Toinen The X-Files -kuunnelma jatkaa saagaansa väsyneesti

mscomic

The X-Files: Cold Cases -kuunnelman jatko-osa Stolen Lives on ilmestynyt.

The X-Files: Stolen Lives jatkaa siitä, mihin edellinen kuunnelma Cold Cases jäi. Kyseessä on siis Joe Harrisin The X-Files Season 10 -sarjakuvien dramatisointi. Kuunnelma kattaa ykkösosasta poisjääneet tarinat Immaculate, Chitters, Monica & John, G-23 ja Elders. 

stolen lives

Stolen Lives -kuunnelma on nauhoitettu yhteen putkeen Cold Cases -kuunnelman kanssa. Ja sen huomaa. Ensinnäkin tätä kuunnelmaa voi kritisoida täysin samoilla sanoilla kuin kritisoin aiemmin Cold Casesia. Siksi en edes vaivaudu sen tarkemmin selittämään, kuinka Harrisin kirjoitustyyli matkii monia Carterin huonoimpia kirjoitusmaneereja. Tai valita siitä, että moni merkittävä äänirooli ei ole alkuperäisen näyttelijän esittämä. Pahiten jälkimmäinen koskee Doggettin ja Reyesin hahmoja, jotka ovat yhden tarinan pääosassa väärä-äänisinä. Annabeth Gish ja Robert Patrick olisivat todennäköisesti palanneet rooleihinsa, jos heitä vain olisi pyydetty. Lisäksi tulevat pienet mutta närästävät yksityiskohdat, kuten se, että Skinneria kutsutaan Walteriksi ja Tupakkamiestä Spenderiksi. Ovathan ne toki hahmojen nimet, mutta ei heitä niillä nimillä sarjassa juuri kutsuttu. Kaiken kukkuraksi näiden tarinoiden kirjoittaja näyttää nauttivan ihan liian paljon kaikista mahdollisista muodonmuuttajista, mustista öljyistä, klooneista, hallusinaatioista ja kuvitelmista, joiden kautta voi kirjoittaa tutut hahmot käyttäytymään normaalikäytöksensä vastaisesti. Jatkuvat vale-esiintymiset puuduttivat pahasti jo ensimmäisessä kuunnelmassa.

gaaudio

Gillian Anderson äänitysstudiossa

Kaikkein eniten kuunnelmien äänitys yhteen putkeen kuuluu kuitenkin David Duchovnyn ja Gillian Andersonin äänissä. Jos David Duchovny kuulosti Cold Casesissa minuutti minuutilta yhä monotonisemmalta, niin tässä kuunnelmassa mies lähinnä vain lukee lauseet paperista. Melkein voi kuulla, milloin Duchovny kääntää sivua (no joo, varmaan teksti luettiin joltain tietokoneen näytöltä). Duchovny on itsekin myöntänyt, ettei ollut ennen äänitystä lukenut läpi käsikirjoitusta. Joskus hän kuulemma tajusi vasta lauseen loppuun päästyään, että lause olisikin pitänyt esittää kysymyksenä. Gillian Anderson kuulostaa myös paperiselta, mutta samaan aikaan tykkään hänen selkeäsanaisesta lausunnastaan, vaikkei se tällaisessa kuunnelmassa ehkä luonnolliselta kuulostakaan. Mitch Pileggi on tällä kertaa näyttelijöistä luontevin.

maggs2.jpg

David Duchovny ja tuottaja Dirk Maggs San Diego Comic Conissa

Kun Duchovny kävi mainostamassa kuunnelmia San Diego Comic Conissa, hän mainosti niiden olevan faneille, jotka haluavat kuulla Mulderin ja Scullyn aviollista auvoa. Tässä mainostuksessa oli kyllä huomattavaa liioittelun makua. Auvoa ei Stolen Livesissa juuri kuule, koska suurimman osan ajasta Mulder ja Scully ovat taas erillään. Joe Harris ei muutoinkaan tavoita Mulderin ja Scullyn yhteisissä kohtauksissa sitä tiettyä huumoria, lämpöä ja rentoutta. Cold Casesiin oli lisätty paljon ylimääräistä dialogia Mulderin ja Scullyn välille, mikä toi kuunnelmaan uutta lämpöä sarjakuviin verrattuna. Duchovny ja Anderson olivat Cold Casesissa parhaimmillaan kohtauksissa, joissa näyttelevät yhdessä. Siinä ei tietenkään ole mitään järkeä, sillä näyttelijät eivät edes nähneet toisiaan äänityksen aikana. Kenties se vain osoittaa, että Andersonin ja Duchovnyn on helpointa päästä sisälle rooleihinsa silloin, kun he näyttelevät Mulderin ja Scullyn yhteisiä kohtauksia. Näitä kohtauksia on Stolen Livesissa entistä vähemmän. Kuunnelmassa Duchovny ja Anderson alkavat olla loppua kohti niin nuutuneita, että Mulderin ja Scullyn yhteiskohtauksiakin voisi luulla robotin puhumiksi.

iwtb3

Nuutuneet agentit

Joe Harrisin kunnianhimoa on kuitenkin pakko ihailla. Hän yritti seurata sarjakuvissa niin paljon The X-Filesin rakennetta kuin sarjakuvassa pystyi. Mytologiatarinoita siivittivät monsteritarinat ja kurkistukset sarjan menneisiin arvoituksiin. Harrisin mytologia on monin tavoin paljon loogisempaa ja sarjaa kunniottavaa kuin Carterin oma 10. kauden mytologia. Kun Harrisin sarjakuvat alkoivat ilmestyä vuonna 2013, oli The X-Filesin uudelleenlämmittely korkeintaan pilke TV-pomojen silmäkulmassa. Sarjakuvia julkaisseella IDW:lla ja Harrisillahan oli alun perin suunnitelmana kertoa, mitä Mulderille ja Scullylle tapahtui I Want to Believen jälkeen ja jatkaa sarjan mytologiaa. He saivat siihen Chris Carterin siunauksen ja vapaat kädet. Vain yhteen asiaan Harris ei saanut koskea: Williamiin. Harris oli visioinut tekevänsä Williamista Mulderin ja Scullyn arkkivihollisen, mutta Carter toppuutteli, että ei kannata, koska naisfanit suuttuisivat. Kuka nyt suuttunutta naislaumaa haluaisi kimppuunsa. Siihen suhtetettuna kuunnelmissa tuodaan kuitenkin Williamia esiin yllättävän usein ja kyseenalaisesti.

audio maggs

Tuottaja Dirk Maggs on vallannut Mulderin toimiston

IDW lopetti sittemmin Harrisin sarjakuvan, osittain siksi, etteivät myyntiluvut olleet hääppöiset, osittain ehkä siksi, että TV-sarjan ollessa taas elossa ja luodessa uutta kaanonia on vaikeaa perustella sarjakuvan olemassaoloa. Se on myös näiden kuunnelmien suurin ongelma. Tarinoilla ei ole mitään tekemistä TV-sarjan 10. kauden ja nykytilan kanssa, eikä asialle ole edes yritetty tehdä mitään. Jo pienillä yksityiskohtien muuttamisilla tarinat sopisivat paljon paremmin yhteen TV-version kanssa. Yksi vaihtoehto olisi ollut valikoida kuunnelmiin pelkät MOTW-tarinat. Sekään ei tosin olisi toiminut, koska Harrisin monsteritarinat kaipaavat jotain lihaa luiden ympärille. Stolen Lives –kuunnelmaankin valikoituneet MOTW-tapaukset jäävät ontoiksi. Esimerkiksi uskonnollisväritteinen Immaculate ei saa tarinasta irti läheskään sellaisia sävyjä kuin uskonnolliset jaksot ovat parhaimmillaan The X-Filesissa saaneet.

Periaatteessa potentiaalia kyllä olisi, mutta lopulta kuunnelmista jää laiska vaikutelma juuri näiden monien pienten yksityiskohtien takia. Eikä Duchovnyn ja Andersonin äänistä läpi paistava totaalinen kyllästyminen auta. Kuten jo viimeksi sanoin, ärsyttää, kuinka ilmiselvä rahastuskeikka tässä on kyseessä. Ja että minä olen niin tyhmä, että kuuntelen silti.

”Did we do an audiobook?” – Gillian Anderson New York Comic Conissa 2017

The X-Files: Cold Cases -arvostelu

Sarjan oheistuotteita