TXF25: The X-Files jäi laatudraamojen jalkoihin

5x06i

The X-Files palasi takaisin televisiomaailmaan, jota se itse oli luomassa, ja hävisi kilpailun.

Tämä artikkeli päättää The X-Files 25 vuotta -juhlapostausten sarjan. Aiemmissa postauksissa on käsitelty The X-Filesin valtavaa merkitystä televisiohistoriassa ja populaarikulttuurissa. Sarja uudisti aikoinaan television tarinankerrontaa, näytti suuntaa jatkuvajuonisten tarinoiden tuomisessa televisioon ja herätti takaisin henkiin televisiokauhun. The X-Filesin päätösjakson (?) My Struggle IV esittämisestä tulee tänään kuluneeksi tasan puoli vuotta.

Tämän viikon maanantaina jaettiin Yhdysvalloissa televisiomaailman himotuimmat palkinnot, prime time -Emmyt. The X-Files ei tietenkään ollut ehdolla, eikä kukaan sitä varmasti oikeasti odottanutkaan. Harva sarja pääsee ehdolle vielä myöhäisinä vuosinaan, vaikkakin tämän vuoden parhaan draamasarjan Emmy menikin Game of Thronesin seitsemännelle tuotantokaudelle. Parhaimpina vuosinaankin The X-Files sai vain kolme merkittävää Emmyä yhteensä 21 ehdokkuudesta (Gillian Anderson ja Peter Boyle näyttelijäsuorituksistaan ja Darin Morgan Clyde Bruckman’s Final Repose -käsikirjoituksestaan). Lisäksi creative arts -Emmyistä voittoja tuli 13 yhteensä 40:sta ehdokkuudesta. Parhaan draamasarjan ehdokkaana The X-Files oli neljästi vuosina 1995-1998 voittamatta kertaakaan. Viimeisimmät Emmy-ehdokkuudet The X-Files sai vuonna 1999, kun Gillian Anderson ja Veronica Cartwright olivat ehdolla näyttelijäkategorioissa. Teknisten Emmyjen puolella Mark Snow oli toki ehdokkaana vielä alkuperäisen sarjan viimeisen jakson musiikeista vuonna 2002.

Viime vuosina on nähty lukuisia vanhojen televisiosarjojen henkiinherätyksiä, eikä niistä oikein mikään ole menestynyt palkintogaaloissa. Lähtökohdat The X-Filesin menestykselle olivat siis jo alkujaan huonot. Parhaiten on menestynyt sitcom Will & Grace, jonka uusin kausi sai viisi Emmy-ehdokkuutta ja jopa parhaan draamasarjan Golden Globe -ehdokkuuden.

gg

Golden Globe -juhlintaa suuruuden päivinä

Oppipojat pistivät paremmaksi

Parhaan draamasarjan tämänvuotiset Emmy-ehdokkaat kertovat mielenkiintoista tarinaa siitä, kuinka The X-Files on lopulta jäänyt itse luomansa trendin jalkoihin ja kouluttamiensa televisioammattilaisten voittamaksi. Parhaan draamasarjan ehdokkaina oli nimittäin sarjoja, joiden tekijät saivat oppinsa The X-Filesin parissa (Game of Thrones yhtenä vastaavana tuottajana Bernadette Caulfield ja keskeisenä ohjaajana David Nutter sekä Daniel Sackheimin tuottama The Americans). Ehdolla olleen Westwordin on sanottu inspiroituneen The X-Filesista, ja Stranger Thingsin yhtäläisyyksiä ja kunnianosoituksia The X-Filesille on turha edes mainita. Gillian Andersonin huhutaan puolestaan hyppäävän seuraavaksi menestystä niittäneen The Crownin näyttelijäkaartiin. Kriitikot vertasivat alkuvuodesta My Struggle III:n juonenkäänteitä ehdolla olleeseen The Handmaid’s Taleen, eivätkä hyvällä tavalla. Lisäksi ehdolla parhaaksi draamasarjaksi oli This Is Us.

Parhaan draamasarjan Emmy-ehdokkuudet kertovat kahdesta asiasta. Ensinnäkin ne kertovat perinteisten televisiokanavien ahdingosta suoratoistopalvelujen puristuksessa. Amazon oli Emmyjen suuri voittaja viidellä palkinnolla mukaan lukien parhaan komediasarjan Emmy (The Marvelous Mrs. Maisel). Eniten palkintoja meni muille kuin tavallisille TV-kanaville: Netflixille seitsemän Emmya, HBO:lle kuusi, ja Amazonille siis viisi. Ehdokkuuksia kahmi myös Hulu. The X-Filesin kotikanava FOX ei saanut yhtään ainoaa prime time -sarjojen Emmy-ehdokkuutta.

Kaikilla parhaaksi draamasarjaksi ehdolla olleilla sarjoilla on toinen yhteinen piirre: ne ovat kaikki sarjoja, joiden juoni jatkuu sujuvasti jaksosta toiseen. Monien sarjojen tapahtumia on myös suunniteltu vuosiksi ja moneksi kaudeksi eteenpäin. Koskakohan proseduraalisarja on ollut viimeksi edes ehdolla parhaaksi draamasarjaksi? Olisiko House vuonna 2009 tai Boston Legal vuonna 2008? Kriitikot näyttävät siis kovasti suosivan jatkuvajuonisia sarjoja, ja niin näyttävät suosivan katsojatkin. Yhdysvaltojen katsotuin draamasarja on tällä hetkellä This Is Us. Ihmisläheinen ja lämminhenkinen This Is Us kertoo sujuvasti tarinaa eri aikatasoilla ja on suoranainen The X-Filesin antiteesi. Löytyy katsotuimpien listalta tosin myös puukkoa The X-Filesin haavassa kiertänyt proseduraalisarja 9-1-1, joka talloi The X-Filesin jalkoihinsa katsojaluvuissa keväällä joka ainoa keskiviikkoilta. 9-1-1 -sarjassa pelastetaan ihmisiä ja nähdään realistisia ihmiskohtaloita. Realistisuus ja lämminhenkisyys näyttäisi siis tällä hetkellä olevan yksi muotisuuntaus televisiosarjoissa. Kauden 2017-2018 katsotuimpien ohjelmien  listalla The X-Files on muuten tällä hetkellä on sijalla 69, edellään muun muassa 11 muuta FOX:n sarjaa.

Jatkuvajuonisten sarjojen menestys on tietysti kiinnostavaa siltä kannalta, että The X-Files itse toi mytologiatarinoillaan jatkuvajuoniset tarinat television prime timeen aikana, jolloin kaikki televisiosarjat olivat saippuasarjoja lukuun ottamatta proseduraalisia. Vaikka jatkuvajuoniset sarjat ja suurien tarina-arkkien suunnitteleminen vuosiksi eteenpäin ovat olleet televisiossa trendi jo pitkään, The X-Filesin uudet kaudet olivat silti melko irrallisista jaksoista koostuvia, ja tarina ei pysynyt yhtenäisenä edes mytologiajaksoissa. Vanhasta 1990-luvun formaatista ei joustettu pätkääkään, vaikka olisi ehkä kannattanut sopeutua nykymaailmaan. Harvaa sarjaa katsotaan enää jakso viikossa -tahdilla, vaan nimenomaan menestystä niittänet suoratoistopalvelut panevat koko kauden kerralla katsottavaksi. Silloin tarinan yhtenäisyys koostuu entistä enemmän.

Jotkut The X-Filesin tekijöistä ovat myös tajunneet ongelman. Hiljattain Frank Spotnitz oli haastateltavana The X-Cast -podcastissa puhuen muun muassa siitä, mitä olisi tehnyt toisin The X-Filesissa. Sen lisäksi, että Spotnitz mainitsi, että olisi lähtenyt eri linjalle sarjan henkiinherättelyssä, Spotnitz myös kertoi hieman katuvansa sarjan tekotapaa. Spotnitz totesi, että sarja tyytyi usein reagoimaan ulkomaailman tapahtumiin kuten David Duchovnyn lähtöön, eikä koskaan keskittynyt rauhassa suunnittelemaan tulevaa.  Se vahingoitti mytologiajaksoja ja teki niistä liiaksi kiemuraisen juonen vankeja. Spotnitzin mukaan juonen sekä Mulderin ja Scullyn tarinan olisi pitänyt olla paljon yhtenäisempi.

s11fam3

Muuttumattomana jo vuodesta 1993

Spotnitz kertoo podcastissa, että The X-Files sai jo aikoinaan paljon kritiikkiä siitä, että sen hahmot eivät kehittyneet ja kasvaneet. Spotnitz kertoo, että nimenomaan Chris Carter oli sitä mieltä, että liika kehitys olisi huonoksi – jos Mulder ei enää uskoisi kaikkea ja jos Scully ei enää olisi skeptinen, koko The X-Files olisi Carterin mielestä mennyttä. Spotnitz ei tunnu olevan samaan mieltä. Sarjan aikoinaan päättänyt The Truth oli Spotnitzin mielestä pettymys, sillä jakson olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota Mulderin ja Scullyn tarinaan ja heidän tekemäänsä matkaan.

Tässä vaiheessa en malta olla vertaamatta The X-Filesia parhaan draamasarjan Emmy-ehdokkaana olleeseen sarjaan The Americans, joka tuntui tehneen ”kaiken” paremmin kuin The X-Files. Itse Chris Carter on maininnut katsoneensa sarjaa, ja sarjasta Carter löysi myös pieneen rooliin My Struggle –jaksoon palkkaamansa Annet Mahendrun. Suuressa mittakaavassa The Americans kertoo salaliitoista, vakoilusta, kylmästä sodasta ja kahden ideologian valtataistelusta, mutta sarjan on kuvattu olevan ytimessään ennen kaikkea sarja yhdestä avioliitosta ja perheestä. The Americans on tarina vakoojaparista, joka sekä työskentelee yhdessä että on naimisissa keskenään. Jopa pariskunnan lapset onnistuttiin integroimaan tarinaa keskeisesti. Hahmojen yksityiselämä ja suhde on koko sarjan tarinoiden keskeisin polttoaine.

The X-Filesin ja The Americansin eron huomaa varsinkin, jos vertaa The X-Filesin päätösjaksoa My Struggle IV ja The Americansin päätösjaksoa START. Toinen jaksoista on täysin hatusta vedettyä satunnaista puutaheinää ja toinen puolestaan vuosia suunniteltu pitkän tarinan huipennus, jossa henkilöt tekevät tiliä menneisyytensä kanssa. Ansaitusti START-jakso voitti juuri käsikirjoitus-Emmyn. Ansaitusti kriitikot puolestaan haukkuivat My Struggle IV:nThe Americans onnistui myös paranemaan vuosi vuodelta, ja kruunasi kehityksen pääsemällä Emmy-ehdokkaaksi viimein kuudennella ja viimeisellä kaudellaan.

 

Paluu nykytodellisuuteen

The X-Files on esimerkki sarjasta, joka aloitti uraauurtavana suunnannäyttäjänä ja aikansa kulttisarjana, mutta joka lopulta jämähti paikalleen kyvyttömänä mukautua muuttuvaan TV-maailmaan.

The X-Files -franchisella näyttää tällä hetkellä menevän varsin vaisusti. Sarjan tuoreet jaksot saivat sarjan historian huonoimmat katsojaluvut. Juhlavuoden huipennukseksi aiottu marraskuinen comic con Xtraordinary25: A 25th Anniversary Salute to The X-Files jouduttiin perumaan, kun liput eivät ilmeisesti menneet kaupaksi. Uusin The X-Files -sarjakuva lopetettiin äskettäin heti alkuunsa vain neljän numeron jälkeen. ”Älkää tuoko The X-Filesia takaisin”, pyysi keväällä muun muassa TV Guide monien muiden lehtien lisäksi. Onnistuiko revival itse asiassa tappamaan koko The X-Filesin?

Tuskin sentään, mutta iskun francise varmasti kärsi. Todelliset klassikot kuitenkin kestävät ylä- ja alamäet. Tänä vuonna Governors Award -palkinnon eli eräänlaisen kunnia-Emmyn sai se ainoa televisiosarja, joka on vaikuttanut fanituskulttuuriin enemmän kuin The X-Files, nimittäin Star Trek. Perusteluiksi valinnalle kerrottiin Star Trekin olevan visionäärinen tieteissarja-franchise, jonka perintö on ajanut eteenpäin niin tiedettä, yhteiskuntaa kuin kulttuuria. Ehkä The X-Filesiskin siis saa lopulta Emmynsä joskus vuonna 2045.

Lue myös:
TXF25: The X-Filesin perintö elää yhä 25 vuotta myöhemmin
TXF25: Platonista (?) toimintaa
TXF25: X-fiilit ja modernin fanikulttuurin synty
TXF25: Perjantaisin yhdeksältä: kauhua, salaliittoja, uskontoa
Scully-efekti ja nainen sen takana
Vuosi 2018 on The X-Filesin juhlavuosi