Harsh Realm x-fiilin silmin

hr10.png

Harmittavan lyhyeksi jääneellä Harsh Realmilla on yllättäviä yhtäläisyyksiä The X-Filesin kanssa.

Tämä artikkeli spoilaa Harsh Realm -sarjan tapahtumia, mutta onko sillä väliä? Tarina jäi joka tapauksessa täysin kesken.

Kuka on katsonut Harsh Realm -sarjan? Aika harva. ”Joku Carterin flopannut videopelisarja”, oli minunkin näkemykseni aiemmin. Ne jotka ovat sarjan katsoneet, ovat kuitenkin kovasti kehuneet Harsh Realmia keskustelupalstoilla. Niinpä Avatut Kansiotkin tarttuu lopulta tähän Chris Carterin unohdettuun ja kaltoinkohdeltuun teokseen. Harsh Realmin ensimmäinen jakso esitettiin FOX:lla 8. lokakuuta 1999 ja ruudusta se poistui jo kolme jaksoa myöhemmin. Loput kuvatut jaksot nakattiin FX-kanavalle. Harsh Realmin karu lopettaminen on saanut paljon enemmän huomiota kuin itse sarja. Carter puolestaan päätyi kierrättämään The X-Filesiin Harsh Realmissa jo nähtyjä juonia.

hr3

Kyllä vain, Harsh Realm on yllättävän hyvä. Sanoisin, että jopa niin hyvä, että on vaikea tajuta Chris Carterin osanneen tehdä jotain näin kunnianhimoista ja uraauurtavaa vielä vuonna 1999, jolloin hänen The X-Files -jaksojensakin laatu oli joitain poikkeuksia lukuunottamatta kaukana sarjan parhaista päivistä. Enkä edes oikeastaan pidä tämän tyyppisistä televisiosarjoista. Harsh Realmissa nyt vaan on todella paljon lupausta ja potentiaalia. Vaikka sarja ei vielä ehkä täysin lähdekään lentoon ensimmäisten yhdeksän jakson aikana, voi helposti kuvitella, että sarjasta olisi voinut tulla jotain todella suurenmoista. Tai sitten Carter olisi kompastunut solmulle menevään juoneen alta aikayksikön ja Chris Carter -efekti olisi ottanut vallan. Selvää on, että Harsh Realmia ei lopetettu, koska sarja olisi ollut huono. Päinvastoin. Kausi 1999-2000 oli FOX:lle suorastaan katastrofaalisen huono, ja kanava päätyi paniikissa tekemään virheitä ja harkitsemattomia päätöksiä. Käytännössä kaikki FOX:n syksyn 1999 sarjat floppasivat pahasti.

Harsh Realmin olisi pitänyt olla hitti. Tiettävästi Carter allekirjoitti aikoinaan FOX:n kanssa 30 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen televisiosarjojen kehittelemisestä. 1990-luvulla television showrunnerit eivät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta mitään kaikkien tuntemia nimiä, mutta Chris Carter pääsi usein paistattelemaan päivää Gillian Andersonin ja David Duchovnyn rinnalle haastatteluissa ja lehtikuvissa. FOX halusi tehdä Carterista jonkinlaisen supertuottajan, jonka nimellä voitaisiin myydä sarjoja David E. Kelleyn ja Aaron Spellingin tyyliin.  FOX:n toiveissa oli myös lopettaa The X-Files televisiossa seitsemännen kauden jälkeen ja siirtää se valkokankaalle. Harsh Realmin pilotti herätti innostusta TV-kriitikoiden ennakkokatseluissa, ja FOX antoi sille aiemmin The X-Filesille ja sittemmin Millenniumille kuuluneen perjantai-illan legendaarisen mutta pahamaineisen esityspaikan. Gillian Anderson ja Millenniumin Lance Henriksen kirjaimellisesti lähettävät päähenkilö Hobbesin matkalle Harsh Realmiin esiintyen pienissä rooleissa Harsh Realmin pilottijaksossa. Vähän ennen Harsh Realmia oli sattumalta ilmestynyt samaa aihepiiriä käsitteleva elokuva Matrix, ja FOX olisi helposti pystynyt hyödyntämään Matrixin suosiota Harsh Realmin mainostuksessa. Harsh Realmin taru kuitenkin loppui ennen kuin se ehti alkaakaan.

hr2

Harsh Realm hyvin cartermainen sarja, mutta samaan aikaan se on hyvin epä-cartermainen. Välillä jää oikein ihmettelemään, miten Carter on saanut tehtyä jotain näin itselleen epätyypillistä. Harsh Realm perustui löyhästi James D. Hudnalin ja Andrew Paquetten samannimiseen sarjakuvaan. Ilmeisesti niin löyhästi, että yhteistä on lähinnä nimi ja idea virtuaalitodellisuudesta. On vaikea kuitenkin uskoa, että Carter olisi ylipäätään koskaan keksinyt koko Harsh Realmin ideaa itse. Virtuaalitodellisuus ja rinnakkaisuniversumi vaikuttaa jotenkin ihan liian fiksulta ja modernilta aiheelta Carterille – ainakin jos pidetään vertauskohtana Carterin The X-Filesissa toteuttamaa virtuaalitodellisuusjaksoa First Person Shooter, joka on varsinainen pönttöpäisyyden ja idiotismin maailmanennätys. Harsh Realm sen sijaan on kypsä, syvällinen, temppuilematon ja läpeensä filosofinen. Sarjan soundtrack on taas kerran Mark Snown, mutta äänimaailma on moderni, ja sisältää myöhemmin The X-Filesiinkin ujutettua Mobya. Sarja on tietysti kuvattu Vancouverissa, joten maisemat ja sivuroolien esittäjät ovat tuttuja.

Lyhykäisyydessään sarjan lähtökohta on tämä: Tom Hobbes (Scott Bairstow) on Bosnian sodan veteraani, joka on jättämässä armeijan naidakseen morsiamensa Sophien (Samantha Mathis). Ennen lähtöä Hobbes kuitenkin käsketään mukaan vielä yhteen operaatioon. Tuo operaatio on Harsh Realm, Pentagonin luoma virtuaalitodellisuuspeli, joka simuloi todellista maailmaa. Joitain huomattavia eroja kuitenkin on: ydinpommi on tuhonnut terrori-iskussa Harsh Realmin New Yorkin, ja vallan Harsh Realmissa on ottanut omiin käsiinsä diktaattorimainen kenraali Omar Santiago (Terry O’Quinn), Harsh Realm -pelin paras pelaaja koskaan. Hobbesin tehtävänä on tappaa Santiago. Tehtävä osoittautuu vaikeaksi, eikä Hobbesilla ole keinoa paeta Harsh Realmista takaisin todelliseen maailmaan. Salaperäinen tietolähde Inga Fossa (Sarah-Jane Redmond) sen sijaan hyppelee sujuvasti todellisuudesta toiseen.

Harsh Realmissa tarina jakautuu sekä normaalimaailmassa nähtävään tarinaan että virtuaaliseen Harsh Realmiin sijoittuvaan tarinaan. Carter tunnetusti rakastaa kaksoisolentoideaa, ja Harsh Realm on kuin Carterin märkä uni: Harsh Realmissa jokaisesta oikean maailman ihmisestä on olemassa virtuaalinen kaksoisolento. Varsinkin pilottijakso on kuin Triangen variaatio: Hobbes törmää virtuaalitodellisuudessa tuttuihin ihmisiin, jotka ovat kuitenkin hieman erilaisia oikean elämän versioihin verrattuna.

The X-Filesissa ja Millenniumissa Carter ei koskaan uskaltanut toteuttaa avaruusolentojen tuloa tai näyttää apokalypsin jälkeistä aikaa, mutta Harsh Realmissa on toisin. Harsh Realmissa maailmanloppu on jo tapahtunut. Päähenkilön kaima, filosofi Thomas Hobbes kirjoitti pääteoksessaan Leviathanissa, kuinka maailma on normaalissa luonnontilassa anarkistinen ja kaikki ovat sodassa toisiaan vastaan, jolleivat ihmiset vapaaehtoisesti luovuta auktoriteettia valtiolle. Kenraali Santiagon hallitsemassa Harsh Realmissa valtio, United States of Santiago, käyttää säälimätöntä pakkovaltaa kansalaisiaan kohtaan. Ihmisiin on istutettu implantit, joiden avulla heidät voidaan jäjittää, ja osa ihmisistä on suljettu vankileireille. Harsh Realm on maailma ilman uskontoa ja ilman toivoa. Sarjan tunnusmusiikkiin on miksattu Mussolinin puheita. Hyvin cartermaisesti koko sarjan ajan Hobbes kaipaa ensin täydellistä elämää omassa talossa Sophiensa kanssa ja sitten takaisin kotiin. Perhe-elämä ja kotiinpääsy on Millenniumin ja The X-Filesin tapaan jotain tavoittelemisen arvoista ja ainoa todellinen onnellisuuden lähde.

Puhdasta Chris Carteria ovat myös henkilöhahmot. Tom Hobbes on sarjassa tarinoiden ennustama Valittu, joka on lähetetty pelastamaan Harsh Realm pakkovallan alta. Hän on samanlainen vapahtajahahmo kuin Mulder oli aikoinaan The X-Filesissa, kertoman mukaan ”true believer”. Ajallisesti Harsh Realmin aloitusjaksot on kirjoitettu vähän ennen The Sixth Extinctionia ja The Sixth Extionction II: Amor Fatia, jotka paljastivat myös Mulderin olevan ihmiskunnan pelastaja. Kenraali Santiago on puolestaan tyypillinen Chris Carter -roisto, osittain siksi, että O’Quinn on jo näytellyt niitä roistoja muissa Carterin sarjoissa. Santiago haluaa tuhota oikean maailman, jotta hänen hallitsemastaan Harsh Realmista tulisi ainoa maailma, mutta hahmo ei ole missään vaiheessa yhtä suuruudenhullu pelle kuin myöhäinen seniili Tupakkamies. Syväkurkkuhahmo Inga Fossan lojaaliuden kohde vaihtelee tiuhaa tahtia. Hobbesin samoilua Harsh Realmissa seuraa daggomainen koiraseuralainen Dexter. Säännöllisesti nähdään myös Florence-niminen salaperäinen mykkä nainen, jolla on Jeremiah Smithin kaltainen kyky parantaa kosketuksellaan. Armeija ja puolustusministeriö kuvataan syndikaattimaisena totuuden salailijoina ja kansalaisiaan koe-eläimiä käyttävinä tyranneina.

hr1

Tom Hobbes ja Sophie Green, sarjan romanttinen pari, muistuttavat hyvin paljon 8. ja 9. kauden Mulderia ja Scullya. Epä-cartermaisesti parin ensimmäinen kohtaus on tosin seksikohtaus (joskaan mitään ei näytetä, vaan pari köllöttelee sängyssä), kun Sophie viettelee kainostelevan Hobbesin sänkyyn jo ennen papin aamenta. Kun Carterin sarjassa ollaan, niin moisesta siveettömyydestä ei tietysti rangaistuksetta selviä. Pari joutuu heti erilleen toisistaan, kun Hobbes lähetetään Harsh Realmiin suoraan Sophien sängystä, ja mies ”kuolee”. Ja hyvin cartermaisesti seksillä oli tälläkin kertaa vain se yksi perimmäinen tarkoitus, eli Sophie tulee raskaaksi. Harsh Realmin aloitusjaksot ovat poikkeuksellisen seksuaalisia Carterin kirjoittamaksi. Siihen titteliin riittää kaksi seksiin viittaavaa kohtausta. Sarjassa seksi nähdään lähinnä naisten miehiin käyttämänä aseena. Sophien lisäksi miehen kellistää sarjassa vamppimainen Inga Fossa, jonka näyttelijä raiskasi Lucy Butlerin roolissa nukkuvan Frank Blackin Millenniumissa – ja Butler tuli tietysti raskaaksi.

Raskaana oleva Sophien kaipaa miestään ja yrittää epätoivoisesti löytää tämän, vaikka armeija kertoo miehen kuolleen. Hobbes runoilee Harsh Realmissa Sophielle samanlaisia kaipaavia kirjeitä kuin Mulder Scullylle – hyvin cartermaisesti Harsh Realmia tahdittavat Hobbesin filosofiset monologit. Erotettujen Hobbesin ja Sophien suhde on pakostakin pelkkää platonista kaihoa ja kaipausta. Kaiken kukkuraksi Hobbesin ruumis päädytään kaivamaan ylös haudastaan kuin Mulderin ruumis ikäänsä, koska Sophie ei usko miehen oikeasti kuolleen. The X-Filesin 7., 8. ja 9. kausi taitavatkin siis olla jonkinlaisia plagiaatteja Harsh Realmista.

En ole täysin varma, ovatko pääosien näyttelijävalinnat kuitenkaan menneet täysin nappiin. Scott Bairstow (tuttu The X-Files -jaksosta Miracle Man) on Hobbesina jotenkin valju. Sophieta näyttelevä Samantha Mathis on lähinnä itkeskelevä mutrusuu. Sophieta nähdään sarjassa muutoinkin lopulta niin vähän, että on vaikea sanoa, onko Sophiesta muuhun kuin ideaaliksi ja Hobbesin kaipaaman kodin symboliksi. Sivurooleissa onneksi nähdään paljon karismaattisempia näyttelijöitä, varsinkin O’Quinn (tuttu kaikesta mitä 1013 on tehnyt) ja Redmond (Schizogeny, I Want to Believe, Millennium-sarja). Tiettävästi Robert Patrick oli ehdolla sarjaan Pinocchion rooliin, jonka lopulta sai D.B. Sweeney.

Harsh Realmin pilotti on hyvä, mutta ei läheskään yhtä loppuun asti kehitelty kokonaisuus kuin The X-Filesin tai Millenniumin pilotti. Henkilöhahmot eivät ole läheskään niin toimivia kuin Mulder, Scully tai Frank Black. Pilotin loppu on kuitenkin tehokas. Kuten The Erlenmeyer Flaskissa, paljastuu, että Pentagonilla on lukemattomia salaisuuksia: sadat sotilaat ovat ennen Hobbesia yrittäneet saada kiinni Santiagon, ja nyt he kaikki ovat jääneet ikuisesti vangeiksi Harsh Realmiin. Sarjan pohjustus jää pilotissa kuitenkin kesken, ja oikeastaan tarvitaan kaikki kolme ensimmäistä jaksoa (pilotti, Leviathan ja Inga Fossa) käynnistämään sarja. Jaksokolmikko on kokonaan Carterin kirjoittama, ja kyseessä ovat sarjan parhaimmat jaksot.

Kolmen aloitusjakson lisäksi Carter ei ehtinyt kirjoittaa sarjaan enää yhtään jaksoa. Jaksot ovat kuitenkin pääasiassa vanhojen tuttujen käsialaa. Sarjan kirjoittajien ja ohjaajien joukosta löytyvät muun muassa Frank Spotnitz, Daniel Sackheim, Kim Manners, John Shiban, Cliff Bole, Brian Spicer ja Larry Shaw – ja 1013:n perinteitä kunnioittaen ei yhtään naista. Michelle MacLaren on sentään yksi sarjan tuottajista. Steve Maeda ja Greg Walker siirtyivät Harsh Realmista myöhemmin The X-Filesiin.

hr18

Kolmiosaiseksi venyneen aloituksen jälkeen Harsh Realmin peruskaava alkaa paljastua jakson Kein Ausgang myötä. Kyseessä on yksittäinen MOTW-tyylinen tarina, joka ei juuri liity sarjan pääjuoneen kuin allegorisella tasolla. Myös Harsh Realm halusi siis yhdistää yksittäistarinat ja jatkuvajuonisen mytologian. Harsh Realm ei kuitenkaan ole yhtä kaavamainen kuin The X-Files tai Millennium. Hobbes ja Pinocchio törmäävät jaksoissa ihmeellisiin ilmiöihin ja kummallisiin sattumuksiin, joita selitellään Harsh Realm -pelin koodaamisessa tapahtuneiden bugien ja pelin toimintavirheiden kautta. Carter itse vertasi Harsh Realmia Odysseiaan, jossa Odysseus joutuu selviytymään sodista ja seikkailuista päästäkseen takaisin rakkaan Penelopensa luo. Sarja alkaa vähän haahuilla MOTW-jaksojen myötä, vaikka jokainen yksittäisjakso paljastaakin sarjan taustajuonesta ja Harsh Realmista jotain uutta ja kiinnostavaa, ja on näin osa isompaa tarinaa. Vasta toiseksi viimeinen jakso Cincinnati palaa takaisin Hobbesin missioon tappaa Santiago.

Käsikirjoittajista Steve Maeda on tajunnut parhaiten pelin ja sarjan hengen. Hänen jaksonsa Kein Ausgang ja Camera Obscura ovat pieniä allegorioita koko sarjalle. Kein Ausgangissa Hobbes seurueineen joutuu osaksi toiseen maailmansotaan sijoittuvaa peliä, jonka taistelu on tuomittu toistumaan ikiluuppina samalla lopputuloksella ikuisuuksiin. Jakson on kuin sodan mielettömyyttä kommentoiva hienostuneempi Monday. Camera Osbcura puolestaan paljastaa, miten Harsh Realmin virtuaalimaailma sai alkunsa Manhattanilla tehdyn terrori-iskun myötä, ja pohtii myös vapaan tahdon merkitystä maailmassa, jossa kaikki on päätetty ennalta.

Kiinnostava yksittäisjakso on myös Greg Walkerin kirjoittama Reunion. Jos jotain lisää olisi sarjaan toivonut niin sitä, että alun jälkeen olisi nähty enemmän myös sitä, mitä tapahtuu rinnakkaisesti oikeassa maailmassa. Reunion yhdistää Harsh Realmin rinnakkaismaailman ja meidän maailmamme tarinat Hobbesin syöpään kuolevan Katherine-äidin kautta. The X-Files –konkarien Frank Spotnitzin ja John Shibanin on sen sijaan vaikea tehdä irtiottoa The X-Filesista. Spotnitzin kirjoittama Our Town -tyylinen vähän Three Percenters on hetkittäin tunnelmaltaan kuin suoraan Salaisia kansioita. Jaksoista kummallisinta, Manus Dominia, voisi luulla Carterin kirjoittamaksi, jolleivat alkutekstit paljastaisi sen olevan Shibanin käsialaa. Jaksossa paljastuu, että ateistisessa ja jumalattomassa Harsh Realmissa on sittenkin jotain hengellistä ja jumalallista, kenties ohjelmointivirheen, kenties jonkin korkeamman voiman ansiosta.

Yhdeksän jaksoa kuitenkin tarkoittaa, ettei Harsh Realm oikeastaan edes ehdi alkaa. Töpseli vedettiin irti kesken Camera Obscuran kuvausten, joten loppu on äkkinäinen. Sarjassa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Tilanne on sama, kuin jos The X-Files tai Millennium olisi lopetettu yhdeksän jakson jälkeen. Mitä olisimmekaan menettäneet! Kumpikin sarja kun pääsi tunnetusti vauhtiin vasta toisella kaudella. Tuottajat eivät ole tiettävästi koskaan paljastaneet, mitä suunnitelmia heillä oli Harsh Realmin varalla. 1013:n työskentelytavat tuntien suunnitelmia tuskin oli kovin pitkälle. Kaikesta huolimatta tynkä- Harsh Realm on kiehtova sarja, josta olisi voinut tulla televisiohistorian helmi. Yhtä helposti siitä olisi voinut myös tulla The X-Filesin kaltainen sekasotku.

Nyt Harsh Realmista on jäänyt muistiin lähinnä sarjan ruma jälkiselvittely. Harsh Realmin kolmas jakso sai FOX:n perjantai-iltojen huonoimmat katsojaluvut koskaan. Carter sai tietää sarjan lopettamisesta puhelimitse kesken yhdeksännen jakson kuvausten. Carter syytti FOX:a mainostuksen puutteesta, ja FOX ilmeisesti myönsi Carterin olevan oikeassa. Carter kuittaili FOX:lle asiasta myös jaksossa Sein Und Zeit. Harsh Realmin lopettaminen sai enemmän julkisuutta kuin sarja itse oli koskaan saanut, ja lopettamisen on sanottu olleen spektaakkelimainen uutinen. Se tuhosi Carterin haaveet supertuottajaksi pääsystä ja teki hänestä yhden hitin ihmeen. Kaiken lisäksi Harsh Realm päätyi oikeusjutun kohteeksi, kun Harsh Realm -sarjakuvan kehittäneet James D. Hudnal ja Andrew Paquette haastoivat FOX:n ja Carterin oikeuteen siitä, ettei heidän nimiään mainittu sarjan tekijöinä. Myöhemmin sarjan päätähti Scott Bairstow tuomittiin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Harsh Realmin suurin vaikutus oli, että sarjan flopattua FOX:lta puuttui menestyvä draamasarja, jolla voisi korvata The X-Filesin. The X-Filesin oli kaavailtu loppuvan seitsemännen kauden jälkeen, mutta Harsh Realm löi viimeisen naulan arkkuun, eikä FOX voinut enää päästää The X-Filesia käsistään.

Taas kerran voi kuitenkin sanoa, että Carter on ollut aikaansa edellä. Kymmenkunta vuotta myöhemmin alkanutta Fringea on pidetty häpeilemättömänä The X-Filesin kopiona, mutta sarja taitaakin oikeasti ottaneen tietäen tai tietämättään enemmän vaikutteita Harsh Realmista. Carterilla on ollut harvinainen kyky tunnistaa ajan trendejä, mutta valitettavasti vain The X-Filesin suhteen hänen ajoituksensa oli oikea. Millennium ja Harsh Realm tulivat liian varhain, ja The Lone Gunmenin ajoitus oli kaikin tavoin täysin pielessä. Harsh Realmin on sanottu ennakoineen 9/11-iskuja, iskujen jälkeistä ilmapiiriä sekä terrorismin vastaisen sodan aikakautta. Sarja voisi yhä olla huikean ajankohtainen, sillä siinä on samanlaista dystopia-otetta ja yhteiskunnallista kommentointia kuin The Handmaid’s Talessa. Jos joku Carterin sarjoista pitäisi herättää takaisin henkiin niin tämä. Kunpa joku Netflix tai Amazon antaisi Harsh Realmille tilaisuuden, ja tekisi sarjasta uuden, ajankohtaisen version.

”It’s just a game.”

Lue lisää:
The M0vie Blog: Harsh Realm
John Kenneth Muir: Harsh Realm

Katso myös:
Millennium x-fiilin silmin
Yksinäiset pyssymiehet jahtasivat totuutta omassa sarjassaan
Requiem aloitti The X-Filesin lopunajan