TXF25: Perjantaisin yhdeksältä: kauhua, salaliittoja, uskontoa

s1g

Salaiset kansiot kiteytti 1990-luvun ajan hengen tarjoilemalla vanhat tutut ainekset uudessa paketissa.

”Me tiedämme – tämä show on tuhoon tuomittu”, julisti Entertainment Weekly pahaenteisesti syksyllä 1993 arvioidessaan syksyn TV-uutuuksia. Lehti piti The X-Filesin markkinarakoa kapeana ja perjantai-illan ohjelmapaikkaa ongelmallisena. ”Aloitusjakso vaappuu epämukavasti kiinnostavuuden ja hölmöyden välimailla. Aihe on toki kiehtova, mutta sitä on käsitelty lapsekkaasti ja kliseisesti”, kirjoitti myös Helsingin Sanomat arvostellessaan Salaisten kansioiden pilotin tammikuussa 1995, vaikka tiesi sarjan voittaneen vasta pari viikkoa aiemmin parhaan draamasarjan Golden Globen. ”Parempi kuin miltä kuulostaa – hyvin tuotettu jännittävä mysteerisarja, joka vetää puoleensa ja pitää koukussa”, kirjoitti sentään TV Guide esitellessään sarjan, lisäten tosin, että sarjan uskottavuudessa on linnunradan kokoisia reikiä.

Jättimäisillä uskottavuusongelmilla ja hölmöillä juonilla ei kuitenkaan ole väliä, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. The X-Files todellakin oli. The X-Files onnistui hyödyntämään 1990-luvun ajan henkeä ja kokoamaan vanhoista aineksista uudenlaisen TV-sarjan, josta tuli television suunnannäyttäjä. Seuraavaksi käydään läpi tekijöitä, joita hyödyntämällä The X-Files iski ajan hermoon.

Sitä ennen vielä alkuperäinen syyskuussa 1993 nähty The X-Filesin pilottijakson traileri:

”The government knows about it”

1990-luvun alku oli poliittisesti uudenlainen aikakausi. Berliinin muuri oli murtunut. Kylmä sota päättyi. Neuvostoliitosta ja kommunismista ei ollut enää viholliseksi. Persianlahden sotakin oli ohi. Elettiin taloudellisen kasvun ja vaurauden aikaa. Filosofi Francis Fukuyama puhui ”historian lopusta” ja ideologisten taistelujen päättymisestä. Vuosituhannen loppu oli lähestymässä.

The X-Files etsi vihollisensa uudelta suunnalta: oman hallituksen sisältä. Chris Carter on sanonut pitävänsä itseään ”Watergaten lapsena”, sillä tämä tapaus synnytti hänessä epäluottamuksen hallitusta kohtaan. Carter ihaili Bob Woodwardia ja Carl Bernsteinia, The Washington Postin toimittajia, jotka olivat paljastaneet Watergate-skandaalin Syväkurkuksi nimeämänsä salaperäisen tiedonantajan avulla.

The X-Files kytki tunnettuihin salaliittoteorioihin myöhemmin niin toisen maailmansodan aikana tehdyt sotarikokset ja ihmiskokeet, Iran-Contra -skandaalin, Roswellin, Kennedyn murhan kuin muutkin hallitukseen luottamusta horjuttaneet tapahtumat. The X-Filesia on jopa pidetty amerikkalaisten huonon omantunnon kuvaajana, jossa Mulder ja Scully yrittävät hyvittää menneet rikokset tuomalla ne julki. Myöhemmin The X-Filesin 9. kauden huonoja katsojalukuja on selitetty nimenomaan sillä, että 9/11-tapahtumien seurauksena amerikkalaiset halusivat taas luottaa omaan hallintoonsa.

1x79m.jpg

”Agent Mulder believes we are not alone”

Tarinat avaruusolennoista ja niiden vierailuista maan päällä ovat vuosituhansia vanhoja, mutta 1980-luvulla jokin muuttui: ystävällisistä avaruusolennoista tuli viattomia ihmisiä abduktoivia pirulaisia. Avaruusolentojen abduktiot alkoivat saada myös valtavirran julkisuutta. Niistä kirjoittivat ja niitä tutkivat muun muassa Pulizer-palkittu Harvardin professori ja psykiatri John Mack, taiteilija Budd Hopkins, historoitsija David M. Jacobs ja kirjailija Whitley Strieber. Kehitellessään The X-Filesia Chris Carter sai käteensä Mackin tutkimuksen, jonka mukaan jopa amerikkalaisista jopa 10 % uskoi tavanneensa avaruusolentoja tai joutuneensa avaruusolentojen abduktoimaksi. Tämän perusteella Carter uskoi, että sarjalle riittäisi katsojia.

Kaikki sarjan käsikirjoittajat eivät olleet kuitenkaan yhtä kiinnostuneita ufo-teemasta. ”Onko kaikkien tarinoiden oltava avaruusolennoista?” kyselivät Glen Morgan ja James Wong omien sanojensa mukaan liityttyään mukaan sarjaan.

1x79l

”It’s happening again isn’t it?”

Vaikka The X-Files onkin monin tavoin edelläkävijä TV-sarjojen joukossa, seisoo sekin varsin vahvasti muiden televisiomaailman ja elokuvien jättiläisten harteilla. Oikeastaan The X-Files on kokoelma erilaisia kaikkien tunnistamia populaarikulttuurin aineksia, jotka on sekoitettu uudenlaiseksi persoonalliseksi sekoitukseksi. Eat the Corn on koonnut sarjan vaikutteita sivustolleenStory and visual influences on the X-Files”.

Vuonna 1990 alkanut Twin Peaks oli ennen The X-Filesia se friikkisarja, joka onnistui nousemaan suuren yleisön ja kriitikkojen suosioon ja kulttisarjan asemaan. Twin Peaksin vaikutteet The X-Filesissa ovatkin suuria, mukaan lukien lukuisat samat näyttelijät kuten molemmissa sarjoissa esiintyvä David Duchovny. Monet The X-Filesin vaikutteista on kuitenkin saatu paljon varhaisemmista TV-sarjoista, joita sarjan käsikirjoittajat olivat katselleet lapsuudessa. Sarjaa luodessaan Chris Carter muisteli lapsuutensa sarjoja kuten Hämärän rajamailla (The Twilight Zone, 1959-1964) ja Alfred Hitchcock esittää (Alfred Hitchcock Presents, 1955-1965), ja halusi tuoda televisioon takaisin vastaavanlaisen sarjan. Kauhu ja paranoia olivat 1990-luvun alussa lähes kadonneita televisiosta.

Yhdeksi merkittävimmistä esikuvista The X-Filesille pidetään TV-sarjaa The Invaders -sarja (1967-1968). Se kertoo avaruusolentojen kolonisaatiosta ja siitä, kuinka avaruusolennot sulautuvat osaksi amerikkalaista yhteisöä. Carter on maininnut suosikikseen myös sarjan The Magician (1973-1974), jota myös nuori Mulder halusi katsoa Samanthan abduktion iltana. Vaikutteista suurin oli kuitenkin Kolchak: The Night Stalker (1974). Sarjassa Kolchak-niminen reportteri tutki viikon hirviö -formaatissa noitia, ihmissusia, demoneita, avaruusolentoja ja henkiolentoja. Muiksi innoittajiksi on mainittu esimerkiksi sarjat One Step Beyond (1959-1961), The Sixth Sense (1972), Project UFO (1978-1979), Friday the 13th (1987-1990), The Prisoner (1967-1968), The Avengers (Me kostajat, 1961-1968), Night Gallery (1969–1973), The Outer Limits (1963-1965) ja Beyond Reality (1991-1992) sekä elokuvat Kolmannen asteen yhteys (1977), Presidentin miehet (1976) ja JFK – avoin tapaus (1991). Varsinkin 1. tuotantokaudella The X-Filesissa nähdään runsaasti hyvin tunnistettavia viittauksia vanhoihin kauhuelokuviin. Viittaukset on koottu kiitettävällä tarkkuudella Eat the Cornin sivulle.

The X-Filesin noustua suosioon sarjalla oli tilaisuus saada vieraakseen ihailemiensa TV-sarjojen tähtiä. The Invadersin tähti Roy Thinnes vieraili The X-Filesissa pariin otteeseen Jeremiah Smithina. Kolchakia esittänyt Darren MacGavin kieltäytyi Bill Mulderin roolista, mutta esiintyi myöhemmin X-Arkiston perustaneena Arthur Dalesina. Saatiinpa vieraaksi jopa kauhun kuningas Stephen King, vaikkakin Carter kirjoitti Kingin jakson Chinga käytännössä uudelleen.

1x79r.jpg

”That’s why they put the I in F.B.I.”

Edes agentti Mulderin ja agentti Scullyn hahmo eivät ole alkujaan kovin alkuperäisiä, vaan risteytys monista kuuluisista fiktiivisistä FBI-agenteista. Itse asiassa Mulderin ja Scullyn hahmot ovat varsinkin sarjan alussa hyvinkin tuttuja ja tunnistettavia. Mulderin hahmossa voi tietysti nähdä Twin Peaksin Dale Cooperin, mutta Thomas Harrisin luomia hahmoja voi pitää vieläkin suurempana innoittajana. Chris Carter on myöntänyt, että vuoden 1991 elokuva Uhrilampaat ja Clarice Starling innoittivat Scullyn hahmon luomisessa, ja että Scullyn kampauskin muotoiltiin Starlingin mallin mukaan. Pisteenä I:n päälle Gillian Andersonin löysi Scullyn rooliin roolittaja Randy Stone, joka puolestaan oli Starlingin esittäneen Jodie Fosterin läheinen ystävä. Mulder puolestaan on hyvin piltkälti kuin Harrisin varhaisemmassa Punainen lohikäärme -kirjassa esiintyvä FBI-profiloija Will Graham. The X-Filesin alkaessa Punaisesta lohikäärmeestä oli tosin filmattu vasta varsin unohdettu elokuva Psykopaatin jäljillä (Manhunter), jossa roistoa esittänyn Tom Noonan pääsi myöhemmin Mulderin jahdin kohteeksi jaksossa Paper Hearts.

1x79n.jpg

”The answers are there. You just have to know where to look.”

The following story is inspired by actual documented accounts”, totesi aikoinaan pilotin aloituskuva kuin väittäen, että kaikki sarjassa nähty on totta. The X-Files poimikin jaksoihin ideoita todellisuudesta ja oikeasta tieteestä. Esimerkiksi The Post-Modern Prometheus syntyi, kun Carter vieraili yliopiston laboratoriossa katsomassa geneettisesti muunneltuja kärpäsiä. Carter ja muut kirjoittajat halusivat myös saada sarjan tieteellisen pohjan mahdollisimman todelliseksi, vaikka lopulta hypättiinkin aina scifin ja paranormaalin puolelle. He käyttivät Scullyn hahmoa ankkurina todellisuuteen, mikä synnytti myöhemmin Scully-efektin. Pilottia kirjoittaessaan Carter konsultoi Massachusetts Institute of Technologyssa työskentelevää tiedemiesveljeään, mutta 1. kauden lopussa Carterin avuksi saapui Marylandin yliopistossa virologian professorina työskentelevä Anne Simon.

Tieteen hyödyntämisen seurauksena The X-Files synnytti aikoinaan keskustelua tieteestä ja pseudotieteestä: kuuluisa tiedemies Richard Dawkins kritisoi aikoinaan The X-Filesia kovin sanoin pseudotieteellisyydestä ja siitä, että jakso toisensa jälkeen tieteellinen selitys  lopulta hävisi höpönlöpölle. Kaikki julkisuus oli tietysti sarjalle vain hyväksi.

1x79p.jpg

”I want the truth”

Vielä on jäljellä yksi tärkeä vaikute, jota The X-Files hyödynsi vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän: uskonto. Vaikka Yhdysvalloissa on laaja raamattivyöhyke, ei 1990-luvulla nähty television pääkanavilla uskonnollisia ohjelmia. Sitten tuli The X-Files, ja tarjoili television parhaaseen katseluaikaan ristillä makaavia ihmisiä, jumalallisia ihmeitä, uuden vapahtajan syntymän, kuolleista herättämisiä, profetioita ja totesi taglinessa ”Dio Ti Ama”. The X-Filesilla oli tosin myös muuta jumalallista seuraa: vuotta myöhemmin alkanut Enkelin kosketus (Touched by an Angel) oli jopa The X-Filesia katsotumpi ohjelma. Harvassa ovat kuitenkaan valtavirran draamasarjat, jotka ovat hyödyntäneet juonissaan Raamattua yhtä perusteellisesti kuin The X-Files.

Toki vielä jonnekin kuudennelle kaudelle asti The X-Filesin uskonnollisuus on enemmänkin henkisyyttä, ja lähinnä metaforien ja filosofisen pohdinnan tasolla. Mulder etsii avaruusolentoja, Scully etsii Jumalaa, mutta lopulta ne ovat oikeastaan sama asia. ”[The X-Files] on pohjimmiltaan uskonnollinen show. Se kertoo Jumalan etsinnästä. Tiedättehän, ’totuus on tuolla jossain’. Siitä se kertoo”, on Chris Carter sanonut.

1x79o.jpg

Lue myös:
X-fiilit ja modernin fanikulttuurin synty
Scully-efekti ja nainen sen takana
Vuosi 2018 on The X-Filesin juhlavuosi

Lähteet:
Eat the Corn: Story and visual influences on the X-Files 
Hollywood ReporterWhen ’The X-Files’ Became A-List: An Oral History of Fox’s Out-There Success Story
Darren Mooney: Opening The X-Files: A Critical History of the Original Series (2017)
John Kenneth Muir: The X-Files FAQ (2015)
Kuvat: Screencapped