Arvostelu: Kitten

ki29

”What happened to the old, reliable Skinner we knew and loved?”

11×06 Kitten
Käsikirjoitus: Gabe Rotter
Ohjaus: Carol Banker
Ensiesitys: 7.2.2018
Tag line: A War Is Never Over

Tässä sitä taas ollaan, vain viikko dramaattisten William-käänteiden jälkeen. Jahtaamassa olemattomia hirviöitä ihan kuin mitään merkittävää ei olisi koskaan tapahtunutkaan Mulderille ja Scullylle.

ki26

Sana ”hirviö” mainittu ja ilmeet ovat sen mukaiset

Onneksi sentään Mulder ja Scully vedetään pakolla mukaan tapaukseen sen sijaan, että he vain olisivat alkaneet tutkia jotain pöydälle päätynyttä uutta X-kansiota. Jaksossa mainitaan sekä William että Purlieu-yhtiö, joten 1013:n kirjoissa tämä on jo harvinaista jatkuvuutta.

ki37

Skinner kurkistaa

Tutkittava tapaus on tällä kertaa itse Walter ”Kotka” Skinner, Mulderin ja Scullyn useimmiten uskollinen liittolainen 25 vuoden ajalta. Skinner on ollut FBI:ssa jo 35 vuotta, mutta jumiutunut samaan virkaan apulaisjohtajaksi, jossa toimi jo ensiesiintymisensä aikaan. Nyt Skinner on dramaattisesti kadonnut jonnekin, ja Mulderin ja Scullyn on löydettävä hänet. Lisäksi Mulder ja Scully saavat niskaansa syytökset Skinnerin uran pilaamisesta.

ki12

”Maybe he’s out meeting with an interior decorator.”

Skinner-keskeiseksi jaksoksi Kittenissa on harvinaisen vähän Skinneriä. Skinner on jaksossa pikemminkin arvoitus, jota Mulder ja Scully yrittävät ratkoa. Skinner paljastuu askeettiseksi yksineläjäksi, joka kärsii ummetuksesta (tämä ilmeisesti ei selvinnyt jo muutama jakso sitten, kun Mulder ja Scully vierailivat Skinnerin asunnossa). Pileggi ei jaksossa edes pidä vihkisormustaan, joka on ollut hänen sormessaan koko ajan aina My Strugglesta alkaen (sormuksen poistaminen oli Pileggin oma valinta, ja on kiinnostavaa nähdä, palaako sormus, kun Skinner nähdään seuraavan kerran). ”Kaikkien näiden vuosien jälkeen emme tunne Skinneriä”, toteaa Scully. Mikä on täsmälleen mitä Scully sanoi Mulderille jo 22 vuotta sitten kolmannella kaudella jaksossa Avatar. Mikä sopivasti tiivistääkin Kittenin sudenkuopan: kaikki tämä on jo monesti nähtyä, mutta silti kukaan ei ole oppinut edellisistä kerroista mitään.

Kitten perustuu yhteen sarjassa aiemmin mainittuun tapahtumaan. One Breath -jaksossa Skinner kertoo Mulderille kokemuksestaan Vietnamin sodassa. Nuori Skinner menetti uskonsa kaikkeen, kun hän joutui ampumaan sodassa kymmenvuotiaan räjähteitä kantavan vietnamilaispojan. Pian sen jälkeen Skinneriä ammuttiin kuolettavasti, ja hän koki ruumiistapoistumiskokemuksen. Skinner totesi Mulderille pelkäävänsä katsoa syvemmälle tuohon kokemukseen, mutta Mulder ei pelkää, ja siksi Skinner tukisi Mulderia. Tuo kohtaus on yksi Skinnerin merkkihetkiä sarjassa. Se määritteli, kenen puolella siihen asti esimiehensä käskyjä kyselemättä noudattanut Skinner todellisuudessa seisoi.

ki38

Skinnerin kohtalonhetki

Kittenin takaumissa nähdään, kuinka Skinner joutuu ampumaan pojan Vietnamissa. Skinnerin kuoleman porteilla käyminen on kuitenkin tiputettu pois tästä tarinasta. Harmi, sillä tuo One Breath -kokemus on paljon kiinnostavampi tarina kuin se, joka Kittenissa nähdään. Sen sijaan lähdetään kohti perinteistä tarinaa siitä, kuinka hallitus käyttää omia kansalaisiaan koe-eläiminä. Jakson takaumissa paljastuu, että Skinner ja hänen taistelutoverinsa altistuivat Vietnamissa jollekin salaperäiselle kaasulle, joka saa heidät näkemään hirviöitä.

Hirviöt ovat jaksossa pelkkää mielikuvitusta, yhtä epätodellisia kuin edellisessä jaksossa Ghouli tai kuvitellut kaksoisolennot Plus Onessa. Toistaiseksi siis yksikään yliluonnollinen hirviö ei ole tällä kaudella ollut oikeasti olemassa, vaan ihmiset ovat aina kaiken pahan takana.

ki48

Mulder löytää hirviön

Hallitus kontrolloi tälläkin hetkellä miljoonien kansalaisten tekemiä valintoja ja päätöksiä kuin jossakin dystopiassa, väitetään jaksossa. Teoria jää jaksossa juuri sellaiseksi, miltä se kuulostaa, köykäiseksi salaliittoteoriaksi, koska käsikirjoitus ei edes kerro, mitä hallitus tällä kertaa haluaa. Vai pitäisikö ajatella, että amerikkalaiset äänestivät nykyisen presidenttinsä valtaan kemikaalien vaikutuksen alaisena, kun The X-Files on tällä kaudella muutoinkin kummastellut Yhdysvaltojen poliittista menoa?

ki2

Sarvekas peto

Kitten on perusvarma jakso, mutta kun kaikki tämä on jo aiemmin nähty ja tehty paremmin. The X-Filesissa on nähty useita jaksoja, joissa Yhdysvaltojen hallitus on käyttänyt omia sotilaitaan koe-eläiminä (Sleepless, Unrequited) tai lukinnut heidät pois yhteiskunnasta (The Walk). Sota ei ole koskaan ohi, todettiin jo Unrequitedissakin – tässä jaksossa tuo toteamus on varmaan paremman puutteessa päätynyt jopa jakson tag lineksi. Kittenin metsäkohtaukset ovat kuin yksi yhteen Detourin metsäkohtausten kanssa. Hallusinaatioita ja paranoiaa aiheuttavia kaasuja esiintyi jo Unusual Suspectsissa, ja Wetwiredissa kansalaisia hallittiin television välityksellä. Lainausten kärjessä on tietysti Blood. Siinä pikkukaupungin väki muuttui kylmäverisiksi tappajiksi kaupungin ylle ruiskutettujen kemikaalien takia, tai näin ainakin Mulder epäili.

ki30

Perinteinen metsäkohtaus

Jaksossa esiintyy jopa varajohtaja Alvin Kersh, jonka luultiin joutuneen supersotilaiden suihin The Truthin lopussa. Supersotilaat on taidettu nyt pyyhkiä kokonaan pois kartalta, joten Kershkin on elossa. Kersh on aivan entisensä: hänet on tainnutettu jonnekin 6. kauden ärjyväksi Kershiksi, joka on auliisti unohtanut, että itsepähän aikoinaan pelasti Mulderin kuolemansellistä.

Kitten saakin ihmettelemään, miksi ihmeessä jakso on tehty. Skinner on saanut aikojen saatossa jo monta omaa jaksoa (Avatar, Zero Sum, S.R. 819). Kitten on lähinnä niiden juonenkäänteiden kertaamista. Sitä paitsi Skinner on jo aikoja sitten ylittänyt FBI:n eläköitymisiän, joten hänen ei pitäisi ylipäätään enää olla mukana kuvioissa. Tällainen jakso olisi menetellyt mainiosti jossakin kahdeksannen kauden täytteenä, mutta nyt kymmenosaisella (viimeisellä) kaudella Skinner-jakso on aivan väärässä paikassa. Oliko tämä tarina nyt tosiaan sellainen, joka täytyi kertoa? Gabe Rotter on kertonut, että halusi kirjoittaa Skinneristä, koska hahmo oli edellisellä kaudella niin suurella alikäytöllä. Onhan se tietysti hyvä, että Pileggikin joutuu välillä tekemään hieman työtä palkkashekkinsä eteen.

Kuitenkin tämän jakson olisi voinut myös tehdä toisin. Jos haluttiin tehdä jakso, joka keskittyy jonkun muun kuin Mulderin ja Scullyn ympärille, niin miksi juuri Skinner valittiin? Miksei vaikka Monica Reyesia, jonka ajautuminen Tupakkamiehen savuketelineeksi olisi taatusti ollut mielenkiintoisempi tarina? Tai Williamia, joka astui uudelleen mukaan kuvioihin edellisessä jaksossa? Skinnerin menneisyyden sijaan jakso olisi voinut kertoa ajankohtaisen tarinan, joka olisi oikeasti edistänyt kauden taustakertomusta: se olisi voinut käsitellä vaikkapa Skinnerin liittoutumista Tupakkamiehen kanssa. Jakso olisi myös voinut syventää William-tarinaa, ja kertoa vaikka tarinan siitä, kuinka Skinner, Reyes ja Jeffrey Spender olisivat vuosikausia juonitelleet Tupakkamiestä vastaan Williamia suojellakseen. Tällainen jakso olisi lyönyt kaikki kärpäset yhdellä iskulla: se olisi kertonut Skinneristä, kertonut, mitä Reyesille tapahtui ja selittänyt Williamin historian. Sen sijaan Skinner pannaan muistelemaan 1960-lukua.

ki11

Pomon kotiin murtautumassa

Tämän kauden jonkinlaisena taustatarinana on ollut Mulderin ja Scullyn epäilys Skinneriä kohtaan. Kitten kuitenkin ohittaa myös kaikki mahdollisuudet käsitellä edes tätä ajankohtaista tarinaa. Tämä on jakso, jossa käsitellään Mulderin, Scullyn ja Skinnerin välistä luottamusta ja lojaaliutta, mutta ei edes mitenkään viitata siihen, että Skinner pimittää koko ajan Mulderilta ja Scullylta suuria My Struggle III:ssa hänelle kerrottuja salaisuuksia. Mutta tässä sarjassa mytologia ei voi enää näköjään todella edetä muissa kuin Chris Carterin jaksoissa.

Mistään omaperäisestä ideasta ei voi puhua, sillä Mulderilla ja Scullylla on ollut tapana muuttaa mieltään Skinneristä vähintään pari kertaa jokaisen kauden aikana. Skinneriä on epäilty viholliseksi niin monta kertaa, että Skinnerin luulisi jo totaalisesti kyllästyneen näihin kahteen tuuliviiriin. Kymmenennellä kaudella oltiin parhaita kavereita, kunnes My Struggle III:ssa Mulder päätti, että Skinner on roisto vain siksi, ettei Skinner vastannut puhelimeen ja haisi muka savulta. This-jaksossa Mulder ja Scully epäilivät jopa Skinnerin veljeilevän palkkamurhaajien kanssa ja haluavan heidän kuolemaansa. Tässä jaksossa ollaan taas vaihdettu mielipidettä. Scully julistaa Mulderille, kuinka Skinner seuraa aina omaa moraalitajuaan, ja kyllä heidän pitää vielä antaa miehelle mahdollisuus, vaikka mikään ei oikeastaan ole muuttunut sitten kauden alun.

ki59

Skinner kertoo tarinaansa

Ideana on kuitenkin hyvä, että Mulder ja Scully joutuvat kerrankin miettimään, mitä heidän loputon ristiretkensä on tehnyt heidän ainoalle liittolaiselleen. Yleensä Mulder ja Scully vain puuskuttavat eteenpäin seurauksista välittämättä. Skinner on seisonut Mulderin ja Scullyn rinnalla läpi abduktiot, raskausajat ja kuolemat. Hän on tehnyt faustilaisen vaihtokaupan Tupakkamiehen kanssa pelastaakseen Scullyn hengen ja valanut Mulderiin toivoa epätoivon hetkellä. Palkinnoksi Skinner on saanut lähinnä aseella uhkailua ja epäluuloja.

Nämä arvostelut alkavat jo muistuttaa rikkinäistä levyä. Ehkä siksi, että The X-Files pyörittää taaskin jaksossa parhaimpia hittejään ilman todellista eteenpäin menoa. Missä on jonkinlainen oppiminen ja kehittyminen, joka estäisi tarinaa polkemasta paikoillaan? Taas mennään kaksi askelta eteenpäin ja kolme taaksepäin. Kitten olisi sopinut yhtä hyvin jonnekin kuudennelle kaudelle. Oikeastaan mikään ei kunnolla sido Kittenia nykyhetkeen. Kukaan ei edes kertonut Gabe Rotterille, että tällä kaudella kaikkiin jaksoihin on tungettava This Man (on tosin teoria, että ne jaksot, joissa This Mania ei esiinny, tapahtuvat oikeasti, ja ne jaksot, joissa This Man vilahtaa, ovat pelkkää kuvitelmaa tai jotain rinnakkaistodellisuutta).

ki9

Miten Skinner sai ikinä sohvansa asuntoonsa?

Käytännössä Mulderin ja Scullyn voisi tässä jaksossa korvata kenellä tahansa poliisiparilla, ja kaikki sujuisi aivan samoin. Kumpikaan ei käytä omaa erikoisosaamistaan, ei lääketiedettä, ei psykologiaa tai vielä vähemmän hirviöasiantuntemustaan. Mulderin ja Scullyn tehtäväksi jää Kittenissa lähinnä jutella ja ajaa autoa. Scullykin sentään pääsee rattiin tällä kertaa.

Näyttelijänsuoritukset jäävät lähtömateriaalin kipinättömyyden takia pääparin osalta melko latteiksi. David Duchovny ja Gillian Anderson tuntuvat jopa hillitsevän itseänsä rooleissaan, jotta eivät veisi valokeilaa Mitch Pileggilta. Duchovny kävelee kohtausten läpi, ja Andersonista jää mieleen lähinnä dramaattinen kähinä, joka on jostain syystä tullut osaksi Scullyn hahmoa näissä Event Series -jaksoissa. Vielä tämän kerran Scullyn hiukset näyttävät upeilta, mutta ei kai jälkikäsittelytiimin retusoija ala taas päästä liikaa vauhtiin Scullyn naaman silottelussa? Pääosakolmikosta syvimmälle pääsee Mitch Pileggi, varmaan siksi, että hän on ainoa, joka oikeasti välittää mistään, mitä jaksossa tapahtuu.

ki34

Kuiskintaa kähisten

Mukana jaksossa on myös entinen lapsitähti Haley Joel Osment, joka esittää sekopäitä kahdessa eri sukupolvessa, John ”Kitten” Jamesia ja Davey Jamesia. Olisi luullut, että Osment on varta vasten jaksoon palkattu tunnettu nimi piristämään, mutta ilmeisesti Osment joutuikin vakuuttelemaan Carteria ja ohjaaja Carol Bankeria kyvyistään. On erikoinen ratkaisu, että Osment esittää roolin sekä jakson takaumissa että nykyhetkenä, mutta nuorta Skinneriä esittää Cory Rempel, Pileggin sisarenpoika.

Kitten on Gabe Rotterin, entisen assistentin ja nykyisen tuottajan, ensimmäinen käsikirjoitus. Mukavaa tietysti, että 1013 antaa mahdollisuuden myös uusille kyvyille, ja kuka tietää, vaikka Rotteristakin kehittyisi jonain päivänä uusi Vince Gilligan. Mutta silti sitä miettii, että mitä jos näin lyhyellä kaudella olisi kuitenkin luotettu enemmän veteraaneihin kuten Glen Morganiin ja James Wongiin. Sarjan/kauden viidestä viimeisestä jaksosta neljä on käytännössä kokemattomien käsikirjoittajien kirjoittamia (ja se viides jakso on Chris Carterin, mikä on vielä pahempaa). Tosin yksi jaksoista perustuu Glen Morganin tarinaan, ja toisenkin jakson kerrottiin alun perin olevan Morganin ja Wongin yhteinen jakso. Todennäköisesti Morganilla ja Wongilla on ollut vahva panostus jaksoihin kulissien takana, menevät käsikirjoituskrediitit miten menevätkään.

ki41

Gabe Rotterin käsikirjoitus on tyypillinen aloittelijan käsikirjoitus The X-Filesissa. Juonellisesti mennään siitä missä aita on matalin. Jos Skinner olisi vain pitänyt lomapäivän tapausta tutkiakseen sen sijaan, että oli luvatta pois, tätä jaksoa ei edes olisi. Kännykät lakkaavat toimimasta juuri ratkaisevalla hetkellä. Skinnerin menoa ei hirveästi haittaa vatsan lävistänyt seiväs. Parhaat johtolangat saadaan kodittomalta, johon Mulder ja Scully kätevästi törmäävät juuri oikeaan aikaan. Eikä ”Kotka” kyllä ollut kalju vielä Vietnamissa.

ki21

Johtolanka löytyi

Sarjassa vihdoin ohjaajana debytoiva vanha 1013:lainen Carol Banker on varma ja vakaa ohjaaja, mutta kovin jännittävää hän ei pysty tästä käsikirjoituksesta saamaan. Kitten on keskikauden puuduttava notkahdus. Se on unelias, suorastaan veltto. Jakso on myös visuaaliselta ilmeeltään melko vaatimaton. Ennemminkin tulee mieleen joku perinteinen poliisisarja kuten NYPD Blue, jota Banker onkin ohjannut.

ki31

Poliisit asemalla

Pidin Bankerin ohjauksessa kuitenkin siitä, miten Banker asettelee Mulderin ja Scullyn kohtauksiin. Mulder ja Scully seisovat kuvissa usein vierekkäin pitkiä aikoja ilman, että kuva leikkautuu vain toiseen. Se saa agenttiparin vaikuttamaan todelliselta tiimiltä. Bankerilla riittääkin aseteltavaa, sillä aiemmin Carterin yes-mieheksi leimatun Rotterin käsikirjoitus on Carterin jaksoihin verrattuna suorastaan vallankumouksellinen: Mulder ja Scully tutkivat tapausta jaksossa yhdessä koko ajan lyhyttä loppupuolen kohtausta lukuun ottamatta. Tiimi onnistuu yhteistyöllä lopulta löytämään ja pelastamaan Skinnerin. Detourin tiimityökouluttajat voisivat olla ylpeitä agenttiparista.

Jo valmiiksi vähäenerginen jakso lässähtää lopullisesti juuri silloin, kun sen pitäisi huipentua. Jännittäväksi aiottu loppuhuipennus on lähinnä kömpelön koulunäytelmän tasoa, kun mörökölli pökkää Mulderin Skinnerin seuraksi kuoppaan, mutta Scully selviytyy onneksi viime hetkellä paikalle pelastamaan herrat pulasta. Sitten pahis herääkin vähemmän yllättäen eloon kuolemanluodeista välittämättä, ja hetken päästä painitaan dramaattisesti keihäsansan alla.

Vaikka jännittävä kuolinkamppailu on jo lopahdus, niin vielä suurempi latistuminen tulee seuraavaksi. Kittenin tarinassa ei ole mitään palkintoa lopussa. Skinner ei saa selville, mistä mielenhallintakaasukokeissa oli oikein kyse, vaan toteaa, että pitää varmaan jatkossa tutkia asiaa. Okei, kunhan ette tee siitä jaksoa. Skinner kiittelee Mulderia ja Scullya siitä, että nämä opettivat, ettei hallitukseen ei tarvitse luottaa sokeasti ja pimeyteen voi yrittää tuoda valoa. Sitten Mulder ja Scully lupaavat juhlallisesti seisoa Skinnerin rinnalla, mutta eivätköhän nämä takinkääntäjät vaihda kohta taas kantaansa. Sitä paitsi ei kai nyt kukaan tosissaan usko, että Chris Carterille näin pyhä henkilö kuin Skinner osoittautuisi lopussa oikeasti Tupakkamiehen liittolaiseksi? Tämä kaikki syö pahasti jakson tehoa.

Jakson lopussa on hetki, jolloin jännitettä pitäisi aiheutua siitä, että Skinner tietää jotain sellaista Mulderin ja Scullyn lapsesta, jota nämä eivät itse tiedä. Kun Skinner pysähtyy jakson lopussa ja näyttää katuvalta, luulee jo hetken, että nyt Skinner aikoo tunnustaa kaiken suunnitelmistaan Tupakkamiehen suhteen. Mutta ei, Skinneriltä irtoaakin hammas. Mikä antikliimaksi.

ki4

Toivottavasti seuraava tapaus on kiinnostavampi

The X-Filesissa on nähty tylsempiä jaksoja kuin Kitten, ja on nähty monia paljon huonompiakin jaksoja. Kitten ei edes onnistu ärsyttämään millään tasolla. Se on aivan liian tasavarma ja särmitön siihen. Parhainta Kittenissa onkin jakson esityksen jälkeen julkaistu seuraavan jakson Rm9sbG93ZXJz traileri.


Scully: Monsters, Mulder. Does that get your juices flowing?
Mulder: As much as I appreciate any reference to my juices, Scully, my only concern here is for Skinner.


X-Fakta: Oletko huomannut, että Skinner ja Mulder ovat joskus vaihdelleet keskenään solmioitaan? Fox Mulder’s Tie Appreciation -blogi on huomannut. Blogi analysoi sarjan jaksot Mulderin solmioiden kautta, ja tekee sen varsin perusteellisesti ja kuvien kera. Tältä asiantuntijalta ei jää huomaamatta, jos Mulderin solmio näkyykin jossain jaksossa satunnaisen ohikulkijan kaulassa, vuosia myöhemmin jonkun toisen hahmon kaulassa tai itsensä Chris Carterin kaulassa. Blogi on myös luetteloinut ja nimennyt sarjassa nähdyt Mulderin solmiot. Kaudella 1 Mulderilla on yhteensä 34 eri solmiota, ja 11 niistä nähdään vielä kaudella 2 13 uuden solmion lisäksi. Juuri pidemmälle sivuston pitäjä ei vielä yksityiskohtaisissa analyyseissään olekaan päässyt. Uusimpana havaintona on, että Mulder käyttää jaksossa The Lost Art of Forehead Sweat solmiota, jota hän käytti aikoinaan esimerkiksi jaksoissa Grotesque ja Paper Hearts.

Katso myös:
Jakson Kitten esittely: Kitten saattelee The X-Filesin olympiatauolle
The X-Files Event Series – Second Chapter