Taustaa: 2. tuotantokausi

 

2. tuotantokausi: Raskaus joka muutti kaiken

Ensimmäistä tuotantokautta seuranneen kesätauon aikana The X-Files alkoi hiljalleen saavuttaa suosiota. Kesäuusinnat keräsivät jopa enemmän katsojia kuin jaksojen ensiesitykset. FOX alkoi myös panostaa sarjan mainostamiseen iskulauseella ”Don’t watch it alone”.  Toisen kauden aikana The X-Files nousi kulttihitiksi ja harppasi katsojatilastojen hänniltä sijalle 64/141.

The X-Files aloitti toisen kautensa siihen asti suurimmilla katsojaluvuilla. Myös palkintoraadit tunnustivat sarjan kehityksen, ja The X-Files voitti alkuvuodesta 1995 kaikkien yllätykseksi ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä parhaan draamasarjan Golden Globen ER:n, NYPD Bluen ja Rooman sheriffin nenän edestä.

Kulissien takana sarjan tekoa kuitenkin varjosti Gillian Andersonin raskaus, joka pakotti suunnitelmat uusiksi. Alun perin tuottajat pyörittelivät ajatusta, että Scully synnyttäisi alienvauvan, mutta hylkäsivät idea typeränä (hmm…).  Andersonin raskaus osoittautui lopulta käänteentekeväksi sarjalle ja todelliseksi onnenpotkuksi. Scullyn abduktiosta kertovat jaksot syöksivät sarjan kokonaan uuteen suuntaan ja aloittivat sarjan kulta-ajan.

Andersonin raskautta paikkaamaan nostettiin myös entistä enemmän esiin sivuhenkilöitä. Skinnerin rooli kasvoi kolmanneksi tärkeimmäksi heti Mulderin ja Scullyn roolien jälkeen. The Cigarette-Smoking Man poltteli tupakkaansa entistä useammissa jaksoissa ja Mulder sai uuden tietolähteen, X:n. Mulderin väliaikaiseksi pariksi tuotiin Alex Krycek, josta tuli sarjan vakituinen roisto.

Sarjaa  merkittävästi muovanneet Morgan&Wong päättivät jättää sarjan kauden puolivälissä, ja Carterin oli vaikea löytää heille korvaajia. Carter otti mukaan tiimiin vanhan tuttunsa, toimittaja Frank Spotnitzin, jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta TV- tai elokuvatyöskentelystä. Spotnitz kuitenkin nousi sarjan aikana Carterin oikeaksi kädeksi. Vince Gilligan sai myös tarjouksen liittyä vakituiseksi käsikirjoittajaksi, kun hänen kirjoittama jakso Soft Light osoittautui menestykseksi. Gilligan halusi koettaa onneaan elokuvien parissa, mutta hyväksyi tarjouksen vuotta myöhemmin. Myös David Duchovny alkoi osallistua tarinoiden ideointiin. Sara B. Charno oli toimi vakituisena käsikirjoittajana, vaikka ainoastaan kaksi hänen käsikirjoituksistaan ehdittiin tuottaa ennen Charnon lähtöä. Ensimmäisellä kaudella Genderbender-jaksollaan vaikutuksen tehnyt Rob Bowman sekä Kim Manners liittyivät sarjan ohjaajien joukkoon.

Vakituinen pestin sai myös Glen Morganin pikkuveli Darin Morgan, vaikka omasta mielestään Morgan ei hitaan kirjoittamistyylinsä takia soveltunut TV-käsikirjoittajaksi. Morganilta syntyikin vain yksi oma käsikirjoitus kauden aikana, mutta tuo jakso, Humbug, oli käänteentekevä, ja osoitti sarjan kestävän myös humoristisemman otteen.

FOX:n sensuuri ja kontrolli ulotti yhä otteensa jaksoihin. Esimerkiksi kauden aloitusjakso Little Green Men oli FOX:lle pettymys, ja jakso olisi pitänyt korvata uudella kauden aloitusjaksolla. Irresistiblen Donnie Pfasterista ei saanut tehdä nekrofiilia, vaan häntä piti kutsua kuolemafetistiksi. F. Emasculata jäi melkein kokonaan esittämättä, koska se muistutti juoneltaan samaan aikaan ensi-iltansa saanutta Outbreak-elokuvaa.

Toisella kaudella sarja alkoi saada yhä kunnianhimoisempia piirteitä. Jaksoissa vierailtiin niin Alaskan jäätiköillä kuin New Mexicon punakivikallioilla — ja kaikki tämä saatiin toteutettua Vancouverissa.

 

Takaisin sivulle: Sarjan historia