Kymmenen Vince Gilliganin parasta jaksoa

x7x21

Vince Gilliganin 50-vuotispäivän kunniaksi esitellään kymmenen parasta Gilliganin jaksoa ja kymmenen syytä sille, miksi Gilligan on The X-Filesin käsikirjoittajista paras.

Tietysti Darin Morgan on yleisesti ottaen The X-Filesin kirjoittajista paras, mutta Morgan on kirjoittanut niin vähän jaksoja, että taso on ollut helppo pitää korkeana. Vince Gilligan kirjoitti jaksoja kahdeksan vuoden ajan, yhteensä kolmekymmentä kappaletta. Hän uskalsi kokeilla uusia asioita, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä, kun taas Morgan on pysytellyt omalla mukavuusalueellaan.

Vince Gilliganista tuli sittemmin Emmy- ja Golden Globe -palkittu showrunner ja menestynein kaikista The X-Filesin tuottajista. Gilligan ei kuitenkaan ole unohtanut juuriaan Salaisissa kansioissa: hän viljelee jatkuvasti omissakin sarjoissaan viitteitä The X-Filesiin. Tänään 10. helmikuuta Gilligan täyttää 50 vuotta. Joten tässä Gilliganin kunniaksi listattuna hänen parhaat The X-Files -jaksonsa, jotka osoittavat, miksi hän on niin hyvä kirjoittaja.

5x12o

Vampyyrit aiheuttavat pahaa verta Mulderin ja Scullyn välille

1. Bad Blood
Vince Gilligan ei luonut Mulderia ja Scullya, mutta vuosien aikana hän osoitti ymmärtävänsä heitä paremmin kuin kukaan muu kirjoittaja. Gilliganille Mulder ja Scully eivät koskaan ole kaksiulotteisia. Parhaimpana esimerkkinä tästä on Bad Blood. Jaksossa nähdään Mulder Scullyn silmin ja Scully Mulderin silmin, ja näkemys on varsin erilainen kuin miten Mulder ja Scully itsensä näkevät. Vaikka Mulder ja Scully piikittelevätkin toisilleen koko jakson ajan, pohjalta paistaa silti hyväsydämisyys. Siksi Bad Blood onkin yksi sarjan rakastetuimmista jaksoista, ja monen listauksen mukaan koko sarjan paras jakso.

2. Field Trip
Kukaan ei kirjoita Mulderin ja Scullyn suhdetta paremmin kuin Vince Gilligan. Hänelle Mulder ja Scully ovat jin ja jang, vastakohdat jotka täydentävät toisiaan, puolikkaat, jotka eivät voi selvitä ilman toista. Totuuden he voivat selvittää vain yhdessä. Field Trip kuvaa tätä tanssia, kuten Gilligan asian ilmaisee, erityisen antaumuksellisesti. Mulder ei selviä ilman Scullyn järkeä ja Scully ei voi selvitä ilman Mulderin uskoa, kuten myös esimerkiksi Folie à Deux, Drive ja Bad Blood todistavat. Vaikka Gilligan vaikuttaakin shipperiltä – hänen jaksoissaan Mulder ja Scully tuntuvat jopa seisova lähempänä toisiaan – Gilligan onnistuu tekemään Mulderin ja Scullyn suhteesta intiimimmän ilman, että romanssit yritetään liikaa tyrkyttää.

6x21p

Kiva pikku retki metsään

3. Folie à Deux
Monet Gilliganin jaksoista ovat kuin pieniä tutkielmia sarjan kantavista ideoista. Kuten Field Tripkin, Folie à Deux sisältää yhdessä jaksossa koko The X-Filesin idean: Mulderia epäillään mielisairaaksi, koska hän näkee mitä muut eivät nää, ja Scully yrittää tasapainoilla hullun parinsa ja järjen kanssa. Lopussa Scullyn on kuitenkin otettava se viimeinen uskonloikka, sillä Field Tripia lainaten The X-Filesin universumissa Mulder on oikeassa 99,95 %:ssa tapauksista.

4. Paper Hearts
Gilliganin parhaimpia ominaisuuksia kirjoittajana on, että hänelle jaksot eivät tapahdu tyhjiössä, vaan jatkumossa muihin jaksoihin. Hyvä esimerkki tästä on Paper Hearts. Jakso palaa tarinaan siitä, kuinka Mulderin sisko katosi vuonna 1973, mutta esittää abduktiosta toisenlaisen, paljon maallisemman version. Paper Hearts ei pelkästään ammenna tarinaansa Mulderin henkilöhistoriasta, vaan viljelee viitteitä vanhoihin jaksoihin aina repliikkejä, kuvakulmia, sivuhenkilöitä ja tapahtumapaikkoja myöten. Erityisen ilahduttavaa on Gilliganin halu nostaa usein unohdettuja sivuhenkilötkin parrasvaloihin: Skinner on usein mukana hänen jaksoissaan, ja poikipa Unusual Suspects Lone Gunmeneille kokonaisen TV-sarjan. Gilliganin tapa kirjoittaa on katsojia palkitseva.

x-files_s4_still_025

Ottelu

5. Pusher
Kun keksii hyvän idean, niin sitä kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon. Ja Gilligan todellakin keksi omansa. Jo ensimmäisestä jaksostaan Soft Light asti Gilligan oli kiinnostunut siitä, mikä vetää ihmistä kohti hulluutta, jopa hirviömäisyyttä. Hänen jaksoissaan nähdään omituisia hallusinaatioita ja ajaudutaan kohti hulluutta. Gilliganin toinen käsikirjoitus, Pusher, ottaa psyykkauksen kohteeksi Mulderin, kuten Gilliganin jaksoissa usein käy. Mulder-paran päätä sekoitetaan niin unilla (Paper Hearts), hallusinaatioilla (Unusual Suspects, Bad Blood, Field Trip) tai hirviöllä nimeltä hulluus (Folie à Deux). Silloin tällöin Scullykin saa siinä sivussa omia pään sisäisiä ääniä, kuten UnruhessaKitsunegarissakin nähty pakottaja Robert Patrick Modell on yksi sarjan ikimuistoisemmista hirviöistä. Kun Modell psyykkaa Mulderin pelaamaan kanssaan venäläistä rulettia

6. Small Potatoes
Toisin kuin useimmat muut The X-Filesin käsikirjoittajat, Gilligan hallitsee sekä komedian että draaman. Small Potatoes oli Gilliganin ensimmäinen yritys huumorin parissa. Neljännellä ja viidennellä kaudella Gilligan piti yksinään huolta siitä, ettei sarja muuttuisi liian synkäksi. Hän pystyi täysin uskottavasti kirjoittamaan ensin Paper Heartsiin demoniensa riivaaman Mulderin ja heti perään Small Potatoesin hassuttelija-Mulderin. Itse asiassa Small Potatoes sisältää vakavan Mulderin ja hassu-Mulderin samassa jaksossa. David Duchovnykin arvosti mahdollisuutta näyttää kykyjään, sillä hän nimesi jakson Emmy-ehdokkuusjaksokseen. Absurdi Small Potatoes keventää sopivasti raskasta neloskautta ja jatkaa Darin Morganin jaksojen perinnettä.

4x20xc.png

Tosikko ja hassuttelija

7. Leonard Betts
Voisi melkein kysyä, onko olemassa huonoa Vince Gilliganin jaksoa? On, mutta se ei ole täysin Vince Gilliganin vika. Gilliganin huonoimpia jaksoja ovat nimittäin yleisesti ottaen ne, jotka hän on kirjoittanut yhdessä toisten kanssa (Dreamland, Dreamland II, Three of a Kind). Samoin Gilliganin ihan kivat mutta tasapaksut jaksot (MondayMillennium, The Amazing MaleeniTheef,) eivät ole miehen yksin kirjoittamia. Jostain syystä Gilliganille on siis ollut vain lähinnä haittaa tiimityöskentelystä. Tosin poikkeuksiakin on. Frank Spotnitzin ja John Shibanin kanssa kirjoitettu Leonard Betts, The X-Filesin historian katsotuin jakso, on täydellinen MOTW-jakso, jossa on kiinnostava juoni, ikimuistoinen pahis, nokkelaa sanailua, mustaa huumoria ja lopussa koukku, joka saa katsojan palaamaan seuraavalla viikolla. Gilliganin ja Shibanin yhteistyö jatkui sittemmin Breaking Badissa.

8. X-Cops
Gilligan uskalsi jaksoissaan myös kokeilla jotain uutta ja rikkoo rajoja. Tosin Gilligan sai päästää tämän ominaisuuden kunnolla valloilleen vasta seitsemännellä kaudella. Silloin syntyi hirviön näkökulmasta kuvattu Hungry ja realityshow X-Cops, jonka tekemistä Carter oli aiemmin vastustellut.

9. Drive
Vince Gilliganin jaksoista löytyy aina hyvä roisto. Usein kyseessä on pieni mies, joka yrittää tehdä jotain suurta. Pahimmistakin roistoista Gilligan saa tehtyä jollain tavalla ymmärrettävän hahmon. Esimerkiksi Driven Patrick Crump on vainoharhainen rasisti, mutta jotenkin Gilligan tekee hänestä sympaattisen olosuhteiden uhrin. Samoin esimerkiksi Tithonuksen Arthur Fellig, Hungryn Rob Roberts ja Leonard Betts ovat kaikki ymmärrettäviä, vaikka listivat uhreja kiihtyvään tahtiin. Crumpin vääjäämätön kuolema Driven lopussa on koskettava.

7x21t.png

Tavalliset ihmiset tavallista iltaa viettämässä

10. Je Souhaite
Gilligan ei koskaan tuntenut mytologiaa omimmaksi alueekseen, vaikka osallistui mytologiajaksojen Memento Mori, Christmas Carol ja Emily kirjoittamiseen. Kuitenkin Gilligan ymmärsi emotionaalisen matkan merkityksen muita käsikirjoittajia paremmin. Hän antaa Mulderin ja Scullyn hahmojen kehittyä ”pelkissä” MOTW-jaksoissakin. Je Souhaiten uskottiin vielä sen esitysvaiheessakin jäävän sarjan toiseksi viimeiseksi jaksoksi. Kun Carter oli koko sarjan ajan maalaillut Mulderista kuvaa ihmiskunnan pelastajana ja Scullysta Jumalan lähettiläänä, Gilligan palauttaa jaksossaan Mulderin ja Scullyn tavallisiksi ihmisiksi. Kun The X-Files alkoi, se kertoi kahdesta tavallisesta ihmisestä, jotka työssään törmäsivät omituisiin asioihin. Je Souhaitessa Gilligan kertoo, että Mulder ja Scully voivat tehdä maailmasta paremman paikan vain pienillä yksinkertaisilla teoilla.