Arvostelu: Nothing Lasts Forever

nl92

”If A equals B and B equals C therefore, A equals C. Reason and faith in harmony. Isn’t that why we’re so good together?”

11×08 Nothing Lasts Forever
Käsikirjoitus: Karen Nielsen
Ohjaus: James Wong
Ensiesitys: 14.3.2018
Tag line: I Want to Be Beautiful

Kaikki päättyy aikanaan. On eräs asia, joka uhkaa Mulderia ja Scullya enemmän kuin Tupakkamies tai maailmanloppu: ikääntyminen. Jos The X-Files välittäisi yhtään tosiasioista, Mulderin pitäisi eläköityä tänä vuonna täyttäessään 57 vuotta. 65-vuotias Skinner on ohittanut FBI:n eläköitymisiän jo vuosia sitten. Kaikkien alojen erikoislääkäri, 54-vuotias Scully, voisi hyödyntää muutamat vuotensa ennen eläköitymistään paremminkin. Ikänäkö ja kihti ottavat lopulta valtaansa jopa FBI:n kapinallisetkin.

nl45

Aika loppuu

The X-Filesissa on ollut jonkinlaisena perinteenä esittää aina ennen kauden finaalia jakso, joka antaa kaudelle paljon tyydyttävämmän loppukaneetin kuin Chris Carterin kirjoittama mytologiajakso. Vince Gilligan oli näiden jaksojen kirjoittamisessa varsinainen mestari. Folie à Deux ja Field Trip näyttivät, kuinka Mulder tarvitsee Scullyn järkeä ja Scully Mulderin uskoa selvitäkseen. Je Souhaite vapautti Mulderin maailmanpelastajan roolista, ja toi Scullyn obduktiopöydälle oikean todisteen paranormaalista, Sunshine Days taas ”jostain tärkeämmästä”. Frank Spotnitzin Alone oli puolestaan oodi Mulderin ja Scullyn ajalle X-Arkistossa. Jopa Babylon viime kaudella jatkoi tätä perinnettä yrittäessään kertoa, että vastakohdatkin voivat löytää harmonian.

Nothing Lasts Forever on ehkäpä ei pelkästään tämän kauden vaan koko sarjan toiseksi viimeinen jakso. Se on siis saanut esityspaikan, joka asettaa suuria odotuksia. Jopa yllättäen Nothing Lasts Forever lunastaa suuren osan odotuksista. Jakso kertoo monia tärkeitä asioita, ja jättää sanomatta vielä suurempia asioita. Ennen kaikkea Nothing Lasts Forever saa katsomaan koko kahta mennyttä kautta uusin silmin ja toteamaan, että ehkä tässä kaikessa oli sittenkin edes jonkinlainen järki taustalla.

nl72

Roskiksesta kaivettu

The X-Files on valinnut viimeisen MOTW:nsa aiheeksi hirviön, jonka jokainen joutuu joskus kohtaamaan: vanhenemisen ja oman kuolemansa. Frank Spotnitz sanoi joskus aikoinaan, että hirviöt ovat pelottavia silloin, kun ne kertovat jotain meistä ihmisistä. Mytologia hukkasi tämän lähestymistavan jonnekin supersotilaiden mellastukseen ja Tupakkamiehen sarjakuvamaisiin juonitteluihin, mutta yksittäisjaksoissa se on yhä olemassa. 

nl39

COTP, Conversation On The Pew

Nothing Lasts Foreverissa on epävarma nainen ja tälle naiselle täysin omistautunut mies, joka tekisi rakkaansa puolesta mitä tahansa. Kuten vaikkapa keksisi groteskeja kirurgisia toimenpiteitä, joiden avulla vanhentuvat ihmiset voivat pysytellä ikuisesti nuorina. On hieman ironista, että kun edellisessä jaksossa Familiarissa nähtiin naftaliinista kaivetut 1990-luvun Mulder ja Scully, tällä kertaa agentit kohtaavat TV-tähden, joka haluaa näyttää ikuisesti samalta kuin suuren suosionsa päivinä vuosikymmeniä sitten.

Käsitellään ensin jakson huonot puolet, jotta voidaan sitten keskittyä hyviin puoliin. Ensinnäkin Nothing Lasts Forever ei ole teknisesti ottaen kovin hyvä jakso. Juoni on varsin olematon, jopa laahaava. Juonettomuus korvataan veren määrällä. Ohjaaja James Wong täyttää ruudun sisäelimillä, rujoilla kirurgisilla toimenpiteillä, seivästyksillä ja orgioilla. Vertailun vuoksi: Squeezessa kauhua heräteltiin näyttämällä avautuvia ruuveja. On suuri mysteeri, kuinka The X-Filesilla ei ole mitään ongelmia näyttää brutaaleja teurastuksia, mutta suuri kynnys näyttää Mulderia ja Scullya edes pitelemässä toisiaan kädestä.

Hitaasta juonenkehittelystä huolimatta Nothing Lasts Forever on kuitenkin tarpeeksi omituinen pitääkseen katsojan mielenkiinnon yllä. 1960-luvun suuri tähti Barbara Beaumout (esittäjänään rooliin tarpeeksi karismaattinen Fiona Vroom, joka vilahti aiemmin kauden aloitusjaksossa nuorena Cassandra Spenderina) etsii ikuista nuoruutta ja kauneutta Erzsébet Báthoryn tyyliin juomalla ihmisverta ja syömällä surmattujen sisäelimiä. Barbara on myös karismaattinen kannibalistisen kultin johtaja, joka on kerännyt ympärilleen joukon uhrautuvaisia alamaisia. Jaksosta tulee mieleen paitsi tietysti Home myös monet Glen Morganin ja James Wongin luotsaaman Millenniumin toisen kauden jaksot. Kaiken kruunaa hieman satiirinen ote. Kun Barbara alkaa laulaa karaokena Maureen McGovernin hittiä The Morning After kulttilaisten nautiskellessa verenvuodatuksesta, nähdään taas Morganin ja Wongin tavaramerkiksi muodostunut kepeän musiikin ja silmittömän väkivallan yhdistävä kohtaus.

nl53

Vampyyrin voimalaulantaa

Nothing Lasts Forever näyttäisi aluksi olevan sukua sellaisille Scully-jaksoille kuin Revelations tai All Souls. Linkki Scullyn uskonnollisuuteen jää kuitenkin lopulta varsin löyhäksi: osaksi kirkkokohtausten taustalla tuntuu olevan vain antaa syy sille, että Mulderin ja Scullyn polut risteävät sattumalta epäillyn kanssa. Uskonnollinen painotus antaa myös syyn vertailla Scullyn edustamaa perinteistä katolilaista uskoa vampyyrikultin kirjaimelliseen veren ja ruumiin nauttimiseen ikuisen elämän saavuttamiseksi.

nl1

Kostaja

Nyt niihin hyviin puoliin. Viimeiselle MOTW-jaksolle sopivasti Nothing Lasts Forever alkaa kuten kaikki sarjan MOTW-tapaukset ovat alkaneet aina Squeezesta lähtien. Mulder ja Scully saapuvat maineensa mukaisesti rikospaikalle sekoittamaan toisten agenttien tutkimukset ja kääntämään koko tapauksen päälaelleen. Mulder yhtä ivallinen nuorille agenteille kuin aikoinaan Tom Coltonille, eikä Scully jaksa enää edes hävetä parinsa edesottamuksia.

nl8

Junioriagentteja piinaamassa

”You know, sometimes I wonder why we keep doing it, Scully, in the face of all this indifference and presbyopia”, toteaa Mulder Scullylle. Kysymys on hyvä. Koko tämän reboottauksen kaksi kautta on mennyt ihmetellessä sitä, mitä Mulder ja Scully ylipäätään enää tekevät X-Arkistossa. Kumpaakaan ei näytä oikeasti kiinnostavan koko touhu, ja kuten aiemmissa arvosteluissa on tullut todettua, agenttien vaikutus tapausten ratkaisuun on ollut olematon. Tässäkään jaksossa Mulder ja Scully eivät saa aikaiseksi juuri mitään, vaan johdattavat vain tietämättään syyllisten luo koston enkelin, joka sitten tappaa pahikset ja pelastaa Mulderin ja Scullyn hengen. Koko jakso on ylipäänsä oudosti rytmitetty ja rakennettu. Tuntuu, että Scullya ei hirveästi kiinnosta koko tapaus, vaan aina löytyy aikaa sytytellä kynttilöitä kirkossa jutun ratkomisen sijaan.

nl49

Miksi FBI:ssa on enää I?

Osaksi ongelma johtuu tietysti Chris Carterin halusta erotella mytologia- ja MOTW-jaksot selvästi toisistaan. Jos Mulderin ja Scullyn tutkimat MOTW-tapaukset liittyisivät edes jollain tavalla mytologiajuoneen tai Mulderin ja Scullyn henkilökohtaisiin motiiveihin, olisi heidän ololleen X-Arkistossa selvä syy. Nyt CSM punoo juoniaan maailman tuhoamiseksi ja Williamin löytämiseksi, mutta Mulder ja Scully eivät tee asialle mitään, vaan laahustavat muka tutkimassa laitonta elinkauppaa tai tappajateletappeja.

Huono päätös sarjan kannalta on ollut myös Mulderin pitäminen paitsiossa sen jälkeen, kun mies palasi kahdeksannella kaudella takaisin avaruusmatkaltaan. Mulder oli aikoinaan sarjan ajava voima, ja hänen innostuksensa paranormaalia kohtaan piti koko sarjan elossa. Seitsemännen kauden jälkeen tämä ajava voima on pistetty yhä enemmän ja enemmän syrjään. Scully on sillä välin noussut pääosaan, mutta hänen roolinsa ei ole ollut dynaaminen, motivoitunut ja innostunut, vaan hän on ollut päähenkilö jatkuvien tragedioiden kautta. Joten onko ihme, että The X-Filesin on ollut vaikea enää löytää samanlaista energiaa kuin ennen.

nl25

Mulder, tuo rakastettava dorka

Nothing Lasts Foreverkin sen osoittaa: Mulder ei ole enää sama Mulder. Tämä uusi Mulder ilmestyy kyllä rikospaikalle tutkimaan tapausta, mutta vaikuttaa muutoin olevan varsin innoton. David Duchovnyn tunnetusti vähäeleinen esitystapa tukee kyllästyneisyyden vaikutelmaa. Tämä kausi on itse asiassa osoittanut, että Mulderin elämän keskipiste ei olekaan enää X-Arkisto vaan… Scully! Ei puhettakaan, että tämä uusi Mulder hylkäisi Scullyn rynnistäessään tutkimaan uusia vihjeitä, vaarantaisi henkensä päättömyyksissä muutoin kuin Scullyn takia, vähättelisi Scullyn teorioita tai pilkkaisi Scullyn harrasta uskoa Jumalaan. Nyt vasta huomaan, kuinka koko tämän kauden jokaisen jakson ajan Spooky-Mulder onkin ollut omistautunut, tukeva kumppani. Uusi Mulder jää kirkkoon istumaan ja odottamaan Scullya, ja todella kuuntelee Scullyn jokaista sanaa.

The X-Filesin rakenne on niin mosaiikkimainen, että henkilöhahmoissa tapahtunut kasvu jää helposti huomaamatta, ennen kuin joku oikeasti osoittaa asian. On hämmästyttävää, että tämän jakson kirjoittaja on itse asiassa ensikertalainen, joka sai kirjoittaa jakson vain sattuman oikusta. Karen Nielsen on toiminut sarjan script coordinatorina kummassakin event seriesissa, mutta mahdollisuus kirjoittaa oma jakso tuli yllätyksenä. Nielsen ei omien sanojensa mukaan tiedä, tapahtuiko se vain, koska 1013 joutui seksismisyytösten kohteeksi. Kummasti hänelle vain soiteltiin sen jälkeen, kun myrsky oli noussut naisten puuttumisesta The X-Filesin tekijäjoukossa.

nl24

Mulder pääsi kirkkoon asti

Alun perin Nothing Lasts Foreverin jopa kerrottiin olevan Glen Morganin ja James Wongin ensimmäinen yhdessä kirjoittama jakso moneen vuoteen (asia kerrottiin New York Comic Conissa lokakuussa, jolloin oltiin jo aloittelemassa jakson 6 kuvauksia; kahdeksantena kuvatun Nothing Lasts Foreverin käsikirjoituksen voisi siis kuvitella olleen tuolloin jo melko pitkällä). Se olisikin ollut hyvä lopetus: Morgan ja Wong olisivat kirjoittaneet sarjan ensimmäisen ja viimeisen MOTW-jakson (Familiar tosin kuvattiin viimeisenä). Nielsen on myös kertonut Nothing Lasts Foreverin perustuneen Morganin ja Wongin kehittelemään ideaan. Morgan ja Wong myös auttoivat Nielsenia kirjoitusprosessissa. Nothing Lasts Forever onkin hyvin Morganin ja Wongin tyylinen käsikirjoitus. Todennäköisesti heidän ansiostaan jaksossa on paljon viitteitä aiempiin jaksoihin, kuten Scullyn äidiltään perimä amuletti, kertomus Charlie-veljestä, radiossa kemikaalivanoista paasaava Tad O’Malley tai vampyyriluokan ulkoseinään töhritty This Man. Voi siis pitää hieman epäselvänä, kuka tätä jaksoa on todellisuudessa kirjoittanut ja kuinka paljon.

nl69

”You stink” – Mulderin iskurepliikki ei ole muuttunut sitten War of the Coprophagesin

Kiinnostava tieto on, että edellisen jakson Familiar ja samalla ensimmäisen pitkän käsikirjoituksensa koskaan kirjoittanut Benjamin Van Allen kertoi kirjoittaneensa jaksonsa täysin yksin ilman muiden tukea tai sekaantumista. Karen Nielsenilla on kohtuullisen paljon aiempaa käsikirjoittamiskokemusta, mutta silti hän on luottanut tiimityöhän. Se on ollut fiksu päätös. Aiemmat ensikertalaiset joko pyörittivät vain samaa vanhaa kaavaa ja samoja Mulderin ja Scullyn arkkityyppejä päivittämättä mitään 2010-luvulla (Gabe Rotter, Benjamin Van Allen) tai kirjoittivat mitä halusivat piittaamatta siitä, mihin sarjaan ja mille henkilöille olivat kirjoittamassa (Kristen Cloke ja Shannon Hamblin).

Tällä kertaa jakson kirjoittaja nimittäin oikeasti haluaa kirjoittaa nykyhetken Mulderista ja Scullysta. Jotenkin Karen Nielsen onnistuu selittämään enemmän Mulderin ja Scullyn hahmoja kuin koko kaksi reboottauskautta yhteensä. Mulderin ja Scullyn hahmot ovat olleet enemmän tai vähemmän hukassa heti My Struggle -jaksosta alkaen. Hahmoja on ollut vaikea ymmärtää, koska kukaan ei koskaan vaivautunut kertomaan koko tarinaa. Koko reboottaus alkoi tilanteesta, jossa Mulderin ja Scullyn kerrottiin etääntyneen toisistaan. Asia jäi hämäräksi, koska My Strugglen jälkeen koko asiaan ei enää palattu, ja Mulder ja Scully olivat ihan yhtä yhdessä kuin ennenkin. My Strugglessa annettiin ymmärtää, että Mulder oli masentunut, mikä ajoi Scullyn pois, mutta mikään ei enää myöhemmin osoittanut tähän suuntaan. Käsikirjoittajat ovat olleet yhtä pihalla Carterin aikomuksista kuin Duchovny ja Andersonkin, joten koko tarina ja sen dramaattinen potentiaali on sivuutettu täysin. Anderson ja Duchovny näyttelivät Mulderin ja Scullyn suhdetta kuten ennenkin, ja Duchovny nyt tunnetusti uskoo muutenkin Mulderin ja Scullyn menneen naimisiin joskus I Want to Believen aikoihin.

Nyt jälkeenpäin on helppo sanoa, että tarina olisi voinut olla hyvinkin kiinnostava oikein toteutettuna. Mutta The X-Filesin tyyliä on aina ollut kirjoittamatta jättäminen. Asioita ei koskaan lausuta ääneen. Kaikki tärkeät hetket jätetään näyttämättä. Paljon vihjataan, mutta ei koskaan vahvisteta. Erityisesti näin on ollut, kun on kyse Mulderin ja Scullyn suhteesta. Vieläkään ei tiedetä, miten koko romanssi edes alkoi ja mitä sitten tapahtui. Milloin he menivät yhteen, tai olivatko he koskaan oikeastaan edes erillään? TV-romanssi, joka synnytti koko shipperi-termin, on ollut kaikista TV-romansseista kaikista vaikeimmin todistettavissa. Seurauksena on ollut ainakin The X-Filesin paikka yhtenä maailman suosituimmista fanfic-aiheista, kun fanit ovat yrittäneet vuoroin ratkaista Mulderin ja Scullyn mysteeriä. Yhtä lailla aukkoinen ja vaikeaselkoinen on ollut sarjan mytologia. Sekin on synnyttänyt luovia tulkintoja ja nettisivuja, kun fanit ovat yrittäneet järkeillä jotain logiikkaa satunnaisten ja ristiriitaisten tapahtumien välille.

nl94

Katseet riittävät?

Lähestymistapa on samaan aikaan kiehtova ja turhauttava. Se antaa mahdollisuuden katsojan omille tulkinnoille, mutta samalla kirjoittamattomuudesta näyttää muodostuneen tarkoituksellinen peli ja tapa vältellä vaikeiden asioiden käsittelemistä ja ratkaisevia kohtauksia. Usein fanien tulkinnat ja spekulaatiot ovat sitä paitsi olleet paljon mielenkiintoisempia, loogisempia ja mietitympiä kuin se, mitä on lopulta päätynyt TV-ruutuun.

nl62

Sanattomiksi jääneet

Siksi on hienoa, että edes nyt aivan sarjan viime metreillä tulee jakso, joka oikeasti kertoo jotain sellaista, joka olisi pitänyt kertoa jo aikapäivää sitten. Mulder ei oikeasti ollutkaan se, jonka päähänpinttymä pimeyttä kohtaan ajoi paria erilleen. Koko ajan Scully olikin se, joka ei voinut elää tekemiensä valintojen, Williamista luopumisen, kanssa. Mulderin Don’t give up” –viesti auton takaikkunassa My Strugglessa onkin äkkiä järkevä. Scully, joka on tässä sarjassa ollut aina Mulderille majakka, luovutti ja kadotti suuntansa. Minkä Chris Carter ajattelematta hajoitti, sen Karen Nielsen onnistuu osittain paikkaamaan viime tingassa. Tai sitten sorrun tähän x-fiileille pakonomaiseen yritykseen yrittää selittää juoniaukot jollain tavalla järkeviksi. Kuka tietää. Todennäköisesti eivät sarjan kirjoittajatkaan tiedä.

nl6

Mulder kutsuu Scullya

Ajatus valintojen tekemisestä yhdistyy kiinnostavasti moneen Scully-keskeiseen jaksoon kuten Christmas Carol tai all things. Loppujen lopuksi Nothing Lasts Forever onkin taas Scullyn hetki seurata all thingissa tekemäänsä valintaa. Hieman rautalankamaisesti Nothing Lasts Foreverissa esiintyy myös La Avispa -niminen kostaja (nimeähän ei koskaan kerrota itse jaksossa, vaan se jää katsojan itse selvitettäväksi). Supersankarimainen nainen tarjoaa epävarmalle Scullylle määrätietoisen vertailukohdan. La Avispa on tehnyt valintansa ja seisoo niiden takana, vaikka se edellyttäisi veren vuodattamista ja itsensä uhraamista.

nl65

Scully putoaa

Scully empii jaksossa, mutta Mulder teki valintansa jo aikoja sitten. David Duchovny sanoi ainoinaan osuvasti, että I Want to Believen teki romanttiseksi se, että vaikka Mulder löysi elokuvassa uudelleen intohimonsa, hän kuitenkin valitsi lopussa mieluummin Scullyn. Mulderin piti kaanonin mukaan olla ”syyllinen mies”, joka kantaa harteillaan epäonnistumisen taakkaa. Mutta Nothing Lasts Forever osoittaakin, että Mulder onkin varma tekemistään valinnoista.

nl66

Mulder näyttää valoa

Tämä on kiinnostava käänne, sillä se kääntää Mulderin ja Scullyn roolit päälaellaan. Äkkiä tarina on taas kiinnostava. Nämä kaksi henkilö ovat kohdanneet sarjan aikana suunnattomia tragedioita, joten on aikakin nähdä kohtaus, jossa pohditaan niiden seurauksia. Kuten jo Fight the Futuressa ja Requiemissa, Mulder kertoo toivoneensa Scullylle parempaa elämää, jonka Scully olisi saanut, jos olisi lähtenyt jo ennen kuin Mulder sai silmälasit (tarkkaavainen katsoja tietysti toteaa, että Mulder ja Scully käyttivät säännöllisesti laseja alkukausilla, ja Mulderilla oli lasit jo ensimmäisessä kohtauksessaan Scullyn kanssa). Scully vastaa, ettei syytä Mulderia hänelle tapahtuneista kauheuksista. Kohtauksilla olisi mahdollisuus sortua fanficmaiseen sokerisuuteen tai Plus Onen kaltaiseen laskelmointiin, mutta kerrankin kohtaukset ovat rehellisiä. Kuten aina, dialogissa on taas tarpeetonta vaikeaselkoisuutta, ja Mulderin tavoin on vaikea ymmärtää, mistä Scully oikein puhuu. Mutta koko tällä kaudella ei ole vielä nähty yhtään tällaista vahvaa ja latautunutta kohtausta Mulderin ja Scullyn välillä, ja se on ollut silkkaa Duchovnyn ja Andersonin kemian laiminlyöntiä.

nl97.png

Risteyksessä

Tätä ei voi sanoa kuulostamatta siirappiselta, mutta koska kyseessä lienee toiseksi viimeinen arvostelu koskaan, niin menköön: Nothing Lasts Forever onnistuu kiteyttämään koko Mulderin ja Scullyn suhteen kauneuden. Kun toinen on eksynyt, toinen ohjaa oikealle tielle. Kun toinen haluaa luovuttaa, toinen jatkaa ja jatkaa, vaikka tuuli puhaltaisi vastaan kuinka kovaa. Kun toinen on kadottanut uskonsa, toinen voi sytyttää sen uuteen liekkiin. Nothing Lasts Foreverin loppu on kuin The Truthin loppu uudelleen vannottuna: vaikka Mulder ja Scully uskoisivat eri asioihin, he uskovat aina toisiinsa. ”Järki ja tunteet harmoniassa”, Mulder kuvaa itseään ja Scullya ja osuu yhteen keskeiseen sarjan perusajatukseen. Chris Carter on yrittänyt sanoa sitä monin eri tavoin näiden reboottauskausien aikana niin mytologioissaan, Babylonissa kuin Plus Onessa. Karen Nielsen ei tarvitse siihen lopulta edes sanoja: riittää, että Mulder sytyttää uudelleen palamaan Scullyn rukouskynttilän. Eikä itse kohtaus ole pätkääkään siirappinen, ainoastaan vilpitön. Viimeinen MOTW sen osoittaa: hirviöt ovat oikeastaan yhdentekeviä. The X-Files on ollut tarina Mulderista ja Scullysta.

nl78

Mulder sytyttää Scullyn kynttilän uuteen liekkiin

Keskustelun lopuksi Scully kuiskaa Mulderin korvaan jotain, jota katsojat eivät kuule. Ehdottaako Scully, että he lähtevät yhdessä pois ja jättävät kaiken taakseen? Heidän pitäisi lähteä, koska X-Arkistossa ei ole enää mitään, kuten tämä kausi on todistanut. Vai kertooko Scully jonkun odottamattoman ihmeen tapahtuneen? Sanooko Scully, että on aika löytää William?

nl88

?

Sitä emme saa koskaan tietää, koska – yllätys yllätys – kirjoitettua dialogia ei edes ollut. Ainostaan Gillian Anderson ja David Duchovny tietävät, mitä Anderson kuiskasi. Jokaisella pariskunnalla tulee Karen Nielsenin mukaan olla omat intiimit salaisuutensa. Kuiskaus voisi toimia hyvin jossain muussa sarjassa, mutta tässä sarjassa, joka on jättänyt lähes kaiken henkilöiden motiivien ja tapahtumien selittelyn katsojan omille harteille, se on vain taas kerran turhauttava temppu, jolla käsikirjoittaja yrittää vältellä vaikean dialogin kirjoittamista. Mitä ihmettä tässä vielä oikein odotellaan? Aikooko tämä sarja ikinä palkita katsojia, jotka ovat pitäneet sarjan elossa 25 vuotta? Tämä on toiseksi viimeinen jakso, enää ei tarvitse pidätellä! Antaa mennä!

nl89

Ei katsojien korville

Mitä tahansa kuiskaus onkaan, Scully haluaa ottaa tämän suuren uskonloikan eteenpäin yhdessä Mulderin kanssa. Ja näin saa päätöksensä tarina, jota ei koskaan oikeastaan ollutkaan, koska käsikirjoittajat ja näyttelijät vain jättivät sen huomiotta. Mulder ja Scully vannovat valojaan Jumalan edessä. Uskoja ja järjen harmonia ei koskaan ole ollut yhtä täydellinen.

nl87

Alttarilla

Vai päättyykö se sittenkään näin? Ennen Nothing Lasts Foreverin esittämistä spekuloitiin runsaasti siitä, kuiskaako Scully jakson lopussa Mulderille olevansa raskaana. Jäljet johtavat jaksoon Plus One, joka Chris Carterin asteikolla vihjaili asiasta hyvin selvästi (lue selkeät merkit Plus Onen arvostelusta). Raskautta ei Nothing Lasts Foreverissa vahvistettu, mutta vahvat merkit ovat yhä ilmassa. Jaksossa puhutaan niin paljon ihmeen rukoilemisesta ja ihmeiden tapahtumisesta, ja Salaisissa kansioissahan ”ihme” on vanhastaan ollut koodisana raskaudelle ja vauvalle. Merkitsevää on myös, että Scully päätyy rukoilemaan ihmettä nimenomaan sellaisen alttaritaulun eteen, joka kuvaa Raamatun kohtaa, jossa Jeesus käskee lasten tulla tykönsä.

nl81

Kenelle kynttilät sytytetään?

Juonenkäännehän olisi täysin järjetön, ja juuri siksi jotain, jota voisi Carterilta odottaakin. Kysymys onkin enää siitä, aikooko päätösjakso My Struggle IV viitata enää mitenkään koko asiaan, vai tuleeko Scullyn raskaudesta vain yksi niistä asioista, joista vihjaillaan, mutta joita ei koskaan vahvisteta. Siinä tapauksessa Mulderin ja Scullyn iltatähti olisi yksi parhaiten pohjustetuista mutta kirjoittamatta jääneistä juonenkäänteistä koskaan. Jos ja kun The X-Files päättyy My Struggle IV:n myötä, ja jos jakso ei mitenkään kiistä tai vahvista raskautta, katsoja saa itse päättää, miten Mulderin ja Scullyn tarina jatkuu. Saivatko Mulder ja Scully uuden tilaisuuden perheeseen? Epäilemättä fanfic-kirjoittajat ja mytologiagurut tulevat esittämään tästäkin asiasta oman tulkintansa.

Onneksi tämä reikäinen ja katsojien tulkintoihin perustuva tarina on kohta ohi. Ja onneksi toiseksi viimeinen jakso jättää Mulderin ja Scullyn hyvään paikkaan. Tämä ei ehkä ole kunnollinen loppuratkaisu, mutta tämän sarjan mittakaavassa riittävän lähellä jonkinlaista päätöstä. Vielä on kuitenkin Carterilla yksi jakso aikaa rikkoa tämäkin. Ehkä olisi vain viisasta lopettaa sarjan katsominen tähän, uskoa, että Mulder ja Scully ovat viimeinkin löytäneet etsimänsä, ja antaa tämän harmonian kestää ikuisesti.

nl93


Scully: That’s not my four-year-old self looking for a miracle. That’s my leap of faith forward. And I’d like to do it together.
Mulder: I’ve always wondered how this was gonna end.


X-Fakta: Salaiset kansiot on onnistunut tekemään jopa inside-vitsien huomaamisesta työlästä. Vaikka sitä ei jaksossa mainitakaan, alussa nähtävät nuoret FBI-agentit ovat nimeltään agentti Bill Bludworth ja agentti Colquitt. Molemmat ovat nimiä, joita Glen Morgan ja varsinkin James Wong kierrättävät omissa jaksoissaan. Myös This-jaksossa nähty Scullylle flirttaillut agentti oli käsikirjoituksen mukaan nimeltään agentti Colquitt. Molemmat nimet, Jack Colquitt ja hieman eri tavalla kirjoitettu Raul Bloodworth, esiintyvät Musings of a Cigarette-Smoking Man -jaksossa Tupakkamiehen pseudonyymeinä. Wong on käyttänyt kahta eri Jack Colquitt -nimistä agenttihahmoa myös kahdella eri American Horror Story -kaudella.

Gillian Anderson paljasti jakson esityksen jälkeen Twitterissä, mitä Scully kuiskasi Mulderille:

gaep8.PNG

Katso myös:
Jakson Nothing Lasts Forever esittely
The X-Files Event Series – Second Chapter