My Strugglet – mitä ne oikein olivat?

MS4_009

Mietteitä Chris Carterin neliosaisesta mytologiatarinasta.

Kuinka monta vitsiä onkaan kuultu siitä, että The X-Filesin Kamppailuni-jaksojen katsominen oli katsojalle varsinaista kamppailua. Jaksot on haukuttu varsin yksimielisesti (katso kakkososan kritiikkejä täältä, kolmososan täältä ja nelososan täältä), mutta tietysti myös muutama positiivinen arvostelu on ilmestynyt (esim. tämä ”Paley Guyn” arvostelu). Olen käsitellyt My Struggle -jaksojen ongelmia varsin perinpohjaisesti jo jokaisen jakson arvostelussa, mutta vedetään nyt vielä kerran yhteen tämän uuden mytologian ongelmat.

MS1_01

Chris Carterilla oli alusta asti selvä näkemys siitä, miten toteuttaisi My Struggle -jaksot, ja sen vision hän piti loppuun asti kritiikistä huolimatta. My Struggle -jaksot ovat palapelin neljä palaa. Jokainen niistä kertoo tarinaa yhden henkilön näkökulmasta (Mulder/Scully/Tupakkamies/William). Carterin mukaan hän suunnitteli tarinan alun perinkin neliosaiseksi (TV Insider). Jonkinlaisena innoituksena Carterille toimi Karl Ove Knausgårdin kuusiosaisen Min Kamp -romaanisarja (englanniksi My Struggle, suomeksi Taisteluni), jonka mukaan jaksotkin on nimetty.

Rehellisyyden nimissä Carterille on varmasti ollut vaikea paikka aloittaa The X-Filesin henkiinherätys. Alkuperäinen sarja päättyi siihen tietoon, että vuonna 2012 avaruusolennot saapuvat valloittamaan maan. Sarjan palatessa Carterin oli valittava, kertooko hän kolonisaation lykkääntyneen tai peruuntuneen, vai sijoittaako hän tapahtumat kolonisaation jälkeiseen maailmaan. Carter ei valinnut vaihtoehdoista oikeastaan mitään. Hän jätti koko asian huomiotta, ja vaihtoi koko tarinan toiseen.

ms3promo2

Kun tietää, kuinka sekavaksi mytologia muuttui alkuperäisen sarjan loppua kohdin, niin Carterin päätös aloittaa puhtaalta pöydältä on periaatteessa ymmärrettävä. Sarjan ja katsojien kannalta se ei ole, koska samalla koko alkuperäinen sarja tehdään merkityksettömäksi. Kuten todettua, Carter muistaa vanhasta mytologiasta vain jotkut harvat yksityiskohdat, ja nekin väärin (ilmeisesti Carterilla oli jokin aikomus sitoa vanhaa ja uutta mytologiaa tiukemmin yhteen, sillä hän olisi halunnut Armin Mueller-Stahlin eli Strugholdin rooliin, jonka korvasi Mr. Y, ja Doggettin rooliin, jonka Robert Patrickin kiireistä johtuen kirjoitettiin sitten Jeffrey Spenderille). Samalla keskeiset henkilöt vaihtavat kokonaan persoonallisuutta (Mulderista tulee kylmäverinen tappaja, Scully on aktiivinen toimija vain unissaan, Reyes muuttuu hyvästä pahaksi, Tupakkamies kompleksisesta hahmosta sarjakuvamaiseksi juonittelijaksi) tai tyhmentyvät jälkeenpäin (Mulder uskoo äkkiä koko alkuperäisen salaliiton olleen valhetta, ja Scully ei muka muista, että hänellä on avaruusolennon DNA:ta tai hän ei koskaan huomannut raskaudessaan mitään outoa, vaikka teki ”kaikki testit”). Henkilöt ovat pelkkiä marionettinukkeja, jotka käyttäytyvät, kuten tarina määrää eikä toisin päin.

Pahinta on kuitenkin tämän uuden mytologian epäselvyys. Tiedättekö, mistä tämä uusi mytologia kuulemma kertoi? Kuolemattomuudesta. Näin on Carter selventänyt haastatteluissa. Kaikki haluavat kuolemattomuutta: Tupakkamies, Reyes, Skinner, uusi Syndikaatti. William on ainoa oikeasti kuolematon. Syndikaatti ja Tupakkamies tarvitsevat hänet toteuttaakseen suunnitelmansa ja kansoittaakseen planeetan uudestaan. Siinä se lyhyesti selitettynä.

Joko minä olen tyhmä tai toteutustavassa oli jotain vikaa, koska minusta tämä koko idea ei kylläkään tullut esille itse jaksoista tai ainakin se oli harvinaisen vaikeasti havaittavissa.

ms_008

Kaikki My Struggle -jaksot ovat huonoja samalla tavalla mutta samaan aikaan huonoja myös kukin omalla tavallaan. My Strugglet tuntuvat taistelevan kaikkea sitä vastaan, mitä pidetään hyvänä käsikirjoittamisena. Carter haluaa esitellä enemmän ohjaustaitojaan ja leikkauksellisia kikkoja kuin panostaa tarinankerrontaan. Tapahtumat etenevät nopealla sykkeellä, ja tarinaa selostetaan monologien avulla. Siitä huolimatta on vaikea pysyä kärryillä. Ne asiat, jotka halutaan kertoa, kerrotaan yrittämällä shokeerata. Jokainen jakso on suunniteltu shokeeraamaan: My Struggle shokeeraa sanomalla, että mikään alkuperäisessä sarjassa kerrottu asia pitänytkään paikkaansa. My Struggle II shokeeraa maailmanloppu-cliffhangerillaan. My Struggle III kohahdutti raiskauspaljastuksellaan, ja My Struggle IV – no, vähän kaikella.

Jos My Struggle -jaksoista haluaa väkisin kaivaa jotain hyvää, niin periaatteessa niiden idea tarinan kertomisesta neljän päähenkilön kautta on ihan hyvä. Idea neljästä näkökulmasta on mielenkiintoinen, mutta lopulta varsin heikosti toteutettu. Nyt näkökulman huomasi lähinnä siitä, kuka piti alkumonologin. Jokainen jakso on myös saanut oman taglinen: Mulderin jakson tagline on ”The Truth is Out There”, Scullyn jakson ”This is the End”, Tupakkamiehen ”I Want to Lie” ja Williamin jakson ”Salvator Mundi”. Mitä nuo taglinet kertovat, vai kertovatko yhtään mitään?

MS_05

Uusi mytologia ei neljän jakson aikana ehdi kehittyä juuri mihinkään. Henkilöitä tulee ja menee. Varsin nimekkäitä tai ainakin naamaltaan tuttuja näyttelijöitä (Barbara Hershley, Rance Howard, A.C. Peterson, Joel McHale, Annet Mahendru, Robbie Amell, Lauren Ambrose) käy kääntymässä ja saman tien unohtumassa. Vielä suurempi ongelma on, että jokainen My Struggle -jakso luo jonkun odotuksen kohteen, oli se sitten ehdoton kiireellisyys liittyä takaisin FBI:hin, lähestyvät epidemian alku tai Scullyn valinta Mulderin ja Williamin välillä. Seuraava My Struggle -jakso unohtaa tarinan täysin. Tuloksena on neljän melkeinpä toisistaan irrallisen jakson tetralogia. My Struggle -jaksot ovat sekavia, jopa keskenään ristiriitaisia. Millään, mitä aiemmin on sarjassa kerrottu, tai edes millään, jota aiemmissa My Struggle -jaksoissa on kerrottua, ei ole väliä, koska kaiken voi aina unohtaa tai jättää huomiotta. Pahimmillaan Carter on käynyt jopa takautuvasti muuttamassa flashbackissa nähtävän vanhan jakson (En Ami) dialogia! Tässä universumissa Tupakkamies voi olla elämänsä voimissa, vaikka aiemmin paloi poroksi ohjuksen räjäyttämänä. Yhdessä jaksossa Tupakkamiehellä on naamio vammojensa peittona, toisessa hän on täysin parantunut. Chris Carter on joutunut selittelemään juonenkäänteitään haastatteluissa, mikä on tuonut My Struggle -jaksoihin uuden lisäulottuvuuden: Carter kertoo haastatteluissaankin riskiriitaisia asioita ruudussa nähtyyn verrattuna. Joissain haastatteluissa Carter on esimerkiksi kiistänyt, että Tupakkamies olisi Williamin biologinen isä. Ennen The X-Filesin tulevien juonenkäänteiden arvailu oli hauskaa, koska tapahtumien välillä oli sentään joku logiikka sekä syy- ja seuraussuhde. Uudet kaudet tekivät tapahtumien arvailusta hyödytöntä, kun mikään esitetty asia ei pian enää pitänytkään paikkaansa.

Lopputulos on hämmentävän epäjohdonmukainen ja suunnaton. Yksi jaksoista kumoaa koko vanhan salaliiton, yksi jaksoista ei tapahtunut ollenkaan, ja yhden jakson tagline oli ”I Want to Lie”, joka tarkoitti jotain tai sitten ei. My Struggle II:n piti ennustaa My Struggle IV:n tapahtumia, mutta niistä ei näy finaalijaksossa lopulta jälkeäkään. Scullyn visiot tulevaisuudesta ovat hyödyttömiä, koska Mulder ja Scully eivät tee niiden perusteella mitään. My Struggle -jaksojen hektisyys loppuu aina kuin seinään, koska formaatin mukaan Mulderin ja Scullyn pitää taas seuraavassa jaksossa jahdata viikon hirviötä. Ratkaisu on käsittämätön aikana, jolloin niin suosituimpien kuin palkituimpien TV-sarjojen listaa hallitsevat jatkuvajuoniset sarjat.

ms2_4

My Strugglet tapahtuvat kuin omassa todellisuudessaan, jossa ajat, paikat sekä fysiikan ja biologian lait ovat yhdentekeviä. Talojen ja sairaaloiden sijainnit vaihtavat osavaltioita, minuuteissa ajetaan tuntien välimatkoja, ja päivämäärät ovat sattumanvaraisia. My Struggle II:ssa eletään helmikuuta 2016, mutta kun tapahtumat jatkuvat täysin samasta kohtauksesta My Struggle III:ssa, eletäänkin jo ilmiselvästi vuotta 2018 tai ainakin tukevasti Trumpin valtakautta. My Struggle -jaksojen tapahtumat eivät heijastu mitenkään muihin jaksoihin. Gillian Anderson selitti sitä sillä, että mytologiajaksot tapahtuvat rinnakkaisuniversumissa. Ehkä hän on täysin oikeassa.

Jotkut ehtivät jo teoretisoida, että lähes kaikissa 11. kauden jaksoissa vilahtanut This Man olisi merkinnyt jotain (My Struggle IV:ssa This Man näkyy mainostaululla). Ei merkinnyt. Erään faniteorian mukaan jokainen My Struggle -jakso kuvaisi keskushenkilönsä pahinta painajaista. My Struggle -jakso olisi Mulderin painajainen, koska salaliitto, johon hän uskoi vuosikymmeniä, olikin valhetta, ja Scully on lähtenyt. My Struggle II olisi Scullyn painajainen, jossa hän ei voi estää maailmanlaajuista pandemiaa ja Mulderin tartuntaa. My Struggle III on puolestaan Tupakkamiehen painajainen, jossa Tupakkamies pelkää menettävänsä valtansa. My Struggle IV on Williamin painajainen, jossa William saa tietää isänsä olevan paholainen ja Williamin vanhemmat korvaavat tämän toisella lapsella. Mielenkiintoinen teoria, ja käy enemmän järkeen kuin se, että My Strugglet olisivat totta.

MS02

My Struggle listii hahmoja siihen tahtiin, että kuinka tästä voi enää jatkaa? Haastatteluissa Carter on kertonut, että kaiken voi aina perua. Carterin mukaan Tupakkamiehen kuolema ei ole mitenkään varma, kukaan ei tarkastanut Skinnerin pulssia ja Reyeskin voi vielä olla elossa. Uudesta Syndikaatista voi nousta esiin uusia hahmoja Erica Pricen ja Mr. Y:n kuoltua. Uhka spartalaisvirusepidemiasta on yhä olemassa. Mulder on Scullyn vauvan isä, mutta mahdollisesti tätäkin raskautta ja vauvaa voisi vielä käsitellä sarjassa; onhan Scullylla avaruusolennon DNA:ta. Carterin mukaan tätä pyörää voi pyörittää uudelleen ja uudelleen loputtomasti. 18 vuotta mytologian keskipisteenä ollut William päädytään heittämään pois uudestaan, ja sykli alkaa taas alusta uuden vauvan kanssa (sen Carter on kuitenkin luvannut, että Mulderin ja Scullyn iltatähti on todennäköisesti tyttö, eikä saa nimekseen Samantha). Varmuuden vuoksi jakson puolessavälissä nähdään lähikuva Scullyn silmästä, jotta tapahtumat voi tarvittaessa rebootata tähän hetkeen. Gillian Anderson ei ole palamaamassa takaisin, joten Scullyn poissaoloa selittämään on vahvana ehdokkaana Raakel-teoria. Carter itse on jo vetänyt yhtäläisyysmerkit Scullyn ja Raakelin välille Plus One -jaksossa. Vanhan testamentin Raakel oli hedelmätön, mutta sai kuitenkin ensin yhden lapsen ja vanhoilla päivillään toisen lapsen, mutta kuoli nuorimmaisen synnytyksessä.

Carter on usein sanonut motokseen, että vain uskottavat ja todelta tuntuvat asiat voivat olla pelottavia. Scifinkin pitäisi Carterin mukaan tähdätä aina uskottavuuteen. My Struggleissa Carter ei noudata enää omaa ohjenuoraansa. Jaksoissa ei ole mitään todellista. Kun katson sarjan loppukohtausta, en voi käsittää, että nämä ovat ne samat henkilöt, kaksi tavallista ihmistä, jotka sattumalta ajautuivat mukaan suuren salaliiton keskelle.

MS4_008

On masentavaa, että mytologian kannalta The X-Files tuotiin takaisin vain, jotta voitaisiin romuttaa koko Mulderin uskoma totuus, tehdä Scullysta raiskauksen uhri ja mitätöidä koko Williamin olemassaolo. My Struggle -jaksoja on vaikea kuvitella osana The X-Filesia. Niissä ei ole jäljellä mitään siitä loistosta, jota sarjan mytologiassa aikoinaan oli. Ainakin itse suhtaudun 10. ja 11. kauteen nimensä mukaisesti event series -sarjoina, jotka ovat täysin erillisiä alkuperäisestä sarjasta.

Ovatko My Strugglet yksinkertaisesti huonoja vai jotain hullua neroutta, postmodernia valeuutista? En tiedä. Jokainen päättäköön itse.

Arvostelut: My StruggleMy Struggle IIMy Struggle IIIMy Struggle IV 

The X-Files Event Series – Second Chapter