Tusina jaksoja, joita kannattaa vilkaista vielä kerran

3x19cc

Nämä kaksitoista The X-Files -jaksoa päätyvät harvoin kenenkään Top10-listalle ja usein myös syystä, mutta ehkä näille altavastaajille kannattaisi vielä kerran antaa mahdollisuus.

Ghost in the Machine
Aloitetaan heti yllätysvalinnalla. Jopa David Duchovny on joskus nimennyt Ghost in the Machinen kaikkien aikojen huonoimmaksi jaksoksi, samoin jakson kirjoittaneet Howard Gordon ja Alex Gansa. Onpa tätä sanottu myös kaikkein vanhentuneimmaksi The X-Files -jaksoksi. Ghost in the Machine on kuitenkin jonkinlainen edeltäjä Kill Switchille, Trust No 1:lle ja ajatukselle tekniikan hallitsemasta dystropiasta. Hallitus tietää, mitä teet, ja seuraa sinua koko ajan. Lisäksi Ghost in the Machine testaa Scullyn luottamusta Mulderiin jo ennen Icejaksoa.

1x06f

Varhaista väittelyä

Fallen Angel
Fallen Angel on Salaisten kansioiden vähiten katsotuin jakso. Vain 5,1 miljoonaa katsojaa katsoi aikoinaan jakson ensiesityksen. Jälkeenpäin Fallen Angelin Max Fenigista on toki tullut jonkinlainen klassikkohahmo. Fallen Angel rikkoo perinteisen jaksokaavan ja tarjoilee siihen asti parhaimman kuvauksen Mulderista, Scullysta ja Syväkurkusta. ”Trust no one” -motto, ensimmäinen gunman ja liian kalliiksi käyvä totuus — Fallen Angel on Gordonin ja Gansan paras yhteinen The X-Files -jakso.

Little Green Men
Kaikista kausien aloitusjaksoista Little Green Men on suosikkini. Miksi se jää aina kaikkien muiden aloitusjaksojen varjoon? Ensimmäisen kauden viattomuus on mennyttä ja Little Green Menissa alkaa uusi aikakausi. X-Arkisto on menetetty, Mulder murtunut mies ja Scully yrittää nostattaa henkeä sanomalla Mulderille: ”Don’t give up”. Ylipäätään koko toisen kauden alkupuolisko on parhainta The X-Filesia koskaan. Se on ainoa kerta, jolloin The X-Files oikeasti on jatkuvajuoninen ja yhtenäinen tarina.

Die Hand Die Verletzt
Humbugia pidetään ensimmäisenä huumorijaksona, mutta Die Hand Die Verletzt otti kuitenkin aikoinaan pienen varaslähdön. Glen Morganin ja James Wongin kirjoittama jakso on suorastaan hilpeä parodia synkistä The X-Files -jaksoista. Aina taivaalta satavista rupikonnista ihmisen nielaisevaan käärmeeseen ja lopun joukkoteurastukseen tämä jakso on hykerryttävää katsottavaa.

2x14d

Näiden rupikonnien laskuvarjot eivät avautuneet

F. Emasculata
FOX meinasi alun perin jättää esittämättä koko F. Emasculata -jakson, koska se muka muistutti liikaa samoihin aikoihin ensi-iltaan tullutta Outbreak-elokuvaa. Tiivistunnelmainen jakso on kuitenkin mitä parhain esimerkki kunnon salaliittoactionista. Missään vaiheessa pohdinta oikeasta ja väärästä sekä totuuden kätkemisestä ei kuitenkaan jää toiminnan varjoon.

D.P.O
Kun jaksoa edeltää mammuttimainen Anasazi/The Blessing Way/Paper Clip -mytologia, eihän pienellä monsterijaksolla ole mitään mahdollisuuksia. Ohjaaja Kim Mannersin paras ystävä kuoli jakson kuvausten aikana, ja Manners kanavoi tunteensa jaksoon. Tuloksena on vihaa kihisevä tarina kostosta. D.P.O on tyylitelty ja moderni. Tuskin missään muussa jaksossa muuta kuin Mark Snown musiikkia sisältävä soundtrack tukee tarinaa ja tunnelmaa näin hyvin. Aikana, jolloin kukaan ei olisi voinut aavistaa tulevaa tosi-TV -buumia, D.P.O käsittelee sitä, kuinka ihminen on mitätön, jos hän ei ole televisiossa. Giovanni Ribisin ilmiömäinen suoritus tekee hahmosta jotain muuta kuin kliseisen vihaisen teinin, ja Jack Black sopii luuseriystävän rooliin.

Hell Money
Kolmannelta kaudelta voisi valita tähän listaan vaikka kuinka monta perushyvää mutta parempien jaksojen jalkoihin jäänyttä jaksoa: Scullyn ja Mulderin roolinvaihtojakson Revelations, Mark Snown upeiden musiikkien siivittämän tunnelmallisen Grotesquen tai vainoharhaisen jännitysnäytelmän Wetwired. Valitaan nyt kuitenkin yksi vielä suurempi altavastaaja: Hell Money. Eihän Hell Money ole oikeastaan edes yliluonnollinen, ja tarinakin on tylsä ja ennalta-arvattava. Mutta katsokaa nyt näitä silmiä hivelevän upeita kuvia jaksosta. Harva Salaisten kansioiden jakso on yhtä kauniisti ja tunnelmallisesti valaistu.

Elegy
Elegy on piilotettu neljännen kauden loppumetreille paikkaan, jossa pitäisi jo petailla kauden huipennusta. Sen sijaan nähdäänkin tarina hullusta hoitsusta ja keilahallin aaveista. Jos katsoo pinnan alle, Elegy ei kuitenkaan päästä katsojaa helpolla. Mulder ja Scully vaikuttavat kerrankin oikeilta tuntevilta ihmisiltä, joita jäytävät pelko ja epävarmuus. Lisäksi Elegy on ainoa jakso, joka koko kaudella muistuttaa mytologiajaksojen ulkopuolella Scullyn kohta kuolevan.

Folie à Deux
Folie à Deux on yksi kirjoittajansa Vince Gilliganin omista suosikkijaksoista. Se on myös yksi omista MOTW-suosikeistani. Kim Manners puolestaa luuli, ettei tästä jaksosta voi tulla mitään. Folie à Deux jakso tiivistää koko sarjan idean ja Mulderin ja Scullyn dynamiikan 42 minuuttiin. Tunnelma peittää alleen jopa naurettavan näköisen kumipukuörkin. Kohtaus, jossa makuuhuoneen pimeydessä varjotkin näyttävät vaanivilta hirviöiltä, on monesti nähty, mutta ei haittaa. Juuri tällaisista kliseistä Gilligan yleensä kaivaa esiin parhaat löytönsä. Halusin muuten aina antaa The X-Files -sivustolleni nimeksi Folie à Deux, koska minusta se olisi täydellinen nimi, mutta päädyin lopulta suomenkieliseen nimeen.

5x19m.png

Mulder kohtaa hirviön

Field Trip
Vince Gilligan on oiva ennustaja: tässä kuudennen kauden jaksossa hän onnistuu ennustamaan sarjan tulevat tapahtumat ja käsittelee niitä paremmin kuin Chris Carter myöhemmin. Mulder ja Scully saavat voittoja ja kokevat riipaisevia tappioita, mutta kuten Vince Gilliganin jaksoihin kuuluu, pelastua he voivat vain yhdessä. Itse tarina hallusinaatioita aiheuttavista ihmissyöjäsienistä on kuin vanhasta B-luokan kauhuelokuvasta, mutta hyvällä ja nostalgisella tavalla.

6x21s

Scully kohtaa painajaisensa

Theef
Kaikista tällä sivustolla arvostelluista jaksoista Theefin arvostelu on vähiten luetuin. Onko tässä jaksossa jotain vikaa? Monsteritarinansa puolesta Theef on ”ihan kiva” -tasoa, dialoginsa puolesta parhaimmillaan osuvaa, ja Mulderin ja Scullyn kemia on tietysti aina timanttista. Seitsemännellä kaudella kulminoituu Scullyn matka skeptikosta uskojaksi monen vuoden jälkeen. Theef on Scullyn hahmolle yksi keskeisimpiä jaksoja, melkein keskeisempi kuin all things, joka on napannut paikan Scullyn heräämisjaksona.

The X-Files: I Want to Believe
Kyllä, I Want to Believe -elokuvan käsikirjoitus olisi kaivannut vielä paljon hiomista. Hahmojen käyttäytyminen on epäloogista ja dialogi paikoitellen kehnoa. Chris Carterin olisi pitänyt luottaa elokuva osaavan ammattiohjaajan käsiin. Omassa pienimuotoisuudessaan ja vaatimattomuudessaan I Want to Believe on kuitenkin paluu Salaisten kansioiden alkujuurelle ja siihen, mistä on oikein kyse: halusta uskoa. I Want to Believe on liian vaatimaton ja vaikea hittielokuvaksi, mutta se on paljon mainettaan parempi. Jollain tapaa se on aikuiseksi kasvanut ja temppuilematon, ja sellainen tämä sarja on aivan liian harvoin.