The X-Files valloitti Lontoon kesällä 2008

iwtb

Muistoja I Want to Believen Euroopan ensi-illasta – katso kuvat!

Eurooppalaisia x-fiilejä ei ole koskaan hemmoteltu kuten heinä-elokuun vaihteessa 2008, kun The X-Files: I Want to Believe -elokuvan virallinen Euroopan ensi-ilta pidettiin aurinkoisessa Lontoossa. Ensi-ilta paisui lopulta nelipäiväiseksi tapahtumaksi, ja keräsi yhteen faneja ympäri Eurooppaa. Kyseessä oli harvinainen tapahtuma, sillä edes Fight the Futurelle ei aikoinaan järjestetty Euroopassa virallista ensi-iltaa, jonne olisivat tulleet paikan päälle elokuvan tekijät ja tähdet. I Want to Believen ensi-ilta olikin ensimmäinen ja ainoa kerta, jolloin Euroopassa ovat esiintyneet yhdessä Gillian Anderson, David Duchovny, Chris Carter ja Frank Spotnitz. Järjestelyä varmasti helpotti, että puolet tästä porukasta, Anderson ja Spotnitz, asui – ja asuu yhä – Lontoossa. Eihän tällaista harvinaista mahdollisuutta voinut jättää välistä, ja niinpä Lontooseen lähdin minäkin, vaikka en ollutkaan moneen vuoteen ollut kovin aktiivinen x-fiili.

222 - Copy

Totuus saapui Lontooseen

Kun saavuin Lontooseen, olin itse asiassa jo nähnyt I Want to Believen, toisin kuin suurin osa paikalla olevista faneista. I Want to Believe oli nimittäin saanut ensi-illan joissain Euroopan maissa jo päivää ennen Yhdysvaltoja ja Kanadaa, 24. heinäkuuta 2008. Näitä varaslähdön ottaneita maita olivat muun muassa Kreikka, Espanja ja Saksa. Onnekseni minulla sattui olemaan työmatka Berliiniin juuri sopivaan aikaan. Jo Saksan ensi-iltapäivänä näytti selvältä, että ei tästä elokuvasta menestystä tule: elokuvateatterissa oli tuskin ketään elokuvaa katsomassa. Lontoossa oli kuitenkin suurta innostusta ilmassa. Paikalle oli kerääntynyt runsaasti x-fiilejä ympäri Eurooppaa, ja oli siellä joku muukin suomalainen minun lisäkseni. Monet keskustelupalstoilla nähnyt nimimerkit saivat kasvot. Sain kuulla olevani todella outo, kun en ollut koskaan aiemmin nähnyt Duchovnya enkä Andersonia. Monet paikalla olijoista olivat tietysti brittejä, joilla oli ollut tilaisuus nähdä Anderson erilaisissa tapahtumissa ja näytelmissä. Mutta eihän suomalaisella koululaisella ollut mitään mahdollisuuksia matkustaa 1990-luvulla maailmalle jotain julkkiksia bongaamaan, ja myöhemmin opiskeluaikoina sellainen ei tullut edes mieleen.

ohjelma - Copy.jpg

Lontoon ohjelma

Ensimmäinen tapahtuma oli Oxford Streetin HMV-levykaupassa ensi-illan aattona eli 29. heinäkuuta pidetty kyselytilaisuus. Lavalle marssivat ilmielävänä haastateltaviksi Chris Carter ja Frank Spotnitz. Kausia 8 ja 9 karttaneena minulla oli etukäteen ennakkoluuloja Chris Carterin näkemisen suhteen. Yllätys oli suuri, kun lavalle astui charmikas, ruskettunut, valkoisella hammasrivistöllä leveää amerikkalaishymyä hymyilevä surffari. Mietin itsekseni, mahtaako tuo karisma ja loistelias hymy selittää, miten Carter on saanut yhä uusia ja uusia mahdollisuuksia floppienkin jälkeen. Frank Spotnitzista minulla ei ollut oikeastaan mitään ennakkokäsitystä, mutta mies osoittautui todella herttaiseksi ja mukavaksi. Spotnitz osasi myös suhtautua luontevasti faneihin, ja I Want to Believen jälkeen Spotnitz pitikin tuotantoyhtiönsä Big Lightin nettisivuilla kysymyspalstaa, jossa vastaili faneja askarruttaviin kysymyksiin suoraan ja kiertelemättä.

165 - Copy

Carter ja Spotnitz villitsevät faneja HMV:ssa

161 - Copy

Carterilla ja Spotnitzilla oli vaikeuksia olla lipsauttamatta mitään spoilereita elokuvasta. Suuri osa yleisöstä ei halunnut tietää I Want to Believesta yhtään mitään etukäteen, ja niinpä yleisön joukosta kuului jatkuvasti ”No spoilers!” -huutoja.

Varsinainen I Want to Believen Euroopan ensi-ilta järjestettiin keskiviikkona 30. heinäkuuta Lontoon Leicester Squaren Empire-elokuvateatterissa. Jo aikaisin aamulla saapuivat ensimmäisen fanit elokuvateatterin eteen varmistamaan mahdollisimman hyvät paikat punaisen maton seuraamiseen. Päivä oli onneksi aurinkoinen eikä sateinen kuten Lontoossa usein. Erityistä huomiota kiinnittivät saksalaiset fanit, jotka jaksoivat laulaa koko päivän Joy to the Worldia ja muita tuttuja säveliä. Vuotta myöhemmin sama saksalaisjoukkio järjesti Berliinissä X-Con -nimisen varsin ison fanitapahtuman, jossa esiintyi muun muassa Dean Haglund. Onnekkaimmat fanit olivat voittaneet liput itse ensi-iltaan erilaisissa arvonnoissa. Pelaamalla netissä ahkerasti The X-Files -tietovisaa olisi voinut voittaa jopa tapaamisen Andersonin, Duchovnyn, Carterin ja Spotnitzin kanssa. Kokeilin kyllä peliä, mutta päästäkseen edes kymmenen parhaan joukkoon olisi joko pitänyt pelata peliä koko valveillaoloaika tai rakentaa jokin botti.

215 - Copy

Punaista mattoa pystytetään

202 - Copy

Ennen ensi-iltaa

236 - Copy

Keskellä humua

En ollut koskaan ollut elokuvan ensi-illassa, ja muiden rinnalla olin täysi amatööri. Muut olivat ottaneet mukaan ties mitä tavaroita ja valokuvia signeerattavaksi, ja paikalla päivysti myös ammattimaisia nimmarinkerääjiä, jotka todennäköisesti myivät saaliinsa eteenpäin jossain Ebayssa. Minulla ei ollut yhtään mitään. Onneksi paikalla olijoille jaettiin erilaisia The X-Files -esitteitä ja -lappuja, joihin pystyi pyydystämään nimikirjoituksia. Yllättävää myös oli, kuinka haastavaa on, kun samaan aikaan ojentaa paperia signeerattavaksi, ottaa teräviä valokuvia, estää muiden innokkaiden fanien työntyminen eteensä ja välttää ottamasta kuvia muiden ihmisten eteen tunkevista kameroista. Bonuksena sitä myös tuntee olevansa idiootti, koska räpsii valokuvia suoraan edessään seisovasta julkkiksesta (kaikkea sitä julkkisparat joutuvatkin kestämään). Mahdotontahan tuota kaikkea on tehdä yhtä aikaa, ja niinpä suurin osa ensi-illassa ottamistani valokuvista on sumuisia ja epätarkkoja, ja kuvissa näkyy ehkä Gillian Andersonin hiukset tai mekkoa.

455 - Copy

Suurin osa kuvistani näyttää tältä

Ensimmäisenä punaiselle matolle asteli Chris Carter, joka kuitenkin jumiutui lehdistön haastatteluihin. Seuraavana saapui David Duchovny. Niinhän sitä sanotaan, että televisiossa ihmiset näyttävät isommilta kuin ovat, ja Duchovnyn kohdalla tämä piti täysin paikkansa. Duchovny oli nimittäin ainakin tuolloin tosielämässä enemmänkin hoikka ja hontelo kuin mikään lihaskimpun oloinen. Duchovnyn raamikas olemus The X-Filesissa selittyy osin kenties sillä, että Gillian Anderson on puolestaan todella pikkuruinen. Ensivaikutelma Duchovnysta oli itse asiassa pieni pettymys, koska mies vaikutti todella väsyneeltä ja riutuneelta. Pian ensi-illan jälkeen tälle saatiinkin selitys, sillä Duchovnyn yksityiselämässä ja avioliitossa oli meneillään vaikeat ajat. Todennäköisesti aikaerorasituskin vaivasi miestä.

381 - Copy

Duchovny Gia-nimisen fanin ja FOX:n PR-henkilön haastateltavana. Kuvissa etualalla yrmistelevä järjestysmies oli todellisuudessa rento huuliveikko.

310 - Copy

Faneja tervehtimässä

440 - Copy

Duchovny tervehtimässä joukkojaan ylhäältä

457 - Copy

Autot saapuivat hakemaan tähdet pois ensi-illan jälkeen

Kolmatta lastaan odottava Gillian Anderson oli sen sijaan elementissään punaisella matolla. Hän jakoi auliisti nimikirjoituksia, hassutteli ja jutusteli fanien kanssa. Anderson kierteli yleisörivin edessä moneen kertaan, että kaikki saisivat varmasti hänen nimikirjoituksensa. Olin jo saanut yhden Andersonin nimikirjoituksen, kun Anderson palasi taas eteeni. Tilanteessa sattui pieni väärinkäsitys. Odotin, että joku takanani ojentaisi Andersonille paperin allekirjoitettavaksi, mutta ilmeisesti kaikilla oli jo Andersonin nimikirjoitus. Anderson katsoi minua hieman hämmentyneenä ”etkö haluakaan nimmariani” -katseella, joten eihän siinä muu auttanut kuin antaa Andersonille toinen lappu signeerattavaksi.

379 - Copy

Andersonia haastatellaan

454 - Copy

Keskittynyt signeeraus

390 - Copy

Andersonin poikien isä Mark Griffits oli myös mukana

410 - Copy

Duchovny ja Anderson sattuivat myös samaan kuvaan, tosin takaapäin

Leicester Squaren punainen matto oli täysin fanien ympäröimä. X-fiilejä tietysti kismitti, että kaiken maailman Big Brother -tähtöset ja wanna be -julkkikset marssivat sisälle elokuvan ensi-iltaan ympäri Eurooppaa ja jopa ympäri maailmaa paikalle tulleiden fanien sijaan. Seuraavana päivänä kuulin, että minullekin olisi järjestynyt pääsylippu ensi-iltaan, mutta minua ei löydetty tungoksessa ajoissa. Se ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan, sillä sisälle teatteriin päässeet jäivät paitsi kaikkein parhaimmista osista. He joutuivat menemään sisälle odottamaan jo ennen kuin The X-Files -tähdet kävelivät pitkin punaista mattoa, ja joutuivat vain katsomaan valkokankaalta, kun ulkona odottaneet fanit saivat nimikirjoituksia ja tapasivat tähtiä.

357 - Copy

Carter loistavan hymynsä kanssa…

358 - Copy

…kuukautta myöhemmin Carter tosin joutui sairaalahoitoon uupumuksen takia

437 - Copy

Frank Spotnitzia vastailee haastattelijan kysymyksiin

Duchovny, Anderson, Spotnitz ja Carter eivät tietenkään edes jääneet katsomaan elokuvaa fanien kanssa, vaan poistuivat heti, kun alkutekstit alkoivat rullata. Ne, jotka tässä vaiheessa olivat vielä jääneet odottamaan punaisen maton varrelle, saivat vielä kerran mahdollisuuden saada nimikirjoitukset ja keskustella tähtien kanssa.

459 - Copy

Lumisateinen I Want to Believe -elokuva on vasta alkanut sisällä teatterissa, mutta punaista mattoa kääritään jo pois keskellä Lontoon hellettä

Ensi-iltaa seuranneena päivänä, 31. heinäkuuta, oli vuorossa uusi fanitapaaminen. Carter ja Spotnitz signeerasivat esineitä The Forbidden Planet -nimisessä sarjakuvaliikkeessä Shaftesbury Avenuella. Luulin olevani ajoissa paikalla, mutta jono liikkeen ympärillä kiersi jo korttelin ympäri, ja pääsin sisälle viimeisten joukossa. Tilaisuudesta ei saanut ottaa valokuvia. Fanit vain etenivät jonossa hakemaan Carterilta ja Spotnitzilta nimikirjoitukset. Muistan vain, että Spotnitz oli taas todella ystävällinen, mutta Carter vaikutti väsyneeltä signeerattuaan tavaroita jo tunnin ajan. Ehkä ensi-illan juhliminenkin oli venähtänyt pitkäksi edellisenä iltana.

472 - Copy

The Forbidden Planetin ikkuna

I Want to Believe saapui Lontoossa elokuvateattereihin virallisesti perjantaina 1. elokuuta 2008, eli samana päivänä kuin Suomessa. Jo klo 0:00 perjantain vastaisena yönä järjestettiin elokuvan ensimmäiset julkiset näytökset. Yksi niistä pidettiin Vue-elokuvateatterissa Islingtonissa Lontoon keskustan pohjoispuolella alueella, jossa ei haluaisi liikkua yksin keskellä yötä. Katsojia oli houkuteltu paikalle lupaamalla ilmainen juliste, ja teatteri olikin täpötäynnä.

477-copy.jpg

Ensimmäinen mahdollisuus nähdä I Want to Believe Lontoossa

Virallisten osuuksien lisäksi paikalliset fanit järjestivät erilaisia kokoontumisia baareissa ja ravintoloissa sekä piknikin Hyde Parkissa. Ensi-iltapäivänä eli perjantaina järjestettiin epävirallisista tilaisuuksista kaikkein hienoin. Joku fani oli onnistunut järjestämään I Want to Believesta yksityisnäytöksen Lontoon ehkä hienoimmassa elokuvateatterissa, Greenwichin O2-teatterin (Millennium Dome) suurimmassa IMAX-salissa. Alun perin tarkoitus oli näyttää samassa yhteydessä myös Fight the Future, mutta jostain syystä se ei lopulta onnistunutkaan. I Want to Believe valtaisassa salissa oli kuitenkin hieno kokemus.

481 - Copy

Faneille järjestetty yksityisnäytös O2:ssa keräsi paikalle suuren joukon naisia. Kaikissa Lontoossa järjestetyissä tapahtumissa suurin osa paikalla olijoista oli naisia. Myöhemmin on tullut käytyä muutamassa muussakin The X-Filesiin liittyvässä tapahtumassa, ja johtopäätös on ollut aina sama: suurin osa tällaisiin tapahtumiin osallistuvista aktiivista faneista on naisia.

O2:sta kiirehdittiin veneellä pitkin Thames-jokea takaisin Lontoon keskustaan viimeiseen yhteistapahtumaan. Kyseessä oli Gillian Andersonin suojeleman hyväntekeväisyysprojektin Alinyiikira Junior Schoolin rahoittamiseksi järjestetty elokuvanäytös Empire-teatterissa. Sali oli taas viimeistä paikkaa myöten faneja, jotka alkoivat olla monta päivää kestäneen fanituksen jälkeen jo todella väsyneitä ja hysteerisiä. Jostain syystä joku alkoi nauraa kesken I Want to Believen jännittävimpien käänteiden, ja nauru levisi koko elokuvateatteriin. Lopulta koko yleisö mylvi sitä enemmän naurusta, mitä kamalampia asioita valkokankaalla tapahtui ja mitä enemmän Mulderia murjottiin.

498 - Copy

Hyväntekeväisyyttä

501 - Copy

Punaista mattoa koristanut pahvikuva huutokaupattiin lopuksi 3000 punnan hintaan

Hyväntekeväisyystapahtuman jälkeen kaikki oli ohi, ja x-fiilit hajaantuivat kuka minnekin. Kävin vielä illalla katsomassa I Want to Believen Empire-teatterissa, ja paikalla oli taas varsin vähän porukkaa huomioiden, että kyseessä oli ensi-iltanäytös. Kaiken kaikkiaan I Want to Believen ensi-iltaviikosta jäi tietysti paljon hauskoja muistoja ja epäselviä valokuvia. Lontoon nähtävyydet jäivät tosin näkemättä.

Katso myös:
I Want to Believe vuosikymmen myöhemmin
The X-Files: I Want to Believe