Mikä oli I Want to Believe -elokuvan tärkein perintö kymmenen vuoden ja kahden uuden tuotantokauden jälkeen?
The X-Files: I Want to Believe -elokuvan maailmanensi-illasta tulee tänään 23. heinäkuuta kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Elokuvateattereissa elokuva aloitti kaksi päivää myöhemmin, 25. heinäkuuta 2008. Sopivasti kuin juhlan kunniaksi ilmestyy tänään virallisesti ensimmäinen The X-Files Event Series – Second Chapterin eli tuotantokauden 11 DVD/Blu-ray -julkaisu. Ensimmäisenä kauden ehtivät lopulta julkaista britit. Tosin julkaisu on jostain syystä ollut jo viime viikolla saatavilla Keski-Euroopan saksankielisillä alueilla, jossa sen piti ilmestyä siellä vasta ensi torstaina. Parhaimmat palat julkaisun extroista ovatkin jo vuotaneet nettiin. Blu-ray arvioidaan näillä sivuilla heti, kun Amazon viitsii sen tänne Euroopan periferiaan lähettää (vielä pari vuotta sitten oli mahdollista saada kausi 10 -DVD tai -Blu-ray Amazonin pikatoimituksella käsiinsä täällä Suomessakin sen julkaisupäivänä, vaan eipä ole näköjään enää).
Blu-rayta odotellessa palataan kuitenkin hetkeksi I Want to Believe –elokuvan tunnelmiin. Mikä on I Want to Believen merkitys enää Event Series -reboottauksen jälkeen? Oliko I Want to Believella koskaan mitään merkitystä?
”To find the truth, you must believe”, julisti aikoinaan I Want to Believen mainoslause. Elokuva yritti kovasti olla paluu sarjan juurille ja uskomisteemaan, hyppäys pois suuresta ja raskaasta mytologiasta. Myöhemmin Chris Carter on itsekin kutsunut I Want to Believea harha-askeleeksi. Hänen mukaansa fanit odottivat suurta seikkailuelokuvaa, eivät pientä, tunnelmallista tarinaa. Oikeastaan I Want to Believe tuntuu olevan pyyhitty kokonaan pois sarjan kaanonista, jos tässä sarjassa nyt ikinä mitään kaanonia on edes ollut. Kausi 10 ei juurikaan muista koko elokuvan olemassaoloa kuin yhden lausahduksen, ”Don’t give up”, ja yhden tapahtumapaikan, unremarkable housen, kautta. Joe Harrisin kirjoittamat Season 10 -sarjakuvat tuntuivat tarkoituksellisesti jättävän huomiotta koko elokuvan. Nyt kymmenen vuoden jälkeen I Want to Believe on kiinnostava sattuma ja sivuloikkaus The X-Filesin neljännesvuosisataa pitkässä historiassa.
Kymmenen vuoden ja kahden event series -kauden jälkeen onkin kiinnostavaa spekuloida sillä, miten toisin kaikki olisi voinut olla. Entä jos?
Entä jos I Want to Believe olisi tehty aiemmin?
Fight the Future -elokuvan jälkeen suunniteltiin, että toinen The X-Files -elokuva tehtäisiin sarjan seitsemännen ja viimeiseksi uskotun kauden jälkeen joskus vuoden 2000 kieppeillä. FOX-kanavan surkeat katsojaluvut ja menestyssarjojen puute johtivat kuitenkin The X-Filesin jatkamiseen TV-sarjana. Chris Carter ja Frank Spotnitz alkoivat viimein suunnitella toista The X-Files -elokuvaa jo vuonna 2001 sarjan ollessa käynnissä. He laativat alustavan version uuden elokuvan tapahtumista jo vuosina 2002-2003 sarjan juuri päätyttyä. Tosin Carter ja Spotnitz sittemmin kadottivat alkuperäiset juonikortit, ja käsikirjoitustyö alkoi myöhemmin alusta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Toinen The X-Files -elokuva viivästyi vuosia. Vuodet vierivät, kun Chris Carter kävi FOX:n kanssa oikeustaistelua, ja David Duchovny ja Gillian Anderson keskittyivät omiin uriinsa.
Vuoden 2008 I Want to Believe oli hukkuneesta käsikirjoituksesta huolimatta periaatteessa sama elokuva kuin vuoden 2003 versio, vaikka Carterin ja Spotnitzin näkemys hahmoista oli kuulemma muuttunut jonkin verran. Kun I Want to Believe lopulta valmistui vuonna 2008, oli suuri hypetys The X-Filesin ympärillä kuitenkin ollut ohi jo kauan, eikä I Want to Believesta ollut tuomaan suosiota takaisin. On mielenkiintoista spekuloida, olisiko sarjan menestys elokuvamuodossa ollut parempi, jos elokuvien tekoon olisi siirrytty jo vuonna 2000 The X-Filesin ollessa vielä suosittu TV-sarja, ja ennen kuin sarjaa vesitettiin antamalla sille tekohengitystä Doggettin ja Reyesin muodossa. I Want to Believe tehtiin auttamatta liian myöhään.
Entä jos I Want to Believe olisi ollut mytologia?
Tässäpä toinen hyvä spekuloinnin aihe. Miksi Carter ja Spotnitz päätyivät tekemään MOTW-tarinan, kun sarja oli päättynyt maailmanlopun cliffhangeriin? Yksi syy on varmasti ollut Carterin uskomus siihen, ettei The X-Files lopu koskaan. Jo I Want to Believen valmistumisen aikoina puhuttiin, että jos elokuvasta tulee menestys, sitä seuraa suuren budjetin mytologiaelokuva. MOTW-elokuvan ajateltiin houkuttelevan elokuvateattereihin helpommin katsojia, jotka eivät olleet katsoneet sarjaa.
Carterilla on vahva uskomus siihen, että The X-Filesissa suuri mytologiajuoni ja hirviötarinat voivat elää täysin omaa erillistä elämäänsä. Niinpä I Want to Believe yrittää katkoa vanhat siteet mytologiaan, ja suorastaan varoo mainitsemasta tulevaa avaruusolentojen invaasiota. Doggett ja Reyes loistavat poissaolollaan, eikä FBI:n käytävillä nähdä yhtään tuttua naamaa, Mulderin ja Scullyn kellaritoimistosta puhumattakaan. Itse X-Arkiston kanssa tällä The X-Files –elokuvalla on vielä vähemmän tekemistä kuin ensimmäisellä The X-Files –elokuvalla oli. Doggett ja Reyes on korvattu toisilla riviagenteilla, ja myös William on saanut tarinassa itselleen sijaisen. Kuten The M0vie Blogissakin huomautetaan, I Want to Believe kuitenkin toistaa varsin vahvasti The X-Filesin mytologian teemoja ja ajatuksia, vaikka se ei mytologiaelokuva olekaan. Elokuvan olisi saanut muunnettua melko pienellä vaivalla enemmän mytologiseksi.
Entä jos Mulder ja Scully olisivat saaneet Williamin takaisin jo I Want to Believessa? Koko kausien 10-11 reboottaus olisi silloin hyvin erilainen. Entäpä, jos Scullyn toinen raskaus olisi kirjoitettu jo I Want to Believen loppuhuipennukseksi? Se olisi sopinut elokuvan teemoihin, ja Scullykin oli elokuvassa vasta 44-vuotias.
Entä jos Frank Spotnitz olisi ollut mukana uusilla kausilla?
I Want to Believe jäi ennen niin erottamattoman parivaljakon, Carterin ja Spotnitzin, viimeiseksi yhteistyöksi. Kirjoitusduo syntyi aikoinaan vuonna 1995, kun Carter palkkasi 2. tuotantokaudella vanhan tuttunsa Spotnitzin paikkaamaan Glen Morganin ja James Wongin lähtöä. Ensimmäiset kaksi jaksoa sarjaan Spotnitz kirjoitti yksin (tosin toinen niistä, End Game, oli jatko Carterin aloittamaan kaksiosaiseen tarinaan), mutta seuraavilla seitsemällä kaudella Spotnitz kirjoitti yksin enää muutaman jakson. Valtaosa Spotnitzin jaksoista oli Carterin kanssa yhteistyössä kirjoitettuja mytologiajaksoja.
Alkuperäisen sarjan aikana uskottiin yleisesti, että Spotnitz olisi ollut lähinnä Carterin apumies, mutta kausien 10 ja 11 myötä näkemys Spotnitzin roolista on alkanut muuttua. Spotnitzilla olikin ehkä uskottua suurempi rooli tarinan muotoilussa ja mytologian kehittämisessä. Vaikka esimerkiksi The Truthin kirjoittajakrediitti on yksin Carterilla, Spotnitz kuitenkin suunnitteli ja kursi kokoon jakson mytologiapuolen. Sopii hyvin kysyä, millainen jakso The Truth olisi ollut ilman Spotnitzin panosta. Spotnitzilla on toki oma rötöshistoriansa, mutta hän kiinnitti Carteria enemmän huomiota jatkuvuuteen ja henkilöhahmojen kehitykseen, ja todennäköisesti sai torpattua Carterin kaikkein tyhmimmät ideat. On vaikea kuvitella, millainen I Want to Believesta olisi tullut ilman Spotnitzia. Itse asiassa I Want to Believe vaikuttaa paljon enemmän Frank Spotnitz -elokuvalta kuin Chris Carter -elokuvalta.
Vielä parempi kysymys on, millaisia kaudet 10 ja 11 olisivat olleet, jos Spotnitz olisi ollut mukana kirjoittamassa kausia tai vähintäänkin My Struggle -jaksoja. Spotnitzin kesällä antaman haastattelun vastaukset antavat siitä ehkä jotain viitettä. Spotnitzin mukaan hyvän TV-sarjan on oltava viihdyttävä, katsojia liikuttava ja sen on saatava katsojat ajattelemaan. Näyttelijät ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä he taikovat paperilla olevat sanat eloon. Spotnitzin mukaan kirjoittajan on tunnettava avainteemansa, ja fokusoitava tarina niiden mukaan. Sarjan kirjoittajilla on oltava yhtenäinen visio sarjasta ja sen teemasta. Tarina on pidettävä yhtenäisenä. TV-sarjan käsikirjoitushuone on Spotnitzin mielestä paikka, jossa kaikki ideoivat tasapuolisesti, ja jokaisen on unohdettava oma egonsa ja ajateltava vain TV-sarjan parasta. Tarinat on pystyttävä sitomaan todellisuuteen. Spotnitzin mukaan TV-sarjojen katselu maratonmuodossa ja suoratoistopalveluiden kautta on myös muuttanut TV-sarjojen tarinan rakennetta: tarinoilla on nyt enemmän aikaa kehittyä ja keskittyä henkilöihin.
Ilmeisesti Spotnitz käyttää siis omassa tuotantoyhtiössään paljon modernimpaa lähestymistapaa TV-sarjojen tekoon kuin Carter, jonka luotsaamilla The X-Filesin uusilla kausilla jokainen kirjoittaja kirjoitti mitä halusi ja näyttelijäparat yrittivät tulkita ristiriitaisia käsikirjoituksia. Toisin kuin 1013:ssa, Spotnitzin tuotantoyhtiössä on myös kiinnitetty tietoisesti huomiota käsikirjoitustiimien monimuotoisuuteen, ja palkattu naisia ja erilaisia taustoja edustavia kirjoittajia. Jos Spotnitz olisi ollut The X-Filesin uusien kausien vastaava tuottaja, ehkäpä seksismikohulta olisi vältytty.
Miksi niin paljon uskontoa?
Spotnitzin haastattelut I Want to Believen DVD/Blu-raylta löytyvästä dokumentissa paljastavat elokuvan käsikirjoituksen taustoja. Spotnitzin mukaan hän ja Carter kinastelivat elokuvaa kirjoitettaessa aiempaa enemmän. Heillä oli erimielisyyksiä erityisesti liittyen elokuvan uskonnollisuuteen ja elokuvan sanomaan. Spotnitzin mukaan Carter on uskonnolinen (”person of faith”) ja Spotnitz itse taas ei ole, eikä Spotnitz halunnut tehdä elokuvasta uskonnollista hölynpölyä.
Tämä on kiintoisa kommentti, koska mytologian uskonnollistuminen on yksi The X-Filesin alkuperäissarjan viimeisten kausien näkyvimpiä teemoja. Sama meno jatkuu reboottauksessa, jonka mytologian teemat ja ideat Carter on kopioinut Raamatusta. Miten uskonto nousi näin tärkeälle sijalle? Jo alkuperäisen sarjan aikaan Carter totesi The X-Filesin olevan uskonnollinen sarja, sarja Jumalan etsimisestä, mutta symbolinen jumalan etsintä muuttuu Raamatun tarinoiden näyttelemiseksi viimeistään Existencen kolmen tietäjän ja taivaalla loistavan tähden myötä. Carter itse ei ole koskaan puhunut suoraan uskonnollisuudestaan, mutta hänen käsikirjoituksissaan se tuntuu olevan vuosi vuodelta suuremmassa roolissa. Ilmeisestikin juuri Spotnitzin vastahakoisuuden ansiosta uskonnollisuus pysyi vielä I Want to Believessa enemmän filosofisella tasolla ja skeptikon ja uskojan vuoropuheluna.
Mitä Chris Carter katuu?
Tämä on kysymyksistä kaikkein suurin arvoitus. Ennen The X-Filesin herättämistä henkiin TV-sarjana Carter totesi haastatteluissa, että on yksi asia, jonka hän olisi tehnyt toisin The X-Filesissa. Carter ei ole koskaan kertonut, mikä tuo yksi asia olisi, ja korjasiko hän virheensä vuosien 2016-2018 reboottauksessa. Oliko se tarkan päivämäärän antaminen avaruusolentojen tulolle? Koko William-tarina? Mulderin ja Scullyn suhteen kehittyminen romanssiksi?
Minä ja moni muu veikkaa Mulderin ja Scullyn suhdetta. Logiikka menee siten, että suuri ero I Want to Believessa TV-sarjaan verrattuna oli, että Mulder ja Scully olivat elokuvassa avoimesti yhdessä. Kun elokuva sitten ”floppasi”, Carter päätteli sen johtuvan UST:n puutteesta eikä suinkaan siitä, että hänen käsikirjoituksensa ja ohjauksensa ei vain ollut tarpeeksi hyvä. Vielä I Want to Believen kommenttiraidalla Carter kertoo ylpeänä, että Mulderin ja Scullyn sänkykohtaus oli yksi ensimmäisiä elokuvaan keksittyjä kohtauksia. Reboottaus-kausien alkaessa Carter taas totesi, että ei olisi edes koskaan halunnut Mulderin ja Scullyn menevän yhteen, mutta muut tuottajat kuulemma painostivat häntä. Itse asiassa Carter on kutsunut päätöstä jättimäiseksi virheeksi, mutta oliko tämä se yksi virhe? Toisaalta Carter on kerta toisensa jälkeen päättänyt sarjan siihen, että Mulder ja Scully ovat yhdessä, joten kuka tietää, mitä Carterin päässä oikeasti liikkuu.
Ei kahta ilman kolmatta?
Entäpä sitten kolmas elokuva? Sellainen on aina ollut Carterin haaveissa. Jopa aivan viime vuosina uusien kausien teon aikana Carter on puhunut halustaan tehdä vielä yksi suuren budjetin The X-Files -elokuva. Carter jopa kirjoitti I Want to Believen jälkeen omaksi ilokseen The X-Files -elokuvakäsikirjoituksen kuulemma ihan vain pitääkseen yllä virettään. Sitä paitsi onhan vieläkin faneja, jotka uskovat, että Carterilla on suuri suunnitelma, ja koko mytologia ratkaistaan seuraavalla kaudella tai seuraavassa elokuvassa.
I Want to Believea on pidetty floppina, mutta oikeastaan varsinaisesta flopista ei voi puhua. Ensinnäkin I Want to Believen tekemiselle annetut reunaehdot torppasivat menestyksen jo valmiiksi: elokuva oli tehtävä heti tai ei koskaan, käsikirjoituksen hiominen ja parantelu oli kiellettyä käsikirjoittajien lakon takia, rahaa annettiin käyttöön vain 30 miljoonaa dollaria ja ensi-iltapaikaksi Yön ritari –elokuvan jälkeinen perjantai. Kaikesta huolimatta elokuva kuitenkin tuotti lipputuloja maailmanlaajuisesti lähes 70 miljoonaa dollaria ollen tuottoisa varsinkin Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Kun tähän lisää päälle DVD/Blu-ray -myynnit ja huomioi myös, että elokuva lisäsi varmasti myös koko franchisen tuottoa, oli I Want to Believen tulos varmasti tukevasti plussan puolella.
I Want to Believen ennakoitua pienemmäksi jäänyt menestys lippuluukuilla varmasti kuitenkin vaikutti siihen, miksi The X-Files ei enää jatkunut enää elokuvamuodossa, vaan palasi sen sijaan takaisin televisioon. Se taisikin olla I Want to Believen tärkein ja kestävin perintö.
Tulossa pian: Muistoja I Want to Believen Lontoon ensi-illasta
Lähteet:
The X-Files Wikia: I Want to Believe
The M0vie Blog: I Want to Believe
Rolling Stone: Chris Carter on Bringing Back the Landmark Scifi Show
8 Unforgettable Series Writing Tips from X-Files Luminary Frank Spotnitz
TV Guide: The X-Files Revival Chris Carter
Lue myös:
Arvostelu: The X-Files: I Want to Believe
Taustaa: I Want to Believe
Flashback: Kahdeksan vuotta I Want to Believen ensi-illasta
AVATUT KANSIOT 