Näin The X-Filesia kirjoitetaan

dg9

The X-Filesin 24-vuotissyntymäpäivän kunniaksi katsaus sinne, missä kaikki keksitään: sarjan kirjoittajahuoneeseen.

Usein TV-sarjojen kirjoittamisessa käytetään ns. writers’ roomia. Kyseessä on työskentelytapa, jossa TV-sarjan kirjoittajat pallottelevat yhdessä ideoita ja hahmottelevat yhdessä juonen jaksoon. Usein myös koko kauden päätapahtumat hahmotellaan ennen varsinaisten jaksojen kirjoittamista. Kun jakson juoni on koossa, jakson varsinainen kirjoittaja tekee jakson käsikirjoituksen. Kaikilla TV-sarjoilla ei välttämättä ole tällaista kirjoittajahuonetta, vaan jokainen käsikirjoittaja kirjoittaa itsenäisesti jaksonsa. Mitä jatkuvajuonisempi sarja (serial drama) on kyseessä, sitä enemmän kirjoittajat yleensä työskentelevät yhdessä. Jos taas kyseessä on sarja, jossa jokainen jakso muodostaa oman kokonaisuudensa, eikä katsojan tarvitse olla nähnyt aiempia jaksoja ymmärtääkseen tapahtumia (procedural drama), ei yhtä tiivistä yhteistyötä välttämättä tehdä. The X-Files on ollut jonkinlainen sekoitus kumpaakin kirjoitustyyliä.

milagro

Milagron Philip Padgett kirjoitti samalla tekniikalla kuin Salaisten kansioiden kirjoittajat. Huomaa seinälle ripustetut juonikortit.

Alkuperäisen The X-Filesin aikana käytössä oli jonkinlainen writers’ room. Jokainen käsikirjoittaja keksi ja ehdotti ideoita, joita ruodittiin ja hiottiin yhdessä ennen kuin käsikirjoittaja sai luvan kirjoittaa käsikirjoituksen. Joskus jotkut ideat, kuten D.P.O:n salamapoika, pyörivät pöydällä vuosia ennen kuin oikea lähestymistapa keksittiin. Jaksojen juoni hahmoteltiin juonikorttien avulla. Juonikortit ovat 3×5 tuuman kokoisia kortteja, joihin kirjoitetaan yhden jakson tapahtumat ja keskeisintä dialogia kohta kohdalta. Kortit kiinnitetään seinälle, jolloin oli mahdollista muodostaa kokonaiskuva jakson tapahtumista. Juonen hahmotteleminen korttien avulla oli Glen Morganin ja James Wongin mukanaan tuoma idea. Tapaa oli käytetty Stephen J. Cannellin sarjoissa, joiden kirjoittajina Morgan ja Wong olivat aiemmin työskennelleet.

 

Myöhemmin Vince Gilligan kopioi korttien käytön Breaking Badin ja Better Call Saulin kirjoittajahuoneisiin. Gilliganin mukaan tapa opetti hänelle, että jakson loppu pitää tietää ennen kuin jaksoa alkaa kirjoittaa. Ainakaan The X-Filesissa tämä ei tosin vastannut täysin todellisuutta. Monesti jakson loppua ei tiedetty kirjoittaessa, ja kohtauksista kirjoitettiin uusia versioita kesken kuvausten. Tapa potutti esimerkiksi David Duchovnya, joka haastatteluissa sanoi toivovansa pidempää aikaa valmistautua kohtauksiin. Joskus kohtausten dialogi jätettiin pois käsikirjoituksista spoilerivuotojen välttämiseksi.

btsdeadalive

Ote DeadAliven käsikirjoituksesta (Lähde: dunhamhairograpy)

William B. Davis kertoi muistelmissaan Where There’s Smoke hänelle selvinneen En Amin tekovaiheessa, että sarjan käsikirjoittajat eivät oikeastaan kirjoita jaksojaan. Davisin mukaan jaksot hahmoteltiin yhdessä käsikirjoittajien kesken. Sitten varsinainen käsikirjoittaja kirjoitti käsikirjoituksen ja antoi sen Chris Carterille. Seuraavaksi Carter kirjoitti uuden käsikirjoituksen, joka perustui löyhästi alkuperäiseen käsikirjoitukseen. Kirjoittaja sai kyllä silti rahat ja kirjoittajakrediitin, Davis toteaa kirjassaan kuivasti.

msiiscript

Nykyään jokaisella sivulla on vesileima, jossa lukee käsikirjoituskopion omistajan nimi. Jos nettiin vuotaa yksikin sivu käsikirjoituksesta, tiedetään heti, kenen kappaleesta se on peräisin.

Davisin kertomus ei ole ainakaan kovin paljon liioiteltu. Alkuperäisen sarjan aikaan jaksoja kirjoitettiin jatkuvasti uudelleen. Morgan ja Wong hioivat monia käsikirjoituksia ollessaan mukana sarjassa, ja Carterin kerrotaan kirjoittaneen uudelleen kaikkien muiden jaksot paitsi Darin Morganin. Esimerkiksi kolmannella kaudella Carter kirjoitti tai kirjoitti uudelleen omien sanojensa mukaan 20/24 jaksoa. Usein Carterin tekemät muutokset olivat esimerkiksi Mulderin ja Scullyn hahmojen käytökseen liittyviä tai tapahtumien muuttamista sellaiseksi, että ne voitiin toteuttaa TV-sarjan budjetissa. Carter uskalsi kirjoittaa uudelleen jopa Stephen Kingia (Chinga). Käsikirjoittajien liiton vaatimusten mukaisesti eri versiot käsikirjoituksista on merkittävä värikoodien mukaan. Tiettävästi eniten versioita laadittiin Teso dos Bichosin käsikirjoituksesta, jonka lopullinen värikoodi oli second salmon. Jos koodaus oli vuonna 1996 sama kuin nykyään, tarkoittaa se 16. versiota.

bstscript

Gillian Andersonin huutokauppaama Signs & Wonders -käsikirjoitus, jonka kannessa näkyvät eri versioiden värikoodit

Ensimmäisten kausien aikana myös FOX:n vaikutus käsikirjoituksiin oli suuri, sillä kaikki käsikirjoitukset oli etukäteen hyväksytettävä FOX:lla. FOX saattoi kieltää joitakin juonikuvioita, vaatia erilaista loppuratkaisua tai kieltää koko jakson toteuttamisen. Esimerkiksi varsinkin alkukausilla nähdyt Mulderin ja Scullyn loppumonologit lisättiin jaksoihin, koska FOX halusi vääntää katsojille rautalangasta, mitä oli tapahtunut. Kun The X-Files alkoi menestyä, käsikirjoittajat saivat vapaammat kädet. Yhdeksännellä kaudella Carter joutui taas hyväksyttämään käsikirjoitukset FOX:lla. Kymmenennellä kaudella FOX antoi sarjan kirjoittajille taas täydet vapaudet. Lisäksi käsikirjoittajien liiton sääntöjen mukaan jokaisella kaudella tuli olla muutama freelancerien kirjoittama käsikirjoitus. Joskus harvoin nämä freelancerit onnistuivat ja saivat kutsun vakituiseen kirjoittajaporukkaan (Vince Gilligan), yleensä eivät, ja sarjan käsikirjoittajat yrittivät hioa käsikirjoituksesta käyttökelpoisen. Freelancer-käsikirjoittajat lähettelivät usein myös kirjoittamiaan spec scripteja sarjan tekijöille. Joitain näistä on julkaistu myöhemmin netissä, esim. tämä kauhukirjailija Thomas Ligottin käsikirjoitus ja Jeffrey Reddickin käsikirjoitus. Jälkimmäinen filmattiin myöhemmin elokuvaksi nimellä Final Destination.

btss3

David Duchovny kertaa käsikirjoitusta ottojen välissä

Varsinkin alkuvuosina The X-Filesin kirjoittajahuone oli äärimmäisen kilpailuhenkinen. Käsikirjoittajat kilpailivat siitä, kenellä oli parhaat ideat ja käsikirjoitukset. Kolmannella kaudella sarjaa kirjoittanut Kim Newton on kuvaillut sarjan kirjoittamisen olleen kaikkea muuta kuin tiimityöskentelyä ja oma työpaikka tuntui olevan vaarassa joka päivä. Lauantaisin Carter ajoi Newtonin mukaan toimiston ohi nähdäkseen, ketkä olivat ahkeroimassa. Newton kesti mukana yhden kauden. Myös Howard Gordon on kuvaillut kirjoittajahuonetta kilpailuhenkiseksi, ja sanonut tunteneensa alemmuutta muita käsikirjoittajia, varsinkin Morganin ja Wongia, kohtaan. Frank Spotnitz on kuvaillut The X-Filesin käsikirjoittajahuonetta pyöröoveksi, jossa porukkaa lappasi sisään ja ulos nopeaa tahtia. Esimerkiksi viidennelle kaudelle palkatuista kuudesta käsikirjoittajasta viisi sai potkut melkein saman tien, ja kuudeskin lähti vapaaehtoisesti kauden jälkeen. Yhteistyötäkin tosin tehtiin tarvittaessa. Esimerkiksi Emmy-ehdokkuuden käsikirjoituksesta saanut Memento Mori syntyi todellisuudessa viime hetken paniikissa siten, että Gilligan, Spotnitz ja John Shiban jakoivat juonikortteihin hahmotellun jakson kolmeen osaan, ja jokainen kirjoitti yhden osan. Carter viimeisteli jakson.

btsa

Anderson ja Duchovny käyvät Darin Morganin johdolla läpi kohtauksen käsikirjoitusta

Ne, jotka kestivät mukana, ovat kehuneet työskentelyilmapiiriä. Gilliganilla, Spotnitzilla ja Shibanilla oli kuulemma aina hauskaa kirjoittaessa ja yhteistyö pelasi. Kolmikko tekikin poikkeuksellisen paljon yhteistyötä sarjaa käsikirjoitettaessa. Käsikirjoittajat saivat myös vapauksia, sillä jokainen sai vapaasti ehdottaa ideoita ja näkökulmia. Sai kirjoittaa draamaa tai komediaa, Cops-parodiaa tai mitä kikkailuja sitten keksikään. Tämä tietysti johtui suoraan sarjan episodimaisesta rakenteesta: jokainen hirviötarina oli itsenäinen, eikä tarinan tarvinnut jatkua loogisesti jaksosta toiseen. Suuren juonen eli mytologian Carter piti varsin tiukasti omissa käsissään. Lisää vapauksia antoi myös se, ettei Carter halunnut käyttää ns. sarjaraamattua, johon olisi koottu sarjan tapahtumat ja henkilöiden historia. Carterin mielestä sarjaraamattu olisi ansa ja estäisi luovuutta. Jos käsikirjoittaja halusi muuttaa jotain sarjassa aiemmin esitettyä faktaa, niin siitä vaan — eihän sitä ollut kirjattu mihinkään sarjaraamattuun. Uusien käsikirjoittajien tuli Carterin mielestä mieluummin katsoa läpi vanhat jaksot kuin lukea tapahtumat sarjaraamatusta. Tuskinpa kukaan käsikirjoittaja kuitenkaan oikeasti katsoi vanhoja jaksoja läpi — ja moni kirjoittaja onkin sen rehellisesti myöntänyt — mikä selittää sarjan epäloogisuudet, juonivirheet ja Chris Carter -efektin. Usein draamasarjoissa hahmotellaan etukäteen koko kauden, kenties jopa useiden kausien päätapahtumat. Mutta ei The X-Filesissa.  Tulevia juonenkäänteitä ei suunniteltu pitkäjänteisesti, vaan tarinaa keksittiin sitä mukaa kuin jaksoja kirjoitettiin. Kuuluisin esimerkki tästä on tietysti Scullyn syöpä, joka improvisoitiin viime tingassa, kun Darin Morganilta ei saatukaan uutta käsikirjoitusta ja muutakaan ei keksitty (aiemmin syöpäajatusta oli kyllä pyöritelty kirjoittajahuoneessa, mutta ajateltu sen olevan liian melodramaattinen käänne). Carter on myöhemmissäkin projekteissa kieltäytynyt sarjaraamatun käytöstä. Tämä oli yksi syy sille, miksi sarjaraamatun käyttöä vaatinut Amazon peruutti aikoinaan Carterilta tilatun The After –sarjan.

btsunruhe

Gillian Anderson teki käsikirjoitukset täyteen omia merkintöjään ja hämmästeli usein jaksojen epäloogisuuksia. Kuva huutokaupatusta Unruhen käsikirjoituksesta.

Näin siis kausilla 1-9. Kymmenennellä kaudella Carter luopui writers’ roomin rippeistäkin. Käytännössä kaudelle kirjoittaneet Carter, Wong ja Morganin veljekset kokoontuivat alkupalaveriin keskustelemaan ideoistaan ja käsiteltävistä teemoista, ja sitten jokainen kirjoittaja kirjoitti yksin jaksonsa. Toisten käsikirjoituksiin ei puututtu. Wong on kertonut, ettei hän saanut Carterilta apua edes vanhojen tapahtumien läpikäymiseen, vaan joutui opiskelemaan mytologian tapahtumat internetistä. Kun ei ollut sitä sarjaraamattuakaan käytettävissä. On kiinnostavaa nähdä, millainen työskentelytapa on omaksuttu 11. kaudella, jolla on mukana peräti kuusi uutta käsikirjoittajaa (tämä ja tämä uutinen). Kirjoitetaanko jaksoja enemmän yhdessä vai kirjoittaako Carter uusiksi tulokkaiden käsikirjoitukset?

ccvg

Vince Gilligan ja Carter poseeraavat Emmy-sivuston Me and My Mentor -juttusarjassa

Erityistä kiitosta Carter showrunnerina on saanut siitä, että hän antoi työntekijöilleen mahdollisuuden näyttää kykynsä ja edetä. Spotnitzin mukaan 1013 oli meritokratia, eikä Carter tuijotellut kenenkään titteleitä. Assistentit ja juoksupojat etenivät (ja etenevät yhä) käsikirjoittajiksi ja tuottajiksi. Käsikirjoituksen saivat kirjoittaa niin näyttelijät, property masterit (Trevor) kuin erikoisefekteistä vastaavat (Wetwired), jos idea oli hyvä. Ohjaamiseenkin annettiin halukkaille mahdollisuus. Spotnitz on kertonut, kuinka hän aloittaessaan sarjassa vailla kokemusta TV-työstä joutui heti ensitöikseen leikkauspöydän taakse tekemään toimimattomasta jaksosta toimiva. Hyvän työntekijän oli The X-Filesissa mahdollista oppia ohjaamaan, kirjoittamaan, tuottamaan ja leikkaamaan. Tosin, kuten kesäinen kohu osoitti, helpointa eteneminen oli miehille. Carterilla kuitenkin kiistämättä on kyky löytää uusia lahjakkuuksia, ja The X-Filesissa oppinsa saaneet ovat sittemmin vallanneet TV-maailman.

Lue lisää sarjan tekijöistä

Lähteet:
Interview with X-Files Executive Producer Glen Morgan, Shoes and Starships 23.3.2016
Another Co-Founder. The X-Files Lexicon’s exclusive interview with James Wong on ’Founder’s Mutation’, The X-Files Lexicon 5.2.2016
Chris Carter on The X-Files, His Sopranos Jealousy, and Rewriting Vince Gilligan, Vulture 27.8.2013
What One Woman Experienced Inside “The X-Files” Writers Room, BuzzFeed 1.7.2017
The Virtue of Paranoia, Rolling Stone 20.2.1997
My Mom the TV writer, New York Times 12.11.2006
X-Files Expo transcript, 14.3.1998
Me and My Mentor, Emmys.com 22.8.2016
’The X-Files’: Chris Carter on Bringing Back the Landmark Sci-Fi Show, Rolling Stone 13.1.2016
Jason Davis: Writing The X-Files: Interviews with Chris Carter, Frank Spotnitz, Vince Gilligan, John Shiban, and Howard Gordon. CreateSpace Independent Publishing Platform, 2016
William B. Davis: Where There’s Smoke…: Musings of a Cigarette Smoking Man. EWC Press, 2011.