Millennium x-fiilin silmin

vlcsnap-2018-06-06-03h27m00s715

Chris Carterin kakkossarjalla on yllättävän paljon yhteistä The X-Filesin kanssa.

Varoitus: tämä kirjoitus spoilaa Millennium-sarjasta aivan kaiken.

Millennium-sarjan läpi kahlaaminen on periaatteessa huomattavasti helpompaa kuin The X-Filesin: pituutta on vain kolmen kauden ja 67 jakson verran. Siihen helppous sitten loppuukin. Millennium on nimittäin varsin vaikeasti lähestyttävä sarja, varsinkin alkuvaiheessa. Chris Carter ei ole tehnyt kompromisseja sarjaa luodessaan. Millenniumista puuttuu tietynlainen kaupallisuus. Pääosissa ei ole nuoria, seksikkäitä, kauniita ihmisiä. Päähenkilöiden välillä ei ole UST:a rakentamassa jännitystä. Sarjan päähenkilö on uurrekasvoinen keski-ikäinen Frank Black, joka kantaa harteillaan koko maailman pahuutta. Frankilla on kyky nähdä näkyjä pahoista teoista. “It’s my gift. It’s my curse”, toteaa Frank hieman kliseisesti pilotissa.

vlcsnap-2018-06-06-03h27m31s431

Kun The X-Filesista tuli FOX:lle valtaisa menestys, pyysi kanava Carteria luomaan toisenkin sarjan. Carterin idea oli tehdä ”Se7en in Seattle”, ja hyödyntää vuosituhannen vaihteeseen liittyviä pelkoja. Aikoinaan hämmästystä herätti Millenniumin hämmentävän suuri samankaltaisuus samaan aikaan aloittaneen Profiler-sarjan (Pimeyden sydän) kanssa. Profiler voitti kilpailun, sillä sitä tehtiin vuosi pidempään, ja katsojaluvutkin olivat paremmat. Millenniumista ei tullut koskaan The X-Filesin kaltaista menestystä, vaikka sarjan syksyllä 1996 esitetty pilotti saikin aikoinaan FOX:n esittämistä piloteista korkeimmat katsojaluvut siihen mennessä.

vlcsnap-2018-06-06-04h16m06s735

Kuin The X-Filesissa

Millennium on The X-Filesin tavoin kuvattu Vancouverissa, joten samat paikat toimivat sarjan näyttämönä (esimerkiksi Blackin perheen keltainen talo nähtiin Deep Throatissa). Rooleissa nähdään samoja naamoja kuin The X-Filesissa: Terry O’Quinn, CCH Pounder, Brad Dourif, Harriet Harris, John Finn, Doug Hutchinson, Chris Owens, Robert Wisden, Melinda McGraw ja moni muu sivuroolien vancouverilaisnäyttelijöistä puhumattakaan. Frank Blackia näyttelevää Lance Henriksenia Carter oli yrittänyt houkutella jo vierailemaan The X-Filesissa, mutta Henriksen oli kieltäytynyt ainakin Pusherin Robert Patrcik Modellin roolista. Tekijäjoukkokin on keskeisiltä osiltaan täysin sama. Musiikit ovat Mark Snown, joka tuntuu välillä lainailevan omia The X-Files -sävellyksiään. Tuottajien, ohjaajien ja käsikirjoittajien siirtymisiä tapahtui molempiin suuntiin: esimerkiksi David Nutter, Glen Morgan, James Wong ja Darin Morgan hyppäsivät The X-Filesista Millenniumiin, ja Thomas J. Wright, Michael Watkins ja Chip Johannessen Millenniumista The X-Filesiin. The X-Filesin tapaan naiset ovat melkoisen harvassa tekijäjoukossa. Yksikään jaksoista ei ole naisen ohjaama. Käsikirjoituspuolella toisella ja kolmannella kaudella vakiokirjoittajien joukossa ovat Kay Reindl ja Erin Maher, ja kolmannen kauden jaksoista peräti viittä on ollut kirjoittamassa nainen. Millennium sisältää myös lukuisia pikkuviittauksia The X-Filesiin aina Scullyn ouroborositatuoinnista Queequegin näköiseen kääpiöpystykorvaan ja lattialla lojuviin Morley-tumppeihin.

Millennium peri The X-Filesin vanhan esityspaikan, perjantai-iltaisin yhdeksältä. Sarja sai alkunsakin The X-Filesin innoittamana. Toisen kauden jakso Irresistible sai Carterin miettimään, että mitä jos pahuutta ei voisikaan selittää yliluonnollisuudella. Carter tekee kuitenkin heti Millenniumin pilotissa selväksi, että nyt ei olla The X-Files -maailmassa: sarja alkaa kuvilla strippareista. Millenniumin maailma on hyvin synkkä ja pimeä. Jaksoissa ei ole minkäänlaista huumoria tai hauskuutta. Jakso toisensa jälkeen kohdataan sarjamurhaajia, perversioita ja paholaisia. Jopa värimaailma on kylmän harmaan ja täynnä rusahtavan sävyjä. Ainoastaan Blackin perheen onnen tyyssija, keltainen talo, loistaa melkein jumalallista hohtoa kirkkaissa ja lämpimissä väreissä.

vlcsnap-2018-06-06-03h24m35s298

Blackin perhe

Myös Millenniumin päähenkilöissä voi tunnistaa tietyt yhtäläisyydet The X-Filesiin. Frank Black (Lance Henriksen), entinen FBI-agentti ja profiloija, on kuin Mulderin vanha, väsynyt versio, jonka idealismi on kadonnut jo vuosia sitten. Frankin vaimo Catherine (Megan Gallagher) on nimetty Carterin äidin mukaan, kuten kaikki Carterin sarjojen tärkeät naishahmot (Catherinen tyttönimi on Miller, jonka juuret ovat samat kuin nimellä Mulder). Catherine on tyypillinen Carterin äitihahmo: äidillinen, lempeä sosiaalityöntekijä, joka haluaa auttaa heikompia ja puolustaa lapsia.

vlcsnap-2018-06-06-03h31m44s442

Catherinesta tulee kuitenkin sarjassa nopeasti ongelma: hänelle ei keksitä mitään järkevää tekemistä. Megan Gallagher on saanut sarjan toisen pääosan, mutta valtaosassa ensimmäisen kauden jaksoja hän vain vilahtaa mukana. Oikeastaan 1. kausi ehtii edetä varsin pitkälle ennen kuin Catherine edes nähdään keltaisen talon ulkopuolella. Enimmäkseen Catherine tuntuu olevan vain olemassa suhteessa Frank Blackiin. Hän on ideaali, joka odottaa keltaisessa talossa miestään kotiin huolehtien.

vlcsnap-2018-06-06-04h13m05s535

Catherine ja Frank Blackin suhde on täydellisen seksitön. Taisi siellä joku yksittäinen pusu vilahtaa, mutta muutoin suhde edustaa Carterin platonista unelmaa (tosin 1. kauden päätösjakso Paper Dove hieman vihjaa seksistä, mistä rangaistuksena Catherine joutuu samantien polaroidmurhaajan kynsiin). Jotenkin Blackit ovat kuitenkin onnistuneet tekemään lapsen, tytär Jordanin (Brittany Tiplady), vaikka Catherinen ei pitänyt pystyä saamaan lapsia. Luonnollisesti Jordania kutsutaan ihmeeksi. Frankin ja Catherinen suhde on kuitenkin jotain, mitä Carter ei halunnut kirjoittaa Mulderin ja Scullyn välille – se on aikuinen, toisiaan tukeva suhde, vakaa avioliitto. The X-Filesissa Carter ei koskaan sallinut Mulderin ja Scullyn elää normaalissa parisuhteessa ja lapsensa kanssa, mutta tässä sarjassa tilanne on lähtöoletus. Olen kateellinen. Carter siis olisi osannut kirjoittaa sellaisen suhteen myös The X-Filesiin, jos olisi halunnut. Jopa Jordan-tytär isältä perittyine näkijänkykyineen onnistutaan tuomaan sarjassa luontevasti osaksi juonta.

vlcsnap-2018-06-06-03h25m33s475

Ei maratonkatseluun

Carter itse pitää Milleniumin pilottia yhtenä parhaimmista teoksistaan koskaan. Millenniumin pilotti vahvistaakin The X-Filesin synnyttämää oletusta, että Carter on varsin hyvä pilotinkirjoittaja. Hän osaa luoda hyvät lähtöasetelmat TV-sarjalle – se, miten niitä jatkossa hyödynnetään, onkin sitten toinen juttu.

vlcsnap-2018-06-06-03h33m33s406

Carter on kirjoittanut 1. kaudella pilotin lisäksi neljä jaksoa, jotka ovat kaikki ihan hyviä, mutta eivät mitenkään erikoisia. Frank Spotnitzin jaksoja vaivaa sama keskinkertaisuus. Jaksot ovat kaavamaisia, ja pahiksilta puuttuu usein se jokin, joka tekisi heistä erottuvia ja kiinnostavia. Millenniumin 1. kausi on samalla tavalla hieman haparoiva kuin The X-Filesin ensimmäinen kausi: ainekset johonkin hyvään ovat koossa, mutta sarja ei ole vielä löytänyt sitä jotakin omaa juttuaan. Millennium on alussa paljon kaavamaisempi kuin The X-Files, sillä The X-Filesissa hirviö voi olla mitä vain. Millenniumissa on aina kyse pahuudesta, joko ihmisen synnynnäisestä pahuudesta tai todellisista demoneista. Sarjan tahti on alussa verkkainen, hyvin verkkainen. Millenniumin 1. kausi ei todellakaan sovi maratonkatseluun. Jollain tavalla Millennium tuntuu jopa olevan aikaansa edellä. Tällaiset tyylitellyt synkistelyt alkoivat nousta televisiossa suosioon vasta 2000-luvulla.

Glen Morgan ja James Wong ovat kirjoittaneet jo ensimmäiselle kaudelle kolme jaksoa, mutta eivät hekään onnistu mitenkään erityisemmin. Ensimmäisen kauden yllättäjä onkin täysin tuore nimi, Chip Johannessen. Johannessenin vaikutus sarjaan on suuri. Jokainen hänen neljästä jaksostaan on jollain tavalla merkittävä. Ensinnäkin Johannessen on ensimmäinen, joka ottaa käsikirjoituksessaan Catherine Blackin osaksi tarinaa (Blood Relatives). Catherine ei olekaan enää Frankin suojelun kohde vaan oikea hahmo. Johannessenin esimerkkiä seuraten pari muutakin jaksoa aktivoi Catherinen, mutta nopeasti hahmo vajoaa taas Frankin harvoin nähtäväksi kotihengettäreksi. Jakso Walkabout on puolestaan yksi kauden kohokohtia, ja katsaus Frank Blackin mieleen. Jakso on tosin melkein yks’yhteen The X-Files -jakson Demons kanssa, mutta tällä kertaa Demons on se matkija, sillä Walkabout esitettiin reilu kuukausi ennen Demonsia (varsinaisesti matkimisesta ei voi puhua, sillä aihe ei ole maailman omaperäisiä, ja kummankaan jakson kirjoittajat eivät ilmeisesti olleet tietoisia toisen käsikirjoituksesta).

vlcsnap-2018-06-06-03h28m47s221

Yksi Johannessenin keksintö on sarjalle keskeinen. Sarjan nimi on Millennium, mutta vasta kauden puolivälissä Johannessen keksii tuoda sarjaan mukaan ennustuksen maailmanlopusta tai vuonna 2000 alkavasta tuhoaallosta jaksossa Force Majeure. Toisella kaudella Morgan ja Wong vain ottavat kaiken hyödyn irti Johannessenin ideasta. Johanssenin kauden viimeinen jakso Maranatha puolestaan jatkaa hieman samantyylisissä tunnelmissa käsitellen Raamatun ennustuksia Tsernobylin katastrofista.

vlcsnap-2018-06-06-03h38m21s240

Kun on selvitty puuduttavasta ja hieman haparoivasta alkukaudesta, alkaa Millennium parantaa juoksuaan kauden loppua kohden. Käänne tulee äkisti, ja yhtäkkiä kauden puolivälin jälkeen hyviä jaksoja alkaa tulla tiheään tahtiin: Force Majeure, The Thin White Line, Covenant, Walkabout, Powers Principalities Thrones and Dominions, Broken World, ja niin edelleen. Carterin suurin onnistuminen kaudella on miehen viimeinen jakso Lamentation. Irresistiblemainen jakso marssittaa sarjaan vihdoin oikean paholaisen, Lucy Butlerin (Sarah-Jane Redmond), josta tulee jonkinlainen Frank Blackin arkkiviholinen. Toisin sanoen Irresistiblesta tulee lopulta Orison, ja ihmisen pahuudesta siirrytään kohti yliluonnollista pahuutta.

vlcsnap-2018-06-06-04h24m26s243

Millenniumin katsojaluvut polkivat paikallaan loistavan aloituksen jälkeen koko 1. kauden. Carter päätti turvautua kauden finaalijaksossa Paper Dove temppuun, joka oli ollut käänteentekevä The X-Filesissa: naispäähenkilön kidnappaukseen.

vlcsnap-2018-06-06-03h53m30s502

Morgan & Wong -show

Darren Mooney toteaa The M0vie Blogissa osuvasti, että Millennium ei ole yksi TV-sarja. Se on itse asiassa kolme eri TV-sarjaa. Jokainen Millenniumin kolmesta kaudesta on nimittäin kuin eri TV-sarjasta. Jokaisella kaudella on eri henkilöt vastaavana tuottajana, ja jokaisella heistä on oma näkemyksensä sarjasta. Chris Carterin jälkeen vetovastuun saivat Millenniumin toisella kaudella Glen Morgan ja James Wong.

vlcsnap-2018-06-06-03h49m43s938

Morganin ja Wongin ura on kovin kietoutunut The X-Filesin ja Millenniumin ympärille. Parivaljakko hylkäsi aikoinaan tarjouksen liittyä sarjaan Moon Over Miami, koska piti näkemäänsä The X-Filesin pilottia paljon kiehtovampana. Morganista ja Wongista tulikin sarjan alkuajan näkyvimmät käsikirjoittajat. Toisen kauden aikana FOX tarjosi Morganille ja Wongille neljän vuoden sopimuksen ja mahdollisuuden luoda oma TV-sarja, joten Morgan ja Wong jättivät The X-Filesin. Space: Above and Beyond kesti kuitenkin vain yhden kauden verran. Koska Morganilla ja Wongilla oli vielä sopimusta jäljellä, he päätyivät täyttämään velvollisuutensa The X-Filesissa ja juuri alkaneessa Millenniumissa. Melkoista vauhtia syntyi sopimuksen vaatimat kolme Millenniumin jaksoa ja neljä The X-Files -jaksoa Wongin keskittyessä ensimmäiseen sarjaan ja Morganin toiseen sarjaan. Vastineeksi FOX lupasi puolestaan tuottaa Morganin ja Wongin kehittelemän pilotin Notorius. Niin kuitenkin kävi, että FOX päätti lopulta olla tuottamatta Notoriusta pilottia pidemmälle. Carter puolestaan halusi astua syrjään Millenniumin vastaavan tuottajan roolista, koska halusi keskittyä The X-Filesin 5. kauteen ja Fight the Futureen. Frank Spotnitzille tarjottiin vastaavan tuottajan roolia, mutta hän kieltäytyi. Carterin yllätykseksi FOX teki vapautuneista Morganista ja Wongista Millenniumin toisen kauden vastaavat tuottajat.

Morgan ja Wong pistivät sarjassa hösseliksi. Heti 2. kauden ensimmäisessä jaksossa The End and the Beginning  Toomsin polaroidiväijyjän (Doug Hutchinson) kidnappaama Catherine haluaa ottaa etäisyyttä aviomiehestään ja unelmien keltainen talo pistetään myyntiin. Ratkaisu on hieman töksähtävä. Catherine jättää miehensä, koska tämä tappoi Catherinen kidnappaajan pelastaakseen vaimonsa hengen. Selvä… Ymmärrettävää, että Morgan ja Wong halusivat ravistella sarja pohjaa, mutta tämä juonenkäänne vain pahentaa Catherine-ongelmaa, kun naista näkyy entistäkin vähemmän, ja hahmo ei ole enää oma itsensä vaan ärsyttävä ruikuttaja.

vlcsnap-2018-06-06-04h03m37s960

Toisen kauden aloitusjakso The End and the Beginning merkitsee Millenniumille samaa kuin Little Green Men The X-Filesille. Tarina alkaa uudestaan. Ensimmäisellä kaudella Millennium-ryhmä on vain ryhmä satunnaisia ex-poliiseja, jotka joskus auttavat Frank Blackia tapausten selvittelyssä. Morganin ja Wongin otteessa Millennium alkaa hyödyntää täysillä vuosituhannen vaihtumiseen liittyvää paranoiaa ja pelkoja. Laskuri alkaa rullata jaksosta toiseen: 833 päivää jäljellä, 826 päivää, 654, 595… Uusi millennium ja maailmanloppu lähestyvät. The Time Is Near, sanoo uusi tagline.

vlcsnap-2018-06-06-03h50m11s600

Tavanomaiset sarjamurhaajat ja tappajat saavat väistyä. Morgan ja Wong kehittävät Millenniumille oman uskonnollissävytteisen mytologian. Millennium-ryhmästä tulee hämärä Syndikaatti, jolla on omat kierot tarkoitusperänsä, Terry O’Quinnin esittämällä Peter Wattsilla etunenässä. Millennium-ryhmällä on pääsy tietoon ja kehittyneeseen teknologiaan, jota muilla ei ole. The X-Filesin Syndikaatin tapaan ryhmä on jakautunut kahtia, Kukkoihin ja Pöllöihin. Kumpi tulikaan ensin, The X-Filesin vai Millenniumin maailmanlopun aiheuttava virus, johon on kuitenkin kehitetty harvoille ja valituille annettu rokote? Niin, Millenniumin mytologiassa on hämmentäviä yhtäläisyyksiä The X-Filesin mytologiaan.

vlcsnap-2018-06-06-04h15m23s370

Paholaisia, neitseellisiä raskauksia, enkeleitä, jumalallisia näkyjä – Millenniumin toinen kausi on jotain aivan muuta ensimmäiseen kauteen verrattuna. Sarja myös näyttää täysin erilaiselta, paljon värikylläisemmältä ja kaupallisemmalta. Catherinen tilalle Morgan ja Wong kehittivät toisen naishahmon, enkeleitä näkevän Lara Meansin. Laraa näyttelee Morganin vaimo Kristen Cloke, joka nähtiin The X-Filesin jaksossa The Field Where I Died ja joka 11. kaudella kirjoitti jakson Rm9sbG93XZJz. Lara Means on oikea, ristiriitainen hahmo eikä mikään kaunis idea, ja Cloke on puolestaan hyvä näyttelijä. Yksi kauden mieleenjäävimmistä jaksoista on Anamnesis, jossa ei edes nähdä Frank Blackia, ainoastaan Catherine ja Lara.

Tapaus Darin Morgan

Morgan ja Wong tuovat mukanaan Millenniumiin vielä kaksi asiaa: huumorin ja Darin Morganin. Uudeksi sivuhahmoksi tulee Brian Roedecker, jota esittää Allan Zinyk, eli sama mies, joka Jose Chung’s From Outer Spacessa halusi avaruusolentojen abduktoimaksi, jottei tarvitsisi mennä töihin. Brian Roedecker on Lone Gunmen -tyylinen hahmo, tietokonenörtti, joka avustaa Frankia ja Millennium-ryhmää, ja tuo tiettyä humoristista otetta.

vlcsnap-2018-06-06-04h01m30s574

Darin Morgan kirjoitti ja ohjasi 2. kaudelle kaksi jaksoa nimeltä Jose Chung’s Doomsday Defense ja Somehow, Satan Got Behind Me, mutta auttoi nimettömästi myös muiden jaksojen kirjoittamisessa. Rehellisesti sanottuna Jose Chung -jakso pomppaa esiin Millennium-jaksojen joukosta esille kuin vietäriukko, eikä täysin hyvässä mielessä. Sarjassa, jossa ei ole ollut tähän mennessä yhtään mitään hauskaa, satiirista tai vitsikästä, nähdään äkkiä enemmän The Lost Art of Forehead Sweatia kuin Jose Chung’s From Outer Spacea muistuttava huumorin kukkanen. Frank Blackista tulee jaksossa Stupendous Yappia lähentelevä hahmo. Jakso pilkkaa erityisesti skientologeja. Lopussa Jose Chungille käy köpelösti, ja hahmo tapetaan.

vlcsnap-2018-06-06-04h03m00s443

Somehow, Satan Got Behind Me on Darin Morganin kahdesta jaksosta ehdottomasti parempi. Se on suorastaan mestarillisesti rakennettu tarina, joka käsittelee Millenniumin ytimenä olevaa pahuutta omalla persoonallisella tavallaan: paholainen lymyää arkipäivän tavanomaisuuksissa ja ärsyttävyyksissä, kuten keskellä yötä soittavissa puhelinmyyjissä tai parkkisakoissa. Jaksossa neljä paholaista kokoontuu aamukahville pieneen kuppilaan, ja jokainen kertoo tarinan siitä, kuinka sai piinattua jonkun kuolevaisen tuhoamaan itsensä. Aivan kuten Mulder and Scully Meet the Were-Monster -jaksossa, ihmiset nähdään pelkkänä persoonattomana, tahdottomana massana, joka vaikeuttaa omaa elämäänsä järjettömillä säännöillä.

vlcsnap-2018-06-06-04h09m13s905

Darin Morgan käsittelee Satan-jaksossa myös omia turhautumiaan. Morgan oli The X-Filesia kirjoittaessaan jatkuvasti törmännyt FOX:n sensuuriin, joka esti häntä toteuttamasta omia näkemyksiään. Somehow, Satan Got Behind Me -jaksossa TV-yhtiön sensuroija sekoaa lopullisesti ja paholaisen yllyttämänä rynnistää The X-Filesia muistuttavan sarjan kuvauspaikalle tekemään massamurhan.

Maailmanloppu tulee

The M0vie Blog on kutsunut Millenniumin toista kautta ehkä parhaaksi 1013:n tekemäksi kaudeksi koskaan. Itse en ehkä menisi niin pitkälle, mutta kausi todellakin on poikkeuksellisen yhtenäinen ja temaattinen, ja mytologian teemat toistuvat myös yksittäisissä jaksoissa. Kausi herättää kysymyksen siitä, kuinka erilaisia The X-Filesin uudelleenlämmittelyn kaksi hajanaista kautta olisivat voineet olla, mikäli Morgan ja Wong olisivat olleet niistä vastuussa Carterin sijaan. Morgan ja Wong jopa onnistuivat siinä, missä Carter ei onnistunut: Darren McGavin saatiin Frankin isäksi – McGavin hylkäsi aiemmin roolin Mulderin isänä.

vlcsnap-2018-06-06-04h22m26s315

Morgan ja Wong ovat kirjoittaneet 2. kaudelle peräti 12 jaksoa, joista osa on hyviä ja osa loistavia. Heidän yksittäisjaksojensa joukossa on monia kohokohtia. Beware of the Dog on perinteistä Morgania ja Wongia, jossa murhataan hassun musiikin soidessa. The Pest House on Halloween-, Scream– tai vastaavien kauhuelokuvien perinteitä jatkava kuka kuolee seuraavaksi -jakso. Sirens on puolestaan kiehtova itämainen mysteeri. Jotain jäi tekemättäkin: Morgan ja Wong halusivat tuoda takaisin Home-jakson Peacockin perheen. Peacockeja esittäneiden näyttelijöiden saatavuus oli jo varmistettu, kunnes FOX lyttäsi suunnitelmat.

vlcsnap-2018-06-06-03h57m33s645

Morgan ja Wong eivät ole kauden ainoita onnistujia. Mieleen jäivät niin Da Vinci -koodi -tyylinen Anamnesis (kirjoittajat Kay Reindl & Erin Maher), kuolemia karaoken tahtiin sisältävä Goodbye Charlie (kirjoittaja Richard Whitley) ja Michael R. Perryn jakso The Mikado, jossa Zodiak-tyylinen tappaja löytää internetin apuvälineekseen (aikoinaan jakso oli varmaan ensimmäisiä TV-jaksoja, jossa nettiä käytettiin murhien välikappaleena). Ken Hortonin A Room With No View on lähes klassikko. Se antaa taas oman näkemyksensä pahuudesta: pahuutta on keskinkertaisuus ja mitättömyys. Jakson taustalla soi ikimuistoisesti ja lakkaamatta Paul Marriotin Love Is Blue.

vlcsnap-2018-06-06-03h46m32s143

Hyvätkin yksittäisjaksot kalpenevat kuitenkin Morganin ja Wongin mytologialle. Varsinkin kauden päättävät The Fourth Horseman ja The Time Is Now ovat lähes eeppisiä jaksoja. Vaikka eletään vasta vuotta 1998, ovat Morgan ja Wong kirjoittaneet maailmanlopun, sillä keväällä 1998 Millenniumin lopettaminen näytti todennäköiseltä. Muunneltu karkuun päässyt Marburg-virus (se sama, joka This-jakson mukaan tappoi myös Lone Gunmenit) uhkaa koko maailmaa. My Struggle II:n maailmanloppu ei ole mitään tämän rinnalla. Itse asiassa tämä maailmanloppu on hyvin pieni ja henkilökohtainen, ja jokainen sarjan henkilö – Frank, Catherine, Peter Watts, Lara Means – luhistuu ja tuhoutuu omalla henkilökohtaisella tavallaan samaan aikaan kun tappajavirus on leviämässä ympäri maailman. Toisen kauden päätöskohtaus on yhä vavahduttava: tartunnan saanut Catherine vaeltaa salaa yksin metsään kuolemaan, ja kuolleen vaimonsa löytävän Frankin hiukset muuttuvat valkoisiksi yhdessä yössä. Maailmanloppu on tulossa ja kaikki kuolevat kohta.

vlcsnap-2018-06-06-04h17m29s723

… tai ei sittenkään

Yllättäen FOX päättikin jatkaa Millenniumia, joten sarjan piti keksiä, miten selviytyä edellisen kauden päätösjaksosta. Ja vastaus on, kuten myöhemmin My Struggle III:ssa, jättämällä vain asia huomiotta. Maailmanlaajuinen pandemia kutistuu muutaman henkilön kuolemaksi, ja edellisen kauden juonenkäänteitä kirjoitetaan uudelleen. Catherine on sentään yhä kuollut. Kausi aloittaa lähes puhtaalta pöydältä: Seattle ja keltainen talo jäävät taakse, kun leskeytynyt Frank ja Jordan muuttavat Washington DC:hen ja Frank palaa takaisin FBI-agentiksi. Jopa Frankin hiukset tummenevat taas. Frank saa uuden parin, skeptisen nuoren naisagentin Emma Hollisin (Klea Scott). Haussa on ilmiselvästi uskoja-skeptikko -dynamiikka, joka The X-Filesiakin kannatteli.

vlcsnap-2018-06-06-04h26m46s902

Kuten ehkä kuulostaakin, Carter palasi Millenniumin vastaavaksi tuottajaksi kolmannen kauden myötä viedäkseen sarjaa takaisin juurilleen Morganin ja Wongin irtiottojen jälkeen. Edellisen kauden varsin yhtenäinen tarina on korvattu yksittäisjaksoilla, vaikka jatkuvuutta löytyykin. Tarinat vaihtelevat laidasta laitaan: huumeluolia, yliluonnollisia naisia, pedofiileja, komediaa, salaliittoa, sarjamurhaajia, lämmin joulumysteeri, Kiss-yhtyeen musiikkivideo, Lucy Butler… Enää ei tiedä, mitä seuraavassa jaksossa on tarjolla, eikä hyvällä tavalla kuten The X-Filesissa. Osa jaksoista on loistavia, kuten Final Destination -tyylinen Borrowed Time, Catherinen kuolemaa käsittelevä The Sound of Snow, Lucy Butlerin paluujakso Antipas (jossa nähdään Carterille erittäin harvinainen ”seksikohtaus”, tai oikeammin paholaisnainen Lucy Butler raiskaa nukkuvan Frankin ja tulee raskaaksi) tai Jordanin isältään perimiä kykyjä käsittelevä Saturn Dreaming of Mercury. Toisaalta nähdään myös todellinen rimanalitus, komediajakso …Thirteen Years Later sekä yhtenä sarjan huonoimmista jaksoista pidetty Human Essence.

Epätasaisuus selittynee ainakin osaksi tuottajavaihdoksilla. Kausi alkoi kolmen vastaavan tuottajan, Chris Carterin, Michael Dugganin ja Chip Johannessenin, vastuulla. Duggan lähti tehtävästä kauden alkupuolella. Carter puolestaan tuotti samaan aikaan Los Angelesissa The X-Filesin kuudetta kautta, eikä häneltä todellisuudessa riittänyt juurikaan huomiota Vancouverissa tehdylle Millenniumille. Johannessen tekee kuitenkin pääosin hyvää työtä. Millenniumin 3. kausi on ongelmista huolimatta yllättävän hyvä, ja herättää kysymyksen, miksi Johannessenin kykyjä ei käytetty juurikaan hyväksi The X-Filesin 7. kaudella, vaan miehen ainoaksi käsikirjoitukseksi jäi Orison. Jostain kummallisesta syystä Johannessenin ei annettu edes kirjoittaa The X-Filesin Millennium –jaksoa.

Johannessen ilmiselvästi jakaa Carterin vision sarjasta. Jo 2. kaudella Johannessen oli vastaanhangoittelija. Kun muut käsikirjoittajat kirjoittivat Frankin epäonnistujana, Johannessenin jaksoissa oli sankari-Frank, jolla oli vakaa suhde vaimoonsa. Nyt kun Johannessenilla on määräysvalta, sarja muuttaa taas muotoaan. Joskus voi aistia Terry O’Quinnin ja Lance Henriksenin kyllästymisen, kun heidän hahmojensa persoonallisuus vaihtuu taas kerran. Sitä paitsi olisi ollut reilua antaa Terry O’Quinille paikka alkuteksteissä jo 1. kauden aikana, sillä hän on sarjassa paljon näkyvämpi kuin kumpikaan alkutekstien naishahmoista. Frankin uusi agenttipari Emma Hollis ei oikein koskaan istu täysin osaksi sarjaa, ennen kuin sarjan loppumetreillä vastahakoisesti pettää Frankin ja liittyy Millennium-ryhmän jäseneksi.

vlcsnap-2018-06-06-04h29m16s066

Millenniumin 3. kausi hylkää Morganin ja Wongin kehittelemän mytologian, ja keskittyy enemmän yksittäisjaksoihin. Johannessen haluaa viedä sarjaa tavallisen poliisidraaman suuntaan, mutta samaan aikaan jaksoissa alkaa olla yhä enemmän ja enemmän yliluonnollisia elementtejä The X-Filesin tyyliin. Millennium on hämmentävä paradoksi, joka yrittää olla samaan aikaan kuin The X-Files mutta myös mahdollisimman kaukana siitä.

vlcsnap-2018-06-06-04h29m04s933

Millennium päättyy lopulta kaksiosaiseen tarinaan Via Dolorosa ja Goodbye to All That. Ne ovat ihan hyviä jaksoja, mutta eivät mitenkään vedä vertoja 2. kauden päätökselle. Millenniumin lopullinen päätös The X-Filesin Millennium-jaksossa on taas lähinnä huono vitsi. Zombeja? Oikeasti? Jopa Lance Henriksen on haukkunut jakson.

vlcsnap-2018-06-06-04h29m52s125

Lopullinen tuomio

Jostain syystä moni x-fiili on karttanut Millenniumia, joka vaatii katsojalta paljon enemmän kuin The X-Files. Voisi kuitenkin väittää, että kokonaisuudessaan Millennium on laadultaan paljon tasaisempi kuin The X-Files. On toki epäreilua verrata 67 jakson mittaista sarjaa 218 jakson mittaiseen sarjaan. Kun Millennium on parhaimmillaan, se on loistava, jopa ilmiömäinen. Huonoja jaksoja ei ole kuin yksi tai kaksi. Millenniumissa on myös jotain, mitä The X-Filesissa ei ole: taustajuonet jatkuvat myös yksittäisjaksoissa, ja merkittäviä tapahtumia ja henkilöiden tunteita oikeasti käsitellään jaksosta toiseen. Ennen kaikkea Millennium on hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvä Chris Carterin sarja voi olla, kunhan Carter itse ei sekaannu sarjan tekemiseen kovin paljon.

”I humbly add my own prophecy of what the dawn of the new millennium shall bring forth: one thousand more years of the same, old crap.” – Jose Chung

Katso myös:
Arvostelu: The X-Files: Millennium
Kun maailmanloppu ei koittanutkaan