso Quagmire mukaan lukien laitettasiin tehosekoittimeen ja sekoitettaisiin, niin tuloksena olisi tämä jakso. Mulder and Scully Meet the Were-Monster lainaa häpeilemättä varsinkin Morganin omia vanhoja jaksoja, ja iskee silmää sarjan muillekin kummallisuuksille.

1003s

Scully näki Quagmiressa Mulderin tulevaisuuden, ja miten kävikään

Morganin käsikirjoitusten tapaan Mulder and Scully Meet the Were-Monster toimii niin monella tasolla että metatasokaan ei tahdo riittää. Aloitetaan vaikka siitä, että Darin Morgan kirjoitti käsikirjoituksen The ”M” Word” alun perin Kolchak-sarjan uusintaversiointiin Night Stalker (2005) — alkuperäinen Kolchak-sarjahan toimi Chris Carterille aikoinaan The X-Filesin innoittajana, ja Mulderin hahmo perustui Carl Kolchakin hahmoon. Nyt Mulder on siis kirjaimellisesti esikuvansa saappaissa. Kenties juuri siksi Mulder on poikkeuksellisesti Morganin jakson pääroolissa.

1003v

Ketun katse

Kaikki Morganin jaksot aina Morganin Humbug-debyytistä alkaen ovat kertoneet ihmiselämän merkityksettömyydestä ja toivottomuudesta. Missään ei ole järkeä tai mieltä, koska hauta lähestyy kuitenkin. Joten miksi edes vaivautua? Rutiinityö on kaiken pahan alku ja juuri, kuten joku hahmo lähes kaikissa Morganin käsikirjoituksissa Blood mukaan lukien on todennut. Mulder and Scully Meet the Were-Monster ei ole tästä poikkeus.

1003ii

Viimeinen määränpää

Jos Founder’s Mutation oli seremoniaton paluu X-Arkistoon, paljastaa Mulder and Scully Meet the Were-Monsterin alku arjenkin olevan yhtä juhlatonta. Chris Carter on The Truthista alkaen kirjoittanut Mulderin epäonnistuneeksi mieheksi, mutta vasta Darin Morgan onnistuu oikeasti tuomaan asian esille. Jakson alussa Mulder on kahlannut läpi vanhoja X-kansioitaan ja yrittänyt löytää niistä jotain vanhaa taikaa. Suuri osa kiehtovista mysteereistä on Mulderin ja Scullyn poissa ollessa osoitettu humpuukiksi. Selittämätön on jo selitetty. Mahdollisuus kuvata kaikki kännykällä on vienyt viimeisenkin mahdollisuuden uskoa omituisiin asioihin. Kaikki illuusiot uskomattomista asioista ovat romahtaneet.

Tunnetusti Morgan on suhtautunut jaksoissaan Mulderiin hieman pilkallisesti, mutta tässä jaksossa Morgan tuntuu jopa sympatisoivan ja ymmärtävän Mulderia. Keski-iän kriisiä poteva Mulder kyseenalaistaa koko monsterijahdin mielekkyyden. Tässä ei todellakaan ole enää se sama innokas ja idealistinen Mulder, joka Quagmiressa juoksi ympäri järveä nähdäkseen vilauksen Isosta Sinisestä. Hirviöiden metsästys on pelkästään lapsellista, Mulder toteaa ja käyttää I WANT TO BELIEVE -julistettaan tikkatauluna.

1003i

Tässä iässä pitäisi tehdä jotain muuta

Hirviö, jonka Mulder ja Scully jaksossa tapaavat, ei olekaan suoraan 1950-luvun camp-kauhuelokuvista oleva olento, joka ampuu verta silmämunistaan. Kolchak-vaatteisen Guy Mannin (Rhys Darby) hahmossa Clyde Bruckman kohtaa Jose Chungin ja Blaine Faulknerin. Mann vihaa ihmiselämänsä jokaista aspektia. Mann ei muuta halua kuin vain kuolla ja päästä pois tarkoituksettomasta ihmiselämästä. Ehkä hänen kannattaisi hankkia puujalka.

1003ff

Pakokeino julmasta todellisuudesta

War of the Coprophagesissa Morgan ihaili hyönteisten rehellisyyttä: hyönteiset vain syövät, nukkuvat ja lisääntyvät, ja toisin kuin ihmiset, ne eivät huijaa itseään väittämällä, että elämä olisi jotain syvällisempää. Mulder and Scully Meet the Were-Monsterissa Morganin ovela käänne on, että Guy Munn onkin oikeasti lisko, joka ihmisen pureman seurauksena muuttuu päiväsaikaan ihmiseksi. Ja sehän on suurin painajainen, joka huolettomalla liskolla voi olla. Ihmiselämä on vaikeaa, monimutkaista, yksinäistä ja hyödyntöntä. Liskomies/mieslisko ei edes ymmärrä tekemisiään, mutta elää kuitenkin automaationa ennalta saneltua asuntolainan, eläkesuunnitelman ja pornokanavan määrittelemää ihmiselämää.

1003gg

Masentunut liskomies

Darin Morgan on jaksoissaan katsonut The X-Filesia ulkopuolisena ja osoitellut sen päättömyyksiä. Mulder and Scully Meet the Were-Monsterissa Morgan menee vieläkin pidemmälle — hän oikeastaan katsoo koko ihmiskuntaa ulkopuolelta ja nauraa sen typeryydelle. Kaikista Morganin jaksoista Mulder and Scully Meet the Were-Monster muistuttaa ehkä eniten Millennium-jaksoa Somehow, Satan Got Behind Me. Tuossa jaksossa neljä paholaista kokoontui kertomaan tarinoita piinaamistaan ihmissieluista. Jakson mukaan paholaisia ei edes erityisesti tarvita, koska ihmiskunta on itse tehnyt elämästään helvettiä jo valmiiksi.

1003a

Pöllyissä jo vuodesta 1996

Jose Chung’s From Outer Spacesta on lainattu jaksoon ajatus epäluotettavasta kertojasta ja totuudesta, joka on jokaiselle ihmiselle (tai liskolle) erilainen. Tällä kertaa vain tarinan versioita väritetään Guy Mannin vastustamattomalla halulla puhua palturia, ja ihmisten kykyä valehdella ja puhua sontaa käytetään koko tarinan pohjana. Kun liskomies kertoo Mulderille jopa tarpeettomankin pitkän version tarinastaan, se kuulostaa liian hölmöltä jopa Mulderille.

1003q

Monsterboy vauhdissa

Morgan onnistuu tässä jaksossa siinä, missä muut kirjoittajat ovat toistaiseksi epäonnistuneet: hänen Mulder ja Scullynsa ovat uskollisia alkuperäishahmoille, mutta samalla Morgan tunnustaa, etteivät nämä enää ole nuoria vaan yli viidenkymmenen. Morgan kertoo jotain hahmojen motiiveista ja tekee heistä enemmän ymmärrettäviä, jopa enemmän humaaneja. Jaksossa nähdään parasta Mulderin ja Scullyn kanssakäymistä pitkiin aikoihin. Kun Mulder paasaa taas mielettömiä teorioitaan ja Scullyn katselee häntä sanattomana sängyllä, nähdään ensi kertaa koko kauden aikana se sama Mulder, joka voisi viettää perjantai-iltansa ulkoavaruudesta tulleita tappajatorakoita jahdaten. Se Scullyn oma bat-crap crazy Mulder. Mulderin intohimo jahdata Totuutta alkaa taas vähitellen nousta pinnalle. Anderson ja Duchovny näyttävät nauttivan rooleistaan, ja ovat tähän asti parhaimmassa vireessä tällä kaudella.

Kuten edellisenkin jakson kohdalla, ilman My Strugglea ei edes epäilisi, etteikö tämä pari ole yhdessä. Varmaan he ovatkin yhdessä: Darin Morganin mukaan Scullylla oli hotellikohtauksessa tarkoitus olla päällä Mulderin paita (alun perin NY Knicks –paita, mutta tekijänoikeussyyt estivät). Taidetaan siis olla takaisin harmaalla alueella, ja Mulderin ja Scullyn suhde tuntuu jopa I Want to Believea intiimimmältä ja iloisemmalta.

1003ee

”…and I’m not wearing any pants now.”

Vuodet eivät ole sammuttaneet Darin Morganin rakkautta agentti Scullya kohtaan. Kun on kyse Darin Morganin jaksosta, on Scully tietysti parhaimmillaan. Yllättäen Scully löytää ilonsa X-Arkistossa työskentelystä jopa ennen Mulderia. Kuten Morganin jaksoissa aina, Scully selvittää tapauksen ja nappaa kiinni syyllisen. Scully periaatteessa ratkaisee liskoihmisen mysteerin jo pelkillä laboratoriotestillään, mutta Mulder ei vain kuuntele tuloksia jahdatessaan hirviötään. Tämä FBI-nainen tekee mitä haluaa, jopa muldermaisen kurittomasti. Scullyn rooli on kirjoitettu niin riemulla, että en edes valita, kuinka taas kerran 1013:n pojat tekevät Scullysta seksifantasioidensa kohteen (Milagro, First Person Shooter). Tällä kertaa se tehdään sentään ironialla, ja myös Mulder on paljaana katselun kohteena.

Muutoin jaksossa rikotaan muutamissa kohden ehkä liikaakin niin sanottua neljättä seinää esimerkiksi Mulderin kännykän soittaessa The X-Files Themea. Kun Scully heittää Mulderille vielä muistutuksen kuolemattomuudestaan, se tuntuu enemmänkin kommentilta niille katsojille, jotka ovat asiaa epäilleet. Morgan kun on hiljattain haastattelussa edelleenkin kiistänyt Scullyn kuolemattomuuden, koska ideahan on täysin päätön. Myös jotkut näyttelijäsuoritukset menevät jaksossa hieman yli.

1003o

Älypuhelin, Mulderin uusin ase

Kuten Clyde Bruckman’s Final Reposessa, Morgan käyttää tappajajahtia vain tekosyynä tarinalle. Syyllinen tappoihin olikin vain ihminen, tylsä sarjamurhaaja (The X-Files Filesin Kumail Nanjiani), sellainen joita on jo nähty tuhannesti. Hänelle ei anneta lopussa edes suunvuoroa kertoa motiiveistaan. Uhreille ei anneta persoonallisuutta sen enempää. Morganille The X-Files ei ole sarja hirviöistä, vaan siitä mikä tekee meistä ihmisiä, inhimillisiä.

1003m

Muodonmuutoksia on monenlaisia

Toteamus, että ihmiset ovat niitä varsinaisia hirviöitä, on aina ollut The X-Filesin viesti: valkoiset miehet salaliitoillaan ovat aina tehneet hirviöitäkin julmempia tekoja. Mulder and Scully Meet the Were-Monster onnistuu itse asiassa ensimmäistä kertaa siinä, mitä jo Terms of Endearment ja Hungry yrittivät: se tekee ”hirviöstä” sympaattisen, ja ihmisistä paholaisia. Mulder saa paitsi kiinni liskohirviön, hän voi myös käydä pitkän syvällisen keskustelun tämän kanssa. Eivätkä Mulder ja liskomies ole lopulta kovin erilaisia.

1003jj

Daggoo, Queequegin valaanpyytäjäkaveri

Mutta kerrankin Darin Morganin loppupäätelmä on riemukas eikä pohjattoman pessimistinen. Mulder ja Scully ovat X-Arkistossa, koska sen tapaukset ovat hauskoja, kiehtovia ja ihmeellisiä, vastaa Morgan. Sellainen The X-Fileskin oli parhaimmillaan — ei aina pelkkää murhetta, menetystä ja tragediaa, vaan myös ihmeen tuntua. Morgan tuntuu pyytävän lopussa tavallaan jopa anteeksi Queequegin tappamista, kun Scully kaappaa kainaloonsa uuden koiraseuralaisen.

1003ll

Hauskaa Mulderin ja Scullyn kanssa

Mulder and Scully Meet the Were-Monsterin loppukohtaus on melkein kuin viittaus Quagmiren loppuun. Tällä kertaa Mulder vain saa kiinni valkoisen valaansa, ja antaa sen kadota. Mies ja hänen jahtaamansa liskohirviö ymmärtävät hetken ajan toisiaan ja kättelevät hyvästiksi. Tämän faabelin loppukohtaus on suorastaan taianomainen. Quagmire kertoi siitä, kuinka ihmisten halu uskoa on pitänyt elossa tarinat myyttisistä hirviöistä, olivat ne totta tai ei. Ehkä liskomiehenkään kertomus ei ole täysin totta, mutta ainakin kohtaaminen uudistaa Mulderin uskon. Mulder on taas löytänyt innostuksensa.

1003pp

Kädenpuristus hirviön kanssa

Kun jakso päättyy tuttuun Mark Snown vihellykseen, voi sanoa, että vasta nyt The X-Files on toden teolla palannut.


Mulder: It’s a monster, Scully, plain and simple. And not just your every day run-of-the-mill monster, we’re talking transformation here: man into monster and back again. To which, I know you’re going to say, “But Mulder, that only happens in wear wolf myths that were originally concocted to explain the violent behavior of people who’ve been bitten by rapid animals before the medical discovery of rabies.” But is it so outlandish that some legends are based on actual occurrences and not just ignorance? To which I know you’re going to say, Scully, you’re going to say, “But Mulder, it defies every known law of science and nature—” EXACTLY, SCULLY! Every known law. What if this creature that we’ve stumbled upon is here to create a whole new paradigm for our understanding of life itself? Or maybe science was used to create this unnatural being. Maybe this is some GMO experiment run a muck. Maybe this guy is its chief geneticist who recklessly experimented on itself and now transforms into a fiend that feeds on human flesh. To which I know you’re going to say, “But Mulder, that sounds like the paranoid ravings of some lunatic madman.”
Scully: Yeah, this is how I like my Mulder.


X-Fakta: Tähän jaksoon sisältyy kunnianosoitus The X-Filesin ohjaajalle ja tuottajalle Kim Mannersille, joka kuoli keuhkosyöpään 25.1.2009 58-vuotiaana. Manners oli yksi sarjan tärkeimpiä kulissien takaisia henkilöitä. Hän tuotti Salaisiin kansioihin 132 jaksoa ja ohjasi 52 jaksoa, eli yli neljänneksen kaikista alkuperäissarjan jaksoista. Manners yritti päästä sarjaan mukaan jo sen ensimmäisellä kaudella, mutta sai mahdollisuuden vasta toisen kauden jaksossa Die Hand Die Verletzt. Jakson ohjaamisen jälkeen Mannersille tarjottiin suoraan tuottajan pestiä sarjassa.

Rob Bowmania ja Kim Mannersia pidetään tärkeimpinä sarjan visuaalisen tyylin luojina. Manners ohjasi Darin Morganin ensijakson Humbug sekä War of the Coprophagesin. Mannersin ansiolistaan kuuluvat lisäksi niin legendaarinen TV:sta kielletty Home, kaikkien aikojen katsotuin jakso Leonard Betts, sarjan sadas jakso Redux II, koko sarjan viimeinen jakso The Truth sekä huonomaineinen Teso dos Bishos, jonka Manners nimesi uudelleen Teso dos Biches -nimellä ja lahjoitti kuvausporukalle ”Teso dos Bichos Survivor” -T-paidat. Mannersia on myös kiittäminen siitä, että Existence päättyi oikeaan suudelmaan, eikä Carterin kirjoittamaan otsasuukkoon.

Mannersin hautakivessä lukeva teksti ”Let’s Kick It In The Ass!” oli Mannersin usein käyttämä lause. Mannersilla oli myös tapana energisoida väsyneitä näyttelijöitä huutamalla ”Rock from Mars!” . Tapa sai alkunsa Tunguskan kuvauksista, jossa väsyneillä näyttelijöillä oli vaikeuksia näyttää yhtä haltioituneelta kuin avaruudesta tulleen kiven nähdessään tulisi näyttää.

Manners oli kuuluisa värikkäästä kielenkäytöstään, ja Darin Morganin jaksossa Jose Chung’s From Outer Space nähtävä ylipiipattu etsivä Manners on saanut innoituksensa Kim Mannersista. Mannersin itsensä piti alun perin esittää etsivä Mannersin rooli, mutta Manners luopui roolista viime tingassa. The X-Filesin jälkeen Manners tuotti ja ohjasi vielä Supernatural-sarjaa.